Valkoposkihanhet ovat lokkien ja susien ohella varsin mielenkiintoinen eläimiin liittyvä konflikti. Ympäristöministeriö julkaisi äskettäin tuoreen tutkimuksen valkoposkihanhista pääkaupukieudulla.Tutkijoiden mukaan luonnonsuojelulailla rauhoitettuihin lajeihin kuuluva valkoposkihanhi on tullut jäädäkseen. Sen rauhoitussäännöksistä voidaan poiketa vain, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei löydy.
Valkoposkihanhet ovat olleet tuttu näky Helsingin ja Espoon puistonurmikoilla 1990-luvun alusta lähtien. Suomen luontoon laji on kuulunut koko jääkauden jälkeisen historian ajan, sillä ne muuttavat maamme kautta arktisille pesimäalueille.Vähitellen osa kannasta on kotiutunut muuttoreittinsä varrelle Itämerelle. Viime vuosina kanta on kasvanut voimakkaasti ja kasvun odotetaan jatkuvan, tosin edellisvuosia hitaammin. Lisäksi valkoposkihanhet levittäytyvät rannikkoa myöten väljemmille pesimä- ja laidunalueille lähikuntiin, kuten Sipooseen ja Kirkkonummelle.
Ongelmalliseksi valkoposkihanhien aseman pääkaupunkiseudulla tekee niiden aiheuttamat esteettiset haitat. Valkoposkihanhet likaavat ulosteillaan puistonurmikkoja ja uimarantoja, mikä haittaa alueiden virkistyskäyttöä. Ulosteiden pelätään lisäksi levittävän tauteja ja poikasiaan puolustavat emot koetaan uhkaavina ja pelottavina. Tutkijoiden johtopäätös kuitenkin on, että kannan keinotekoiseen rajoittamiseen ei toistaiseksi ole tarvetta, vaan asiaan voidaan puuttua pehmein keinoin.
Ongelmallisiksi koettujen nurmialueiden laidunnuspainetta voidaan vähentää käyttämällä samanaikaisesti monia eri keinoja. Ympäristöä muokkaamalla saadaan aikaan pitkäkestoisin vaikutus. Ihanteellinen ratkaisu on hanhille huonosti kelpaavan nurmiseoksen käyttö, mutta seoksen kehittäminen vaatisi runsaasti työtä. Helpompi ja nopeampi keino olisi vähentää alueiden avoimuutta pensasistutuksin. Jo matalatkin istutukset hankaloittavat hanhien ympäristön tarkkailua ja saavat ne kokemaan alueen turvattomaksi. Pienialaisten alueiden virkistyskäyttöä voidaan lisäksi parantaa ulosteita keräämällä.
Jos ympäristön muokkaus ei onnistu tai ole riittävän tehokasta, voidaan rannan tuntumassa sijaitsevia alueita osittain aidata. Poikasaikaan valkoposkihanhet voivat käyttää vain alueita, jotka sijaitsevat rannan välittömässä läheisyydessä. Tällöin hanhet joutuvat tyytymään aidatun alueen vedenpuoliseen osaan. Valkoposkihanhille voidaan myös perustaa "vaihtoehtoisia" ruokailualueita sellaisiin kohteisiin, joissa hanhien laidunnusta ei koeta suurena ongelmana. Hanhille varattuja nurmikkoja tulisi hoitaa, sillä hyvin hoidetut nurmikot houkuttelevat hanhia pois muilta alueilta ja ruokkivat suuremman yksilömäärän kuin huonokuntoiset alueet.
Valkoposkihanhien karkottaminen ei tutkijoiden mukaan kannatta, sillä siihen kuluu aikaa ja rahaa. Lisäksi lintujen perusteetonta häiritsemistä tulee välttää. Valkoposkihanhia kannattaakin karkottaa vain erityiskohteilta. Mahdollinen karkottaminen kuuluu alueesta vastaavalle henkilökunnalle, jonka on haettava tarvittavat luvat alueelliselta ympäristökeskukselta.
Tiivis yhteistyö pääkaupunkiseudun kaupunkien ja kuntien välillä auttaa ongelman ratkaisussa, sillä valkoposkihanhet eivät tunne kuntarajoja. Yhteiset pelisäännöt ja ohjeistukset hanhihaittojen torjunnasta olisivat hyvä alku valkoposkihanhikannan hoidolle. Hyvin suunnitelluilla ja hoidetuilla ruokailualueilla sekä hanhien suunnitelmallisella karkotuksella ongelmallisimmiksi koetuista kohteista saadaan huomioitua sekä ihmisten että valkoposkihanhien näkökulma.
