2 minuuttia kehitysyhteistyölle

Ihmisten enemmistö matkustaa välikannella,
matkustaa kolmannessa luokassa,
jalkaisin kulkee maantietä
ihmisten enemmistö.

Ihmisten enemmistö menee työhön kahdeksanvuotiaana,
menee naimisiin kaksikymmenvuotiaana,
ja nelikymmenvuotiaana kuolee
ihmisten enemmistö.

Lukuun ottamatta ihmisten enemmistöä
leipää riittää kaikille,
ja riisiä
ja sokeria
ja kangasta
ja voita
kaikkea tätä riittää kaikille,
paitsi ihmisten enemmistölle.

Ihmisten enemmistölle ei löydy maailmassa suojaa,
ei lyhtyä tielle,
ei ruutua ikkunaan,
vain toivoa on annettu ihmisten enemmistölle,
ilman toivoa se ei voi elää.

Tällä Nazim Hikmetin runolla aloitti kaksiminuuttisen puheenvuoronsa kehitysyhteistyöstä Jutta Urpilainen. Puheenvuoro oli osa Helsingin tuomiokirkossa järjestettyä kansaliskeskustelua kehitysyhteistyöstä.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen muistutti omassa alustuksessaan Afrikan keskeisestä asemasta kehitysyhteistyössä, mikäli haluamme saavuttaa YK:n vuosituhattavoitteet. Maailma muuttuu kovaa vauhtia ja kaikkein eniten nykyisistä kriiseistä joutuvat kärsimään kaikkein köyhimmät ja haavoittuvaisimmat ihmiset. Kriisit vaikuttavat myös kansainväliseen kehitysyhteistyöhön. Jokainen Suomen hallitus on 1970 lähtien sitoutunut 0,7 tavoitteeseen ja siitä ei tule luopua taloudellisesta taantumasta huolimatta.

Kehitysyhteistyö on Halosen mukaan edelleen tärkeä keino auttaa kehitysmaita. Se ei kuitenkaan ole ainoa keino tehdä maailmasta parempi, sillä tarvitaan myös oikeudenmukaista globalisaatiota sekä johdonmukaista politiikkaa kaikilla politiikan sektoreilla.

Presidentti Martti Ahtisaari nosti suureksi ongelmaksi kasvavan kuilun rikkaiden ja köyhien välillä sekä kertoi odottavansa Obamalta tekoja myös Afrikassa, jonne terrorismin vastainen sota on jättänyt jälkensä. Kehitysyhteistyömäärärahojen nostosta Ahtisaari peräänkuulutti johtajuutta. Suomella on hänen mukaansa varaa täyttää kansainväliset velvoitteensa, tarvitaan vain päätöksiä ja niiden toimeenpanoa. Lopuksi hän totesi, että meidän on jatkettava työtä, jotta unelmat olisivat mahdollisia.

Puheenvuoroissa vilahtelivat tiuhaan sanat usko, toivo ja rakkaus. SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen totesi kehitysyhteistyön vaativan uskoa ja toivoa ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja heikompien auttamiseen. Helsingin tuomiokirkon pappi Arto Antturi taas totesi kehitysyhteistyön tarvitsevan motivaatioksi rakkautta, sillä rakkaus tekee enemmän kuin on oikein.

Antturi totesi kirkon olevan sopiva paikka keskustelulle, sillä siinä on kyse oikeudenmukaisuudesta, siitä, mikä osuus hyvinvoinnistamme on oikeudenmukaista antaa jaettavaksi. Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus totesi vaikeuksissa olevien ihmisten auttamisen olevan osa ihmisyyttä, Ihalainen taas totesi kehitysyhteistyön olevan sekä järjen että sydämen asia.

Puheenvuorot peräänkuuluttivat johdonmukaisuutta, 0,7 saavuttamista, ilmastonmuutoksen torjumista sekä koulutukseen panostamista. Unicefin pääsihteeri Pentti Kotoaro kertoi opetussektorin rahoituksen tippuneen 10 prosenttia muutamassa vuodessa. Kuitenkin koulutus on aina ollut Suomen vahvuus. Meillä olisi paljon koulutusosaamista, jota viedä muualle.

Kahden minuutin puheenvuoron sijaan Ihalainen kehotti ihmisiä antamaan kahden minuutin työpanoksen kehitysyhteistyölle. Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen kehotti ihmisiä käyttämään sen kaksiminuuttisen vaatimalla kansanedustajilta toimia kehitysyhteistyön hyväksi globbarit.fi -sivuston kautta.

Kahvilla Ravin kanssa

Tapasimme kolmen hengen järjestöaktiiviporukalla Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravin. Ravi toimii mm. ulkoasiainvaliokunnassa, jossa käsitellään paljon kehitysyhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. Taustatietoa ja omia kokemuksia aiheeseen Ravilta löytyikin paljon. Keskustelu oli mielenkiintoinen ja siitä jäi hyvä mieli.

Keskustelimme Ravin kanssa kehitysyhteistyömäärärahojen nostamisesta 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta sekä taloustaantuman vaikutuksesta määrärahoihin. Yhteistä tahtoa kehy-rahojen korottamiselle tuntuu löytyvän yli puoluerajojen ja Ravi ymmärsi myös taantuman koettelevan kovasti kehitysmaiden asukkaita.

Tapaamisen teemoiksi olimme nostaneet erityisesti lapset ja koulutuksen, sillä Ravi on ammatiltaan opettaja ja rehtori. Pidimme kaikki koulutusta tärkeänä kehitysyhteistyön sektorina ja kattavaa ja maksutonta koulutusjärjestelmää Suomen vahvuutena. Ravin on vastaikää valittu Kuurojen Palvelusäätiön hallintoneuvoston jäseneksi, joten häntä kiinnosti kovasti esimerkkimme JoYY:n yhteistyökoulusta, Leena Primary Schoolista, ja siellä toteutettavasta viittomakielihankkeesta. Ravi lupasi myös selvitellä, miksei Suomi ole ratifioinut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa koskevaa lisäpöytäkirjaa.

Koulutuksen lisäksi Ravi nosti itse tärkeäksi kehitysyhteistyön sektoriksi hygienian lisäämisen, puhtaan veden ja tautien torjumisen. Hänen mukaansa perusjuttujen tulisi olla kunnossa kaikkialla.

Kahvikupposten ja puolen tunnin juttutuokion jälkeen hyvästelimme toisemme. Ravi kiitteli meitä tapaamisesta ja tärkeästä työstä ja me toivotimme hänelle hyvää jatkoa ja kehitysyhteistyöasioiden ajamista eduskunnassa. Toivo tulee talkoisiin -esitteen lisäksi lahjoitimme Raville lahjakortin Joensuun maailmankaupalle.

Kuulumisia kehy-tapaamisesta

Eilen oli vuoden ensimmäinen SYL:n kehitysyhteistyötapaaminen. Kehitysyhteistyö on jo pitkään ollut yksi SYL:n toiminta-alueista. Ylioppilasliike on tehnyt kehitysyhteistyötä jopa pidempään kuin Suomen valtio.

Päivä aloitettiin miettimällä, miksi ylioppilasliike tekee kehitysyhteistyötä. Kehy-aktiivit harvoin pysähtyvät miettimään tätä itse, vaikka se varsin yleinen kysymys opiskelijoiden keskuudessa onkin. Kehitysyhteistyö voidaan nähdä yhtenä osana ylioppilaskuntien kansainvälistä toimintaa. Se tarjoaa opiskelijoille tietoa globaaleista asioista ja laajentaa maailmankuvaa. Samalla se antaa monille mielekästä toimintaa sekä kokemuksia kehitysyhteistyöstä. Vaikka minkään toiminnan lähtökohtana ei tule olla CV-merkintä työhakemukseen, voi ylioppilaskunnan kehitysyhteistyötoiminta antaa arvokasta kokemusta työuralle.

Muina perusteluina esitettiin opiskelijoiden halu vaikuttaa yhteisiin asioihin, solidaarisuus sekä vastuu jakaa tiedostavana ihmisenä tietoa muille. Jos köyhyys vähenee, paranee turvallisuus myös Suomessa konfliktien ja pakolaisvirtojen vähentyessä.

Samaa asiaa on SYL:n kehy-tapaamisissa pohdittu toissa vuonnakin. Ja varmaan sitä tullaan käsittelemään jatkossakin. Nähtäväksi jää, linjataanko asiasta jotakin SYL:n linjapaperissa, jota päivitetään tänä vuonna.

Tuhdin kehy-hankkeiden taloushallinto -paketin lisäksi tapaamisessa pohdittiin hyvän kehy-hankkeen ominaisuuksia, kumppanuutta ja kehitysyhteistyötä ylioppilaskunnissa. Tärkeimmät hyvän kehy-hankkeen ainekset ovat todellinen tarve, paikallisten kuuleminen, vahva ja luottamuksellinen kumppanuus, sitoutuneisuus, riittävät resurssit sekä hyvä suunnittelu.

Ylioppilaskunnissa haasteina on usein henkilöiden nopea vaihtuvuus, mikä hankaloittaa kumppanuussuhteita, tiedonsiirtymistä ja toiminnan pitkäjänteisyyttä. Hankkeen suunnittelu vie vuodesta kahteen ja itse hanke yleensä kolmisen vuotta. Todella harva toimija ehtii siis nähdä ja kokea koko hankkeen. Vaihtuvuuden lisäksi haasteena on asiantuntemuksen puute. Usein opiskelijoilla on palava halu tehdä jotakin, mutta ei välttämättä riittävää asiantuntemusta.

Kaikkein visaisin kysymys on ehkä se, miten saada opiskelijoita mukaan ylioppilaskuntien kehy-toimintaan. Toiminnan pitäisi olla riittävän rentoa ja epämuodollista, mutta silti vakavasti otettavaa. Tarjolla pitäisi olla konkreettista tekemistä, joka olisi sidoksissa opiskelijoiden maailmaan ja tarjoaisi kokemusta myös tulevaisuutta silmällä pitäen.

Tervetuloa kaikki kehitysyhteistyöstä kiinnostuneet JoYY:n kehy-toimintaan mukaan. Uusia aktiiveja ja toimintaideoita kaivataan aina. Seuraava kokous on 10.3.2009 poikkeuksellisesti jo klo 16:30.