Uluguru-vuoret

Tänään vietimme päivän vaeltamalla Uluguru-vuorilla. Maisemat olivat upeat silmän kantamiin niin vuorenrinteen vehreisiin maisemiin kuin alapuolella siintävään laaksoon ja Morogoroon.

Maanviljelyä harjoittavan Luguru-heimon mukaan nimetyt Uluguru-vuoret ympäröivät Morogoroa. Vuoret ovat maailmanlaajuisesti ja kansallisesti ainutlaatuista aluetta, sillä vuoristoaluueelta löytyy miljoonia vuosia vanhaa metsää ja endeemisiä lintulajeja. Lisäksi vuoret ovat tärkeää maanviljelysaluetta ja vuorilta saadaan vesi Dar es Salaamiin. Vuoirilla on meneillään muun muassa EU-rahoitteisia lintujensuojelu-ohjelmia.

Lähdimme vaeltmaan seitsemän aikaan nousten ensin punahiekkaista tietä ylöspäin. Vastaan tuli virtanaan ihmisiä vihannes- ja hedelmäkorein matkalla kaupunkiin myymään tuotteitaan. Matkan varrella näkyi niin taloja, banaaniviljemiä, porkkanapenkkejä kuin vapaana juoksentelevia kanoja. Täällä kananmunien luulisi ainakin olevan onnellisten kanojen munia, kun vapaana kulkevia kanapesueita tulee vastaan kaikkialla. Ohikulkevilta ihmisiltä ostimme banaaneja ja porkkanoita evääksi. Välillä kahlasimme lähes parimetrisessä heinikossa ja loikimme termiittipolkujen yli.

Varsin vaikuttava näky oli koski, jonka viileässä vedessä kävimme kahlaamassa ja nauttimassa auringonpaisteesta. Määränpäämme oli kuitenkin ylhäällä rinteessä oleva talo. Kyseessä oli vanha, siirtomaavallanaikana 1900-luvun alussa hotellina toiminut rakennus. Nykyisin se toimii talona ja tarvittaessa siellä voi myös yöpyä pientä korvausta vastaan. Rakennus oli valtavan kaunis kukkaköynnöksineen, vaikka olikin päässyt rapistumaan. Myös pihalta avautuva maisema oli näkemisen arvoinen. En yhtään ihmettele, että siirtomaaisännät rakensivat tänne hotellinsa. Paikalle sattui myös australialainen nainen, Hannah, joka oli yksin kiertelemässä Tansaniaa. Juttelimme pitkän tovin hänen kanssaan ja vaihdoimme kokemuksia.



Oppaanamme toimivat Nehemias ja Casheba. Ilman opasta vuorilla on vaarallista kulkea, sillä ryöstetyksi tulemisen riski on olemassa. Unohtamatta tietenkään eksymisen mahdollisuutta, sillä karttoja tai viitoitettuja reittejä ei todellakaan ole.



Kilimanjarolla ei talla matkalla ole mahdollisuutta paasta ja jouduimme tyytymaan vuoren ihailuun lentokoneesta kasin.


6.5.2007