Eilen illalla vierailimme yhden Leena-koulun oppilaan, Sara Mmetan luona. Perheen isä oli kutsunut meidät käymään, koska Illon koulu Tampereen lähellä maksaa hänen koulumaksunsa. Täällä vallitsevaa köyhyyttä on vaikea aina ymmärtää. Kerjäläisiä näkyy toki kaduilla, mutta silti tilannetta on vaikea hahmottaa. Tai kenties sitä ei halua nähdä.
Täydellinen köyhyys pisti silmään esimerkiksi Saran luona. Tuliaisiksi viemämme kynttilä oli heille täysin vieras esine. Oli järkyttävää laskea, että päällä olleella mekolla olisi voinut maksaa Saran koko vuoden opiskelun. Tai että summalla, jonka kulutamme päivässä veteen, kahviin, limsaan ja kaljaan maksaisi samaten kuukauden lukukausimaksun. Leena-koululla lukukausimaksu on 10 000 shillinkiä kuukaudessa eli noin 7-8 euroa. Tämän lisäksi tulee olla koulupuku ja koulukirjat, jotka maksavat noin 3 000 shillinkiä eli pari euroa kappale. Summa voi olla monille todella kova.
Ihmisillä on kuitenkin ylpeytensä. Perheen isä Peter kyseli meiltä etukäteen, onko ok, jos hän tulee hakemaan meitä ja kävelemme yhdessä hänen luokseen. Hänellä ei todellakaan ole autoa, mutta luultavasti hän olisi sen yrittänyt lainata joltakin jos emme olisi suostuneet kävelemään. Toinen esimerkki on se, kun olimme viime sunnuntaina lähdössä vuorille. Nehemia haki meidät ja kävi tankkaamassa auton keskustassa. Hänellä ei ollut kuin 600 shillinkiä silloin ja hän kävi torilla lainaamassa joltain tutultaan rahaa, että sai ostettua sen verran bensaa, että pääsimme muutaman kilometrin matkan vuoren juurelle. Tämä meille selvisi vasta myöhemmin ystävyttyämme hänen kanssaan.
Täällä niin dalla dallatkuin taksitkin ajavat koko ajan tankki punaisella. Eilinen taksikuskimme joutui käymään tankkaamassa ennen kuin lähti viemään meitä Kilakalaan. Hän oli iki onnellinen, kun maksoimme taksimatkan etukäteen. Täällä ei ihmisillä ole ylimääräistä eikä säästöjä.
Köyhyys näkyi myös Uluguru-vuorilla. Asunnot olivat pieniä, hiekkalattialla vailla ovia tai ikkunoita. Ruokaa keitettiin nuotiolla.
Raha ja aika merkitsevät täällä onnea, mutta eivät samassa mielessä kuin Suomessa. Swahilin kielessä sana raha tarkoittaa onnea ja tyytyväisyyttä. Aika taas tarkoittaa rentoutumista. Täällä raha itsessään ei kuitenkaan ole onnenmittari, vaikka pienellä lisäyksellä saisikin monen ihmisen elämän helpommaksi ja kenties myös jossain mielessä paremmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti