7.5.07

Karibu


Täällä sitä nyt ollaan, Tansaniassa. En ihmettele yhtään ihmisiä, jotka menettävät sydämensä Afrikalle. Luonto on uskomattoman vehreä, ihmiset hymyileviä ja ilma pehmeän lämmin.

Tarkoituksenamme on seurata Viittomakielihankkeen alkamista Leena-koululla. Kyseessä on kolme vuotinen ”Viittomakilen opetusta kuuroille lapsille ja heidän vanhemmilleen” -hanke (Improving Communication Skills among Deaf Children and Parents), joka saa rahoitusta Suomesta ulkoasiainministeriöltä, Karkun sosiaali- ja terveysalan opettajat ry:ltä ja Joensuun Yliopiston Ylioppilaskunnalta. Hankkeen tavoitteena on opettaa viittomakieltä kuuroille lapsille, heidän vanhemmilleen sekä opettajille. Kehitysmaissa kuurot jäävät varsin usein yksin, kun vanhemmat ja muut lapset eivät osaa kommunikoida heidän kanssaan. Mikäli he sattuvat pääsemään kouluun, on kyseessä monesti koulu, jossa opetus tapahtuu puhumalla. Myös suhtautuminen kuuroihin on monesti ennakkoluuloista.


Eilen kävimme tutustumassa Leena Nursery ja Primary Schooliin. Voi vain todeta, että ylioppilaskuntamme vapaaehtoiset kehitysyhteistyömaksut menevät oikeaan paikkaan. Koulu oli upea ja lapset onnellisia. Koulun ovat perustaneet Sawina Women's Assosiation yhdessä suomalaisen Karkun STO:n kanssa. SAWA on leskinaisten yhdistys, jolla on monenlaista kerho- ja pienlainatoimintaa, jonka tarkoituksena on tukea erityisesti leskeksi jääneitä naisia. Leena-koulussa lapset opiskelevat swahilin lisäksi englanniksi, mikä ei ole mahdollista muissa lähialueen kouluissa. Englanniksi opiskelu on kuitenkin tärkeää, sillä toisen asteen koulut ovat Tansaniassa englanninkielisiä.


Koulun lapset olivat iloisia ja selvästikin täynnä uskoa tulevaisuuteen. On upeaa nähdä onnellisia, hymyileviä kasvoja kumartuneena pulpetin ylle laskemaan pullonkorkkeja tai pelaavan jalkapalloa koulun pihalla. Vaikka opetusvälineitä ja kirjoja koululla ei ole paljoa, on mielikuvitusta käytetty sitäkin enemmän. Koulu luo suojaisan oman pienen keitaan, jossa lasten on hyvä opiskella ja leikkiä.

Leena-koulun lisäksi vierailimme eilen keskustassa sijaitsevassa koulussa, jossa viittomakielen opetus tulee konkreettisesti tapahtumaan. Tällä koululla valkoihoiset vieraat eivät olleet yhtä tuttu näky kuin Leena-koululla ja oppilaat vilkuttelivat meille vain varovasti ikkunan takaa. Eiköhän tämäkin koulu tule seuraavien viikkojen aikana varsin tutuksi. Lopuksi piipahdimme vielä koulun vieressä sijaitsevassa Kepan Tansanian toimistossa.

Lämpötila on kolmissakymmenissä päivällä ja viilentyy mukavasti yöksi. Kosteus tekee ilmasta valtavan pehmeän. Päivä alkaa täällä kuuden maissa auringonnoustessa. Valo ja äänet saavat heräämään helposti ilman herätyskelloa. Pimeys tulee kuuden ja seitsemän välillä. Elämän äänet kuuluvat jatkuvasti ympärillä.

Asumme Kilakalassa, muutaman kilometrin päässä Morogoron keskustasta. Viidenhengen porukallamme on käytössö oma pieni talo, jossa meistä huolehtivat Mama Moshe, Satu ja Vissa. Heidän laittamansa ruoka on aivan ihanaa ja tuoreita hedelmiä on joka aterialla. Lähiympäristö on ihanaa seutua. Punaisen ja kuoppaisen hiekkatien laidoilla on taloja ja pieniä liikkeitä. Ihmisiä on kaikkialla; lapset leikkivät, työmmiehet kaivavat ojaa, naiset puuhastelevat askareissaan ja koulupukuisia lapsia kulkee kouluun ja kotiin. Hellyyttävä näky oli tänään kulkiessamme lapsiryhmä, joka pelasi jalkapalloa tyhjällä muovipullolla. Lähialueen ihmiset huutelevat meille ohikulkiessamme ”karibu” ja ”jambo”. Lapset vilkuttavat ja juutavat ”take a picture”. Ylipäätään kaikki ovat valtavan ystävällisiä.

Morogoro on noin 200 000 asukkaan kaupunki Uluguru-vuorten juurella. Matkaa Dar es Salaamista Morogoroon on 190 kilmoetriä sisämaahan päin. Morogoro on maanviljelysaluetta. Täällä viljellään muun muassa puuvillaa, maissia ja tupakkaa. Liikenne on varsin kaoottista. Pyöriä, autoja, mopoja ja jalankulkijoita kulkee tiellä yhtenä sekamelskana. Oman vaikeutensa tuo myös vasemmanpuoleinen liikenne, joka tuppaa aina aika-ajoittain unohtumaan. Kaupunki on todella siisti. Roskia näkyy vähän, kerjäläisiä vain muutamia ja kulkukoiriakaan ei ole vielä näkynyt.



5.5.2007

Ei kommentteja: