25.12.06

Happy Christmas (war is over)

A very merry Christmas
And a happy New Year
Let's hope it's a good one
Without any fear
And so this is Christmas
For weak and for strong
For rich and the poor ones
The world is so wrong
And so happy Christmas
For black and for white
For yellow and red ones
Let's stop all the fight

Paavi Benedictus XVI vetosi tänään perinteisessä joulutervehdyksessään rauhan puolesta. Huolena oli niin Lähi-idän tilanne: Israel, Palestiina, Libanon ja Irak kuin Afrikka, etenkin Darfurin konflikti. Paavin mukaan nykyisellä kuluttajakeskeisellä aikakaudella on häpeällistä, että monet pysyvät kuuroina niiden sydäntä särkevälle itkulle, jotka kuolevat nälkään, janoon, sairauksiin, köyhyyteen, sotaan ja terrorismiin.

Joulun viestinä on perinteisesti ollut ilo, toivo ja rauha. Myös muut kuin paavi ovat käyttäneet joulua rauhan puolesta kampanjointiin. Yksi maailman suurimpia rauhankampanjoita on varmasti John Lennonin ja Yoko Onon yhteentoista suurkaupunkiin ympäri maailman yltänyt kylttikampanja jouluna 1969. Kylteissä toivotettiin hyvää joulua ja vedottiin sotien loppumiseksi: War is Over! If you want it. Happy Christmas from John and Yoko"

Kun katsoo tämän päivän uutisotsikoita, rauhasta ei kuitenkaan ole tietoa. Venäjän puolustusministeri Sergei Ivanovin mukaan Venäjän on kehitettävä ja myytävä yhä enemmän uudenaikaisia aseita pysyäkseen suurvaltana. Aseiden lisääminen ja myynnin kasvattaminen ei tuo ainakaan rauhaa. Venäjä on jo nyt johtavia aseviejämaita, jonka kauppakumppaneita ovat muun muassa Intia, Kiina ja Iran. Presidentti Vladimir Putinin mukaan Venäjä myi viime vuonna aseita 4,5 miljardin euron arvosta. Japanissa on hirtetty neljä kuolemaantuomittua tänään ja samalla maa luopui yli vuoden mittainen tauosta kuolemantuomioiden täytäntöönpanossa. Bagdadissa autopommi surmasi yhdeksän ihmistä sekä haavoitti yhtätoista. Somalian ja Etiopian väliset sotatoimet ovat nekin jatkuneet.

A very merry Christmas
And a happy New Year
Let's hope it's a good one
Without any fear
War is over
If you want it
War is over
Now...

22.12.06

Lahjaksi hyvää mieltä

Viikon alussa Joensuun kaupunginkirjastolla järjestettiin Reilun kaupan myyjäiset. Tuotteet menivät todella hyvin kaupaksi ja myytävää jouduttiin jopa hakemaan useampaan kertaan lisää. Tarjolla oli sellofaanein ja rusetein koristeltuja paketteja, joista löytyi muun muassa kahvia, teetä ja suklaata. Moni pöydän ääreen pysähtynyt tunnisti merkin ja oli myös käyttänyt Reilun kaupan tuotteita. Reilun kaupan suosio ja kasvu onkin ollut mittavaa Suomessa kuluneena vuotena. Toivottavasti sama tahti jatkuu.

Suomalaiset ovat myös löytäneet muut vaihtoehtoiset joululahjat. Helsingin Sanomien mukaan eettisten joululahjojen suosio on moninkertaistunut tänä vuonna. Esimerkiksi Kirkon ulkomaanavun kautta annettavat kanat, hyttysverkot ja puuntaimet tuovat lahjan monelle kehitysmaan ihmiselle sekä hyvän mielen lahjoittajalle. Moni saakin tänä jouluna lahjaksi kortin, jossa kerrotaan, että oikea lahja onkin kehitysmaan köyhälle hankittu vuohi. Toisenlainen lahja otettiin Suomessa käyttöön viime jouluna. Lahjoitusmalli saavutti heti suuren suosion ja tänä vuonna määrän arvioidaan kolminkertaistuvan. Esimerkiksi vuohia annetaan lahjaksi jo kaksi kertaa enemmän kuin viime vuonna.

Vaihtoehtoisten lahjojen suosio perustuu varmasti osittain siihen, että niiden antaminen on helppoa ja vaihtoehtoja löytyy niin pienelle kuin suurelle budjetille. Samalla ne ovat myös hyvin konkreettisia. Enää ei tarvitse miettiä, mihin oma lahjoitus päätyy, vaan sillä voi suoraan hankkia esimerkiksi koulupuvun tai pulpetteja. Samalla tarjotaan oiva vaihtoehto joulukrääsälle ja kaupoissa juoksemiselle.

Idea on Suomessa vielä melko uusi, mutta niin se on vielä muuallakin. Uranuurtaja on englantilainen Oxfam-avustusjärjestö, joka on toiminut kaksi vuotta. Tähän mennessä järjestön kautta on myyty lahjoja jo yli 700 000 kappaletta 46 maahan. Idean suosiota kuvaa myös se, että monet tahot ovat ottaneet sen käyttöönsä. KUA:n ja Oxfamin lisäksi Suomessa voi helposti hankkia lahjoja myös World Visionin kautta. Järjestön kautta voi lahjoittaa esimerkiksi valoa perheelle vuodeksi lampun ja lamppuöljyn kautta. Vaihtoehtoisia lahjaideoita löytyy myös monelta muulta taholta, esimerkiksi Amnestyn ja Unicefin tuotteilla voi tukea tärkeää työtä.

Lahjan antaminen tuo yleensä niin antajalle kuin saajalle hyvän mielen. Hyvän mielen määrää voi kuitenkin lisätä moninkertaiseksi kasvattamalla lahjan saajien piiriä. Esimerkiksi siemenet tai vesiputki voivat tuoda ilon suurelle joukolle.



www.lahjaksilehma.fi
www.oxfamunwrapped.com

www.kua.fi/toisenlainenlahja

21.12.06

Lahjoituksista verovähennyksiä?

Kehitysyhteistyö on viime aikoina onnistunut nostamaan profiiliaan positiivisemmaksi ja suhtautuminen kehitysyhteistyöhön on muuttunut myönteiseen suuntaan. Taloustutkimuksen tänä vuonna tekemän tutkimuksen mukaan 86 prosenttia suomalaisista pitää kehitysyhteistyötä joko erittäin tärkeänä tai melko tärkeänä. Yritysten ja yksityisten lahjoitukset ovat kasvaneet merkittävästi. Taustalla on hyvä taloustilanne ja palkkojen nousu.

Suomen suurimmat hyväntekeväisyysjärjestöt Unicef, Punainen risti ja Kirkon Ulkomaanapu jättivät syksyllä valtiovarainministeriöön vetoomuksen lahjoitusvähennyslain muuttamisesta niin, että yritykset voisivat vähentää lahjoituksensa verotuksesta. Hyväntekeväisyyslahjoitusten verovähennysmahdollisuus oli Suomessa käytössä 1980-luvulla, mutta siitä luovuttiin laman myötä. Tällä hetkellä on olemassa useita satoja yleishyödyllisiä yhdistyksiä ja säätiöitä, joille annetut varat yritys voi vähentää verotuksessaan, mutta suurimmat kehitysapua harjoittavat kansalaisjärjestöt eivät kuulu tähän joukkoon. Verovähennysoikeus koskee vain lahjoituksia, jotka tukevat kotimaista tiedettä ja kulttuuria. Vetoomuksen taustalla on toive lisätä lahjoitusten määrää entisestään. Järjestöt uskovat, että yrityslahjoitusten määrän nousu auttaisi nostamaan kehitysavun muiden pohjoismaiden tasolle.

Verovähennysoikeus saa kannatusta, mutta jää päätettäväksi seuraavien vaalien jälkeen. Valtiovarainministeriö suhtautuu asiaan varauksella, sillä se pelkää kehitysavun luisuvan pois valtion kontrollista. Ministeriön mukaan kehitysavun tulisi olla valtion vastuulla. Järjestöt voivat tehdä täydentävää työtä, mutta päävastuun täytyy olla valtiolla. On hyvä, jos valtion tehtävänä nähdään kehitysapu ja että sitä tulee rahoittaa yhteisistä verorahoista. Kuitenkin on hyvä muistaa, että hallitus ei ole päässyt asettamiinsa tavoitteisiin eikä todennäköisesti tule saavuttamaan 0,7 prosentin tavoitetta vuoteen 2010 mennessä.

Tämän päivänen A-plus ohjelma käsitteli samaa teemaa. Kirkon ulkomaanavun kautta kohdennettavat lahjoitukset ovat lisääntyneet huimasti. Vuoden suurin lahjoitus on tullut Tapiola-yhtiöiltä, joka on kohdistanut lahjoituksensa Kirkon ulkomaanavun kautta koulun perustamiseen Kongoon. Vakuutusyhtiö Tapiolan tarkoituksena on muistuttaa työntekijöitään ja asiakkaitaan siitä, mitä yhteisvastuu tarkoittaa.

Lahjoituksia tehdään myös Suomeen. Esimerkiksi Sampo lahjoittaa vuosittain 200 000 euroa suomalaisille kouluille hankkeisiin, joihin niillä ei muuten olisi varaa. Joulukorttirahansa Sampo lahjoitti opiskelijoiden mielenterveystyötä tukevalle Nyyti ry:lle. Yritykset ovatkin vuosi vuodelta lahjoittaa yhä enemmän joulukorttirahojaan hyväntekeväisyyteen.

Myös lahjoitusten verovähennyskelpoisuus otettiin ohjelmassa esille. Ulkomaankauppa- ja kehitysyhteistyöministeri Paula Lehtomäen mukaan verovähennysoikeus olisi mahdollinen, jos vain tahtoa löytyy ja asia olisi otettava mukaan seuraaviin hallitusneuvotteluihin. Lehtomäki myöntäisi verovähennysoikeuden sekä yksityisille että yrityksille. Suomen Yrittäjät suhtautuu asiaan varovaisesti, sillä taustalla on huoli muun verotuksen kiristymisestä.

17.12.06

Rauhaa päälle maan

Tänään laulettiin monissa kirkoissa kauneimpia joululauluja. Monissa joululauluissa toivotaan rauhaa päälle maan. Ei taida tänäkään jouluna tuo toive toteutua. Sudanissa Darfurin konflikti jatkuu ja Palestiinassa tulitaisteluja käytiin toissapäivänä. Hamas syyttää presidentti Mahmud Abbasia sodan aloittamisesta. Sri Lankalla, Afganistanilla ja Irakilla ei mene yhtään sen paremmin. Tshetsheniassa sota on virallisesti ohi, mutta tilanne on yhä epävakaa ja ihmisoikeusloukkaukset tavallisia.

Joskus olen kuullut laskelman, jonka mukaan rauhan päiviä on koko ihmiskunnan osalta kertynyt alle vuoden verran. En tiedä, pitääkö väite paikkansa vai ei, mutta lähelle se ainakin osuu. Jossakin päin maailmaa taistellaan lähes koko ajan. Taistelut, etenkään pitkään jatkuneet konfliktit eivät aina näy mediassa, jos mitään mullistavaa ei tapahdu tai tilanne ei muutu.

Kauneimpien joululaulujen yhteydessä muistutettiin esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavun kautta hankittavasta ”toisenlaisesta lahjasta”. Lahja tuo moninkertaisen ilon niin antajalle, saajalle kuin kehitysmaan ihmiselle. Lahjan kautta voi antaa esimerkiksi tshetsheenilapselle vuodevaatteet orpokotiin, hankkia koulupuvun, vuohen, kanoja tai moskiittoverkon.

Toinen järjestö, jonka kautta voi hankkia ”erilaisen lahjan” on Oxfam. Tähän mennessä järjestön kautta lahjoitetuilla rahoilla on hankittu mm. puhdasta vettä 550 000 ihmiselle, rakennettu 16 000 vessaa ja järjestetty 1 500 tuntia opettajankoulutusta.

Rauhallista joulunodotusta!

16.12.06

Ylioppilasliike suunnan näyttäjänä

”HYY:n kehitysapu 0,7 prosenttiin vuonna 2008” luki eilen Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalta lähteneessä tiedotteessa. Kyseessä on HYY:n kannanotto valtion kyvyttömyyteen nostaa kehitysyhteistyö- määrärahoja 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tiedotteen mukaan HYY haluaa näyttää esimerkkiä Suomen valtiolle.

HYY:n edustajisto on päättänyt korottaa ylioppilaskunnan kehitysyhteistyömäärärahat 0,35 prosenttiin toimintavaroistaan vuonna 2007, mikä tarkoittaa 11 900 euroa. Varat käytetään kehitysmaissa toimivien järjestöjen omiin projekteihin. Vastaavanlaista projektitukea myönnettiin tänä vuonna 1 800 euroa. HYY:n tarkoituksena on saavuttaa 0,7 prosentin taso vuonna 2008. Jatkossa määrärahojen turvin on tarkoitus käynnistää myös useamman vuoden kestävä kehitysyhteistyöhanke, jolle haetaan ulkoasianministeriöltä hanketukea.

Tavoite nostaa kehitysyhteistyömäärärahat 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta on näkynyt julkisuudessa paljon viime aikoina. Tavoitteeseen yritetään päästä sekä YK:n vuosituhattavoitteiden että Kepan globbarit verkoston avulla. Globbarit keräävät Terveisiä jostakin Suomesta kortteja, joiden yksi tavoite on vaatia päättäjiä toteuttamaan maaginen 0,7 tavoite. Korttienkeruun jälkeen vaatimusta tehostetaan ensi kevään massaglobbaustapahtumassa, jossa korttiterveiset luovutetaan kansanedustajille. Tavoitteiden ympärille on lisäksi rakennettu monenlaista tapahtumaa. Kansalaisjärjestöt muistuttivat kansanedustajia keväällä 2005 tiikerikakulla, josta puuttui alle prosentin kokoinen, lähes huomaamaton tiikerikakkupala. Osa kansanedustajista ei edes huomannut palan puuttumista.

Tavoitteisiin on yhä matkaa, vaikka suunta onkin oikea. Suomi julkaisi ensimmäisen kerran virallisen sitoumuksensa nostaa kehitysapu 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta lokakuussa 1970. Suunnitelmien mukaan tavoitteeseen olisi pitänyt päästä jo 1970-luvun puolivälissä ja Kekkonen lupaili aikoinaan jopa yhden prosentin saavuttamista. Vuonna 1991 tavoite lopulta saavutettiin – kertaluontoisesti ja vahingossa. Hallituksen syksyllä julkaiseman budjettiesityksen mukaan kehitysyhteistyöhön käytetään ensi vuonna 746,13 miljoonaa euroa eli noin 0,43 prosenttia bruttokansantulosta.

14.12.06

Vanhasen hallitukselle 7+

Vuosi lähenee loppuaan ja on aina aika pysähtyä arvioimaan kulunutta vuotta ja sitä, mitä on jo saatu aikaiseksi ja mitä pitäisi vielä ensi vuonna tavoitella suuremmin ponnistuksin. Samalla vuoden loppu on myös monen asian uusi alku, kun valitaan uusia toimijoita ensi vuodelle.

Kansalasijärjestöt arvioivat eilen hallituksen toimintaa ja antoivat sille keskiarvoksi tyydyttävän 7+. Hallituksen työskentelyä arvioivat eilen Helsingissä vaalikampanjansa avanneet kansalaisjärjestöt: Kepa, Pakolaisneuvonta, Suomen luonnonsuojeluliitto ja Kirkon ulkomaanapu. Hallituksen saavutuksia arvioitiin neljästä näkökulmasta, jotka olivat kauppa-, ympäristö-, maahanmuutto- ja kehitysyhteistyöpolitiikka. Kansalaisjärjestöjen mukaan hallitus lipsuili tavoitteistaan. Hallituksen linjaukset ja periaatteet olivat kyllä kohdallaan, mutta teot ja saavutukset vähäisiä.

Esimerkiksi kauppapolitiikassa hallituksen sanojen ja tekojen välillä vallitsee ristiriita. Hallituksen syyskuussa 2005 hyväksymä kauppapoliittinen ohjelma nostaa köyhien maiden tukemisen toiseksi Suomen kahdesta kauppapolitiikan päätavoitteesta, mutta Maailman kauppajärjestön WTO:n ministerikokouksessa Hongkongissa vuonna 2005 Suomi oli EU:n kärkijoukossa jarruttamassa maatalouden vientitukien poistoa. EU sitoutuikin lopettamaan vientituet vasta vuonna 2013, mikäli WTO:n neuvottelukierros saadaan päätökseen.

Myös kehitysyhteistyön kohdalta hallituksen puheista ja teoista löytyy ristiriitaisuutta. Viimekeväinen kehysbudjettipäätös tekee hallituksen itse itselleen asettaman tavoitteen lähes mahdottomaksi. Näillä näkymin onkin epätodennäköistä, että kehitysyhteistyömäärärahat saataisiin nostettua 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä. Lisäksi päätöksen tavoitteesta hallitus siirsi seuraavan hallituksen asiaksi.

Ylioppilaskunnallemme valittiin eilen edustajiston kokouksessa uusi hallituksen puheenjohtaja sekä hallitus. Pitkät ja vaiherikkaat neuvottelut saatiin onnellisesti päätökseen. Itse jatkan ensi vuonna kehy-jaoston toiminnassa hallituksen kehitysyhteistyö- ja ympäristövastaavana. Jaoston puheenjohtajana toimiminen oli mukavaa ja antoisaa. Ilolla annan pestin seuraavalle. Päteviä ihmisiä jaostosta aivan varmasti löytyy.

12.12.06

Kehitysyhteistyön suurin ongelma on epäusko kehitysapuun (osa 2)

Mitä vaaditaan onnistuneelta kehitysyhteistyöltä?

Kehitysyhteistyön vaikuttavuus on pitkälti kiinni tavasta, jolla sitä tehdään. Kehitysyhteistyö on paljon muutakin kuin pelkkää rahan siirtämistä paikasta A paikkaan B, rikkailta mailta köyhille maille. Aiemmin kehitysyhteistyötä kutsuttiin kehitysavuksi. Työ kehitysmaiden aseman parantamiseksi nähtiin pikemminkin avustusten lähettämisenä kuin tasavertaisena yhteistyönä. Nyt paino on nimenomaan sanalla yhteistyö. Kehitys halutaan nähdä ihmisten ja yhteisöjen kasvavana tietoisuutena ja kykynä huolehtia itse itsestään. Kehitysyhteistyö on sitä käytännön työtä, joka tähtää kehitysmaiden aseman kohentamiseen. Onnistuneessa kumppanuudessa molemmat osapuolet panostavat yhteistyöhön ja saavat siitä jotain. Myös kehitys sanan käyttöä voidaan kritisoida. Kehitykseen sisältyy positiivinen arvolataus, mutta kuka viime kädessä määrittää, mitä kehitys on ja mikä on hyvää kehitystä. Puheessa on vähitellen siirrytty painottamaan oman elämän hallintaa, uudelleen rakentamista tai pyrkimystä omavaraisuuteen.

Kepan mukaan kehitysmaiden oman omistajuuden lisääminen on tärkeää. Kun köyhät maat ja ihmiset osallistuvat kehitysyhteistyön suunnitteluun ja toteutukseen, apu vastaa paremmin paikallisia tarpeita, tukee ihmisten omia ponnisteluita sekä sitouttaa ihmisiä mukaan. Omistajuuden periaatetta voidaan toteuttaa lopettamalla kehitysavun sitominen tavaroiden tai palveluiden ostoihin antajamaasta sekä lopettamalla poliittisten ehtojen asettaminen. Talouspoliittiset ehdot kuten yksityistämis- ja liberalisointivaatimuksia loukkaavat kehitysmaiden itsemääräämisoikeutta ja suvereniteettia. Kehitysavussa tulisi myös huomioida entistä enemmän millaista apu kussakin maassa tarvitaan sekä muiden avunantajien toimet.

Onnistunut ja tuloksellinen kehitysyhteistyö keskittyy toimiin, joita köyhien maiden ihmiset pitävät itse tärkeinä ja he myös toteuttavat hankkeet. Etenkin järjestöhankkeiden kohdalla edellytyksenä on aloitteen tuleminen kohdemaan kumppanilta. Projektityyppinen apu on vähitellen jäämässä historiaan. Ihanteellista on, jos kumppanuuden molemmat osapuolet voivat yhdessä miettiä, miten esimerkiksi maataloutta tulisi kehittää.

Kehitysyhteistyötä tehtäessä on tärkeää kiinnittää huomio köyhdyttäviin rakenteisiin, jotka usein tekevät ja pitävät kehitysmaiden ihmiset köyhinä. Erilaiset yhteiskunnalliset instituutit luovat puitteet, joissa ihmisistä tulee joko rikkaita tai köyhiä. Eriarvoisuutta lisäävät rakenteet, järjestelmät ja käytännöt tekevät ihmisistä köyhiä ja myös pitävät heidät köyhinä. Köyhyys on aktiivisen toiminnan tai toimimattomuuden tulos, johon voidaan vaikuttaa murtamalla köyhdyttäviä rakenteita sekä tukemalla ihmisiä hyvän elämän saavuttamisessa.

Kehitysmaat tarvitsevat apua päästäkseen köyhyydestä, mutta valmiiksi tuotu apu ei auta elleivät ihmiset itse sitoudu siihen mukaan. Kehitysyhteistyön perinteeseen näyttää pitkään kuuluneen paikallisten ihmisten unohtaminen ja huomion kiinnittäminen ulkomaalaisiin asiantuntijoihin päätöksiä tehtäessä. Onneksi tilanne on muuttumaan päin ja kehitysyhteistyön laatu parantunut paljon.

Kehitysyhteistyön laatu on vaihdellut laidasta laitaan. Silti näkyviä muutoksia on saatu paljon aikaiseksi. Työ ei missään nimessä ole ollut turhaa.

11.12.06

Kehitysyhteistyön suurin ongelma on epäusko kehitysapuun (osa 1)

On huonoa ja hyvää kehitysyhteistyötä

Epäusko kehitysapuun ei ole tuulesta temmattua, sillä huonoakin kehitysyhteistyötä on vuosikymmenten saatossa tehty. Hyvä esimerkki ovat kehitysmaihin raahatut traktorit, jotka tarpeettomina ruostuvat peltojen pientareilla. Toinen epäkohta on ollut rahojen ohjaaminen korruptoituneiksi tiedetyille hallituksille kylmän sodan aikaan lännen ja idän kilpaillessa kehitysmaiden suosiosta. Kaikki tämä on omiaan luomaan epäluuloisuutta.

Nykyisin tilanne on huomattavasti parempi. Rahojen käyttöä seurataan tarkasti ja korruption mahdollisuus tiedostetaan ja pyritään ottamaan huomioon kehitysyhteistyössä. Vastaanottajataholta vaaditaan selvityksiä ja kuitteja rahojen käytöstä sekä järjestetään seurantamatkoja. Järjestöt ovat pyrkineet tuomaan läpinäkyvyyttä toimintaansa Suomessa muun muassa julkaisemalla raportteja ja esitteitä siitä, mitä lahjoitetuilla rahoilla on tehty. Parantamisen varaakin toki on.

Epäusko kehitysapuun on yksi Kepan kolmesta eduskuntavaaliteemasta. Keskeisenä kehitysyhteistyönlaatua parantavana keinona nähdään luopuminen vaatimuksesta, että meidän itsemme on hyödyttävä annetusta avusta. Monet hankkeet kärsivät siitä, että avustavat maat haluavat jotenkin itse hyötyä avusta. Esimerkiksi Indonesia oli pitkään tärkeä kohde teollisuusmaiden avulle ja rahalla rakennettiin patoja, moottoriteitä ja hotelleja sekä siirrettiin miljoonia ihmisiä saarivaltion ylikansoitetuilta keskussaarilta “tyhjemmille” saarille. Suuri osa avusta sisälsi kuitenkin tiukkoja ehtoja. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n lainat edellyttivät valtiolta menojen leikkaamista, mikä toteutettiin muun muassa sosiaaliohjelmien kustannuksella. Maata vaadittiin myös ostamaan avulla tavaroita ja palveluita avunantajamaista. Japanin hallitus on pitkään antanut apunsa lainoina, jotka Indonesian hallitus joutuu myöhemmin maksamaan korkojen kera takaisin. Ehtona lainoille on muun muassa se, että varoja käytetään japanilaisten tuotteiden ostamiseen ja japanilaisten yritysten palkkaamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa Japanin hallituksen japanilaisille yhtiöille myöntämiä vientitukia, joista indonesialainen veronmaksaja joutuu maksamaan korkoineen.

Toinen esimerkki huonosti kohdennetusta avusta on vuoden 2004 tapaninpäivän tsunamin jälkeinen katastrofiapu, johon on usein liittynyt avustajamaita sekä vastaanottavan alueen eliittiä paikallisväestön kustannuksella hyödyttäviä ehtoja. Indonesiassa, Sri Lankassa ja Thaimaassa on yritetty häätää kalastajayhteisöjä rannikkoalueilta turvallisuuden nimissä. Mutta todellinen syy on ollut halu rakentaa kalastajakylien tilalle ulkomaisella rahalla hotelleja ulkomaalaisia vieraita varten. EU taas ilmoitti lahjoittavansa 1 100 vanhaa kalastusalusta Indonesialle, Thaimaalle ja Sri Lankalle. EU:lle tarjoutui tilaisuus päästä eroon omista ruostuvista aluksista ja samalla voitiin kiillottaa omaa kilpeä auttamalla tsunami-uhreja. Paikallisille kalastajayhteisöille apu olisi merkinnyt perinteisen elintavan loppua. Suuret kalastusalukset tarvitsevat suuria satamia ja suuria miehistöjä, minkä seurauksena kalastajien olisi pitänyt jättää perinteiset pienet veneet ja kyläyhteisöt, muuttaa satamakaupunkeihin työntekijöiksi. Paikallisväestön vastustuksen vuoksi EU luopui suunnitelmista.

Kehitysyhteistyö voi myös olla tehokasta ja auttaa miljoonia ihmisiä, kun se kohdennetaan ja toteutetaan oikein.

10.12.06

Tervehdys Solidaarisuussäätiöltä

Tänään JTY:n kuukausikokouksessa vieraili Solidaarisuussäätiön toiminnanjohtaja Janne Ronkainen esittelemässä Solidaarisuussäätiötä ja Reilua kauppaa. Ronkainen tuuraan Solidaarisuussäätiössä äitiyslomalla olevaa Miia Nuikkaa. Ronkainen itse on tällä hetkellä virkavapaalla toimestaan Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtajana.

Solidaarisuussäätiö on 1970 perustettu järjestö, jolla on kehitysyhteistyöhankkeita Nicaraguassa, Somaliassa, Ugandassa ja Venäjän Karjalassa. Solidaarisuussäätiöllä on 17 000 lahjoittaa, mikä on varsin paljon. Esimerkiksi eniten lahjoituksia järjestöistä Suomessa saa Plan, jolla on noin 27 000 lahjoittajaa vuodessa. Solikka-säätiön etu on myös lahjoittajien sitoutuminen jopa vuosiksi. Köyhyys ja sukupuolten välinen tasa-arvo ovat toiminnan keskeisiä teemoja. Toimeentulon turvaamisella on tärkeä asema, sillä ilman riittävää toimeentuloa ihmisillä ei ole voimia kiinnostua yhteiskunnastaan ja sen kehittämisestä, jolloin ei päästä vaikuttamaan köyhyyden rakenteisiin. Hyvä riittävän toimeentulon mittari on Ronkaisen mukaan se, laitetaanko lapset kouluun vai ei.

Näin joulun alla on hyvä miettiä suklaan alkuperää. Ronkainen muistuttikin osuvasti, että suurin osa Suomessa myydyn suklaan raaka-aineista on tuotettu lapsityövoimalla Norsunluurannikolla ja Ghanassa. Esimerkiksi Norsunluurannikolla arviolta 200 000 lasta ja nuorta työskentelee vaarallisissa oloissa. Ainakin itselläni tämä hillitsi pahinta suklaannälkää. Syynä suurimpiin epäkohtiin on kaakaon markkinahinnan lasku. Kaakaopavuista saa nykyisin vain neljänneksen siitä, mitä niistä sai vielä kaksikymmentä vuotta sitten.

Suklaan alkuperään liittyy monia epäkohtia: kaakaota viljellään usein epäinhimillisissä työoloissa, työntekijöiltä puuttuvat työsopimukset ja viljelyssä käytetään vaarallisia torjunta-aineita. Lisäksi ongelmana ovat huonot palkat, jotka voivat olla vain vaivaiset 100 euroa vuodessa. SwedWatchin Norsunluurannikolla ja Ghanassa tekemä tuore tutkimus osoittaa, etteivät suklaan valmistajat voi taata, että kaakaopavut olisi tuotettu ilman lapsi- ja pakkotyövoimaa. Joissakin tapauksissa työntekijä on saanut palkan vasta vuoden kuluttua aloittamisesta, mitä voidaan pitää pakkotyönä. Suurin osa työntekijöistä ei ole saanut koulutusta torjunta-aineiden käytössä eikä käytä minkäänlaisia suojaimia. Seurauksena ovat olleet onnettomuudet sekä krooniset myrkytykset. Myöskään ihmiskauppa ei ole alueella tuntematonta. Työntekijät tulevat etupäässä naapurimaista Burkina Fasosta ja Malista, joiden äärimmäinen köyhyys pakottaa useat lapset, nuoret ja aikuiset etsimään työtä kaakaoviljelmiltä itsensä ja perheensä elättämiseksi.

PS: Samassa kokouksessa JTY teki periaatepäätöksen Reilun kaupan kahvin käyttämisestä tilaisuuksissaan. Myös Josylla on päätös Reilun kaupan kahvin ja teen käytöstä tapahtumissaan.


8.12.06

Poliittisella vaikuttamisella maailmasta toisenlainen


Tänään meillä oli Joensuun demari opiskelijoiden, Josy ry:n syyskokous. Johtokunta vaihtui ja samalla hyväksyttiin myös talousarvio ja toimintasuunnitelma ensi vuodella. Itsestäni tuli kokouksessa ensi vuoden puheenjohtaja. Olen ollut mukana Josyn toiminnassa reilun vuoden. Kulunut vuosi on mennyt pöytäkirjoja kirjoittaessa. Puheenjohtajan roolin otan vastaan positiivisin mielin uutena haasteena.

Poliittinen vaikuttaminen ei juuri tunnu kiinnostavan nuoria. Itse näen sen kuitenkin tärkeänä keinona vaikuttaa maailmaan, jossa elämme. Puolueen opiskelijajärjestön kautta voi vaikuttaa erityisesti ukkopuolueeseen ja saada sitä kautta ajettua itselle tärkeitä asioita sekä saada tuotua ne näkyville. Myös pienemmällä mittakaavalla on mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi erilaisten seminaarien muodossa. On turha valittaa, jos ei edes yritä tehdä mitään. Yleisellä mielipiteellä on loppupeleissä varsin suuri vaikutus päättäjiin. Tämän ovat huomanneet monet tahot ja esimerkiksi Kepan globbarit-kampanja perustuu poliittiselle vaikuttamiselle. Pitämällä kehitysyhteistyökysymyksiä näkyvästi esillä sekä keräämällä Terveisiä jostakin Suomesta -korttiterveisiä tuleville kansanedustajille pyritään vaikuttamaan Suomen harjoittaman politiikan sisältöön.

Kehitysyhteistyön osalta SDP:llä menee ihan mukavasti, vaikka toki parantamisen varakin olisi. Kepa on arvioinut puolueiden näkemyksiä kehitysyhteistyöhön kolmen keskeisen kysymyksen perusteella: näkemys kehitysyhteistyömäärärahoihin, kauppapolitiikkaan ja velkakriisin. SDP kannattaa kehitysyhteistyömäärärahojen nostamista 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä, mutta ei ole asettanut vaaliohjelmaan tavoitteiden saavuttamisen aikataulua, vaan puolueen 10.- 11.11.2006 hyväksytyssä vaaliohjelmassa puhutaan ainoastaan, että Suomen tulisi aktiivisesti osallistua YK:n vuosituhatjulistuksen kehitystavoitteiden toteuttamiseen kasvattamalla kehitysyhteistyöpanostaan.

Samaisessa vaaliohjelmassa vaaditaan kehitysmaiden aseman vahvistamista kansainvälisessä kauppapolitiikassa. Positiivista on myös, että puolue tunnistaa maatalouskaupan vapauttamisen ja vientitukien poistamisen keskeiseksi köyhyyden vähentämiskeinoksi. Myös ihmisoikeudet, työelämän normit ja ekologiset tavoitteet otetaan huomioon puolueen linjauksissa. Kauppapolitiikka on varsin tärkeä kysymys, sillä paikallisen tuotannon lisääminen vähentää köyhyyttä. Myös velkahelpotusten myöntäminen on tärkeässä asemassa, jotta kehitystavoitteet voitaisiin saavuttaa. Kepan mukaan SDP:n linja kehitysmaiden velkakriisin ratkaisemiseksi on asiantunteva. Puolue tunnistaa sovittelumekanismin ja velkaantumisen syihin puuttumisen tärkeyden. Kesäkuussa 2005 puolue on ottanut kantaa köyhimpien kehitysmaiden velkojen anteeksiantamisen puolesta. Harmillista on kuitenkin, ettei asiasta mainita mitään vaaliohjelmassa.

Erityistä kiitosta SDP:lle voi antaa pyrkimyksestä kehittää kansainvälisiä veroja sekä huomion kiinnittämisestä kansainvälisten veroparatiisien kontrolloimiseen. Kansainväliset verot ovat mukana myös puolueen vaaliohjelmassa, jossa toivotaan Suomen osallistuvan uusien kehitysrahoitusmuotojen kehittämiseen, jotta YK:n vuosituhattavoitteet saavutettaisiin.

Myös Josyssa kehitysyhteistyökysymykset ja ympäristöasiat ovat olleet vahvasti esillä. Mikä on toki hieno asia, kunhan ei liiaksi jämähdetä vain näiden asioiden ympärille, sillä maailmassa on toki muitakin epäkohtia.

7.12.06

Kaikilla ei ole mahdollisuutta sananvapauteen blogissaan

Tänään järjestettiin Joensuussa kaupungin kirjaston aulassa Amnestyn kirjemaraton. Tapahtumassa oli mahdollisuus laittaa nimensä valmiiseen vetoomukseen, kirjoittaa valmiin mallin mukainen kirje tai tapausesittelyjen pohjalta oma kirje. Yksi tapauksista koski internetin käytön sensuuria Kiinassa. Kirje oli osoitettu Microsoftin johtajalle William H. Gatesille. Microsoftilta vaadittiin vetoomuksessa vastuuta ihmisoikeuksien ja ilmaisunvapauden toteutumisesta Kiinassa sekä myös muualla maailmassa.

Kiinan hallitus rajoittaa voimakkaasti internetin käyttöä, sana ei ole vapaa ja hallituksen arvostelu verkossa on vaarallista. Poliittisesti arkaluontoiset hakutulokset suodatetaan Kiinan MSN-verkkopalvelusta Kiinan viranomaisten ja Microsoftin välisen sopimuksen mukaan. Esimerkiksi sanat Tiibetin itsenäisyys ja kesäkuun 4. päivä (Tiananmen aukion verilöyly) ovat kielletyllä listalla. Myös blogien luontia on Kiinassa rajoitettu. Blogit, joissa esiintyy esimerkiksi sanat Tiananmen verilöyly, demokratia, ilmaisunvapaus tai ihmisoikeudet estetään. Tämä heikentää kiinalaisten ilmaisunvapautta sekä estää kiinalaisten internetin käyttäjien pääsyn maailmanlaajuisille sivustoille, joissa käsitellään muun muassa ihmisoikeuksia. Esimerkiksi Amnestyn sivuille ei ole Kiinassa pääsyä.

Keväällä 2005 kiinalainen toimittaja Shi Tao sai kymmenen vuoden vankeustuomion lähetettyään ulkomaille sähköpostia, joka sisälsi tietoa Kiinan hallituksen tavoista rajoittaa median työtä. Kiinalaisen tutkijan ja aktiivisen kiinakriitikon Zhao Jingin New York Timesille kirjoittama blogi taas poistettiin Microsoftin palvelimelta Kiinan viranomaisten pyynnöstä.

Asiasta löytyy lisätietoa sekä kirjemalli osoitteesta: web.amnesty.org/pages/ec-110506-action-eng

6.12.06

Kehitysapu keino lisätä turvallisuutta

Itsenäisyyspäivään kuuluvat erilaiset puolustusvoimien paraatit sekä Suomen turvallisuudesta keskusteleminen. Pääministeri Matti Vanhanen totesi tänään pitävänsä Nato-jäsenyyttä turhana, koska Suomen turvallisuus on muuttunut jatkuvasti parempaan suuntaan ja kansainvälisiin operaatioihin osallistutaan jo muilla järjestelyillä.

Ilahduttavaa oli kristillisdemokraattien puheenjohtajan Päivi Räsäsen kannanotto Nummi-Pusulan itsenäisyyspäiväjuhlassa. Räsänen totesi tänään, että sitoumukset kehitysyhteistyömäärärahojen nostamiseen 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä tulisi saavuttaa ennen kuin pohditaan lvoimavarojen laajentamista sotilaallisissa operaatioissa auttamiseen. Kantaansa Räsänen perusteli sillä, että ”pienen, sotilaallisesti liittoutumattoman Suomen vastuuta maailman hädästä ja kärsimyksestä hoidetaan edelleen sopivammin lääkärin kuin tuomarin tai poliisin roolissa".

Turvallisuus on myös yksi Kepan eduskuntavaalien alla esillä pitämistä aiheista. Turvallisuutta on lähestytty eri näkökulmista: huumetalouden, terrorismin, terveyspolitiikan ja ympäristöongelmien näkökulmasta. Turvallisuutta pidetään kehityspolitiikan sivutuotteena. Kehityspolitiikka torjuu terrorismia, sillä köyhyyden vähentäminen vähentää myös terrorismin kannatusta. Kehityspolitiikan avulla voidaan vähentää tarvetta viljellä huumekasveja ja sitä kautta vähentää sotia ja konflikteja. Tarttuvat taudit ovat uhka meille kaikille. Monet ongelmat kuitenkin kärjistyvät kehitysmaissa, joissa esimerkiksi kokonaiset sukupolvet kuolevat aidsiin. Tämä heikentää yhteiskuntia ja luo epävakautta. Ympäristöongelmat lisääntyvät jatkuvasti. Ympäristöpakolaiset ovat nopeimmin kasvava pakolaisten ryhmä ja ilmaston lämpeneminen uhkaa tuhansia ihmisiä.

Maailmassa käytetään valtavia summia turvallisuuteen. Kehityspolitiikkaan kiinnitetään aivan liian vähän huomiota, vaikka juuri se on avainasemassa turvallisuudesta keskusteltaessa. Maailman yhteenlasketut sotilasmenot ovat ylittäneet ensi kerran kylmän sodan jälkeen biljoonan dollarin rajan terrorismin vastaisen sodan vuoksi. ensi kertaa kylmän sodan jälkeen. Terrorismin vastainen taistelu on jo nyt murentanut ihmisoikeuksia ja ihmisten perusoikeuksia sekä vähentänyt yhteiskuntien avoimuutta.


5.12.06

Syyllisyyttä vai yleishumanistisia arvoja?

Mikä saa sadat suomalaiset kuluttamaan vapaa-aikansa hanketukihakemusten suunnitteluun, lipaskerääjinä olemiseen tai lahjoittamaan rahaa? Mikä saa heidät auttamaan ja toimimaan? Mitä järkeä on tehdä työtä, josta ei saa palkkaa? Nämä ovat usein esitettyjä kysymyksiä.

Tutkimusten mukaan suomalaiset käyttävät keskimäärin 18 tuntia kuussa erilaiseen vapaaehtoistyöhön. Kansainvälisessä vertailussa tämä on varsin korkea luku. Vaikka noin joka kolmas suomalainen tekee vapaaehtoistyötä, on aktiivisista toimijoista jatkuvaa pulaa ja järjestöt joutuvat kilpailemaan aktiiveista keskenään. Loppuun palamisen ja työuupumuksen on todettu vaivaavan myös järjestökenttää.

Tutkimusten mukaan yksi tärkeimpiä motiiveja kehitysyhteistyölle on tietoisuus etelän ja pohjoisen epätasa-arvosta ja halu vaikuttaa tämän kuilun kaventamiseen. Toisena tärkeänä syynä pidetään halua oppia, sillä yhdessä toimimalla toisista kulttuureista ja elämänmuodoista saa aivan erilaista tietoa kuin kirjoista, televisiosta tai netistä. Muiksi motiiveiksi on mainittu muun muassa sitoutuminen kristillisiin tai yleishumanistisiin arvoihin, halu tuntea itsensä hyödylliseksi ja auttaa, oman itsensä etsiminen sekä tarve kuulua ryhmään.

Se, minkä on todettu erottavan kehitysyhteistyöntekijöitä muista vapaaehtoisista, on jonkinlainen syyllisyys ja huono omatunto siitä, että on sattunut syntymään hyvinvoivaan pohjoiseen, jonka hyvinvoinnista osa on syntynyt etelää riistämällä. Itse en haluaisi nähdä syyllisyyttä liikkeellepanevana voimana. Mitään ei pitäisi tehdä vain syyllisyydestä tai huonosta omastatunnosta. Se ei ole kestävä pohja millekään toiminnalle. Eikä syyllistämisen tielle ole muutenkaan viisasta lähteä, sillä se voi saada monet ihmiset varuilleen koko kehitysyhteistyön suhteen. Parempi vaihtoehto olisi tiedostaa ilman ahdistusta ja negatiivisia tunteita, ettei kaikkialla ole kuten meillä ja haluta tehdä jotakin siksi, että myös toisella puolella maapalloa lapsilla olisi mahdollisuus käydä koulua tai juoda puhdasta vettä ja viettää.

Kehitysyhteistyötä ei voi tehdä, ellei sydän ole mukana - ei ainakaan kovin pitkään.

Mukavaa kansainvälistä vapaaehtoistoiminnan päivää kaikille!

3.12.06

Hyvää kansainvälistä vammaisten päivää

Tämän vuoden elokuussa hyväksyttiin vammaisten ihmisoikeussopimus. Sopimus on iso askel kohti vammaisten aseman parantamista. Ensimmäinen askel vammaisten aseman parantamiseen otettiin vuonna 1993, kun YK hyväksyi yleisohjeet (Standard Rules) vammaisten henkilöiden yhdenvertaistamisesta. Ajatus varsinaisesta velvoittavasta sopimuksesta, joka puuttuisi vammaisten ihmisoikeuksiin ja syrjimättömyyteen otettiin esille YK:n yleiskokouksessa joulukuussa 2001. Seuraavana vuonna aloitettiin sopimuksen käsittelyt asiantuntijatapaamisessa Meksikossa.

Kehitysyhteistyö ei onnistu ellei vammaisia huomioida. Vammaiset ovat usein yhteiskunnan köyhimpiä ja syrjityimpiä jäseniä. He tavoittavat harvoin koulutuksen, työelämän tai palvelut. Vammaisten oikeudet ja vammaisten asema kehitysyhteistyössä onkin viime vuosikymmeninä saanut vähitellen huomiota. Etenkin 1990-luvun lopulta lähtien asia on ollut vahvasti esillä. Taustalla on pitkäjänteinen työ asian nostamiseksi pois marginaalista. Vammaisalan kehitysyhteistyöhankkeissa pyritään usein kehittämään välineitä ylittää esteitä, jotka hankaloittavat heidän osallistumistaan yhteisön ja yhteiskunnan elämään, esimerkiksi ortopedisia apuvälineitä tai viittomakieltä.

Tarkkoja tilastoja vammaisten määrästä ei ole ja vammaisuuden määritelmät vaihtelevat maittain. Kehitysmaissa vammaisia ihmisiä on YK:n laskelmien mukaan 200–400 miljoonaa. Syyt vammaisuuteen ovat erilaiset rikkaissa länsimaissa ja köyhissä kehitysmaissa. Rikkaissa maissa vammat johtuvat usein hyvinvoinnista synnynnäisten vammojen lisäksi, kehitysmaissa köyhyydestä. Esimerkkisi liikenne, teollisuus, vanhuus, tupakointi ja liiallinen syöminen vammauttavat meillä ihmisiä. Myös kehitysmaat ovat tulossa haavoittuviksi näistä: kehitysmaissa teollisuus on saastuttavampaa, tupakka myrkyllisempää ja maatalouden kemikaalit vaarallisempia. Kehitysmaissa syynä ovat usein synnynnäiset sairaudet, tarttuvat taudit, esimerkiksi polio, trakooma ja lepra sekä loukkaantumiset. Muita syitä ovat nälänhätä ja sodat seurauksineen ja naisten ympärileikkaus. Monesti sivuutetaan psykoosit, alkoholismi ja huumeet, vaikka ne ovatkin yleisiä kehitysmaissa. Ravinnon köyhyydestä johtuva A-vitamiinin puutostila sekä maailman levinnein infektiotauti trakooma aiheuttavat sokeutta. Trakooma taas johtuu esimerkiksi likaisesta vedestä, kärpäsistä ja liikakansoituksesta.

Esimerkiksi kuurojen naisten asema on varsin huono, sillä he kantavat kaksinkertaista taakka: naiseutta ja kuuroutta. Kuurojen on lähes mahdotonta luoda monipuolisia sosiaalisia suhteita, suoriutua arkielämästään riittävän itsenäisesti sekä pitää kiinni oikeuksistaan. Usein kuurot saattavat joutua eristetyiksi jopa omasta perheestään, sillä heitä ei nähdä yhteisölle hyödyllisinä. Kuurojen Liiton mukaan maailmassa on 70 miljoonaa kuuroa, joista 80 prosenttia asuu kehitysmaissa. Kehitysmaiden kuuroista vain 20 prosenttia saa opetusta ja näistäkin murto-osa viittomakielellä. Esimerkiksi Mosambikissa on noin 150 000 kuuroa, mutta maan kahdessa erityiskoulussa on yhteensä paikkoja vain 120 lapselle. Nämä koulut eivät myöskään käytä opetuksessaan viittomakieltä, vaan ainut erityisyys on luokkien hieman pienempi koko. Monet eivät käy kouluaan loppuun, mikäli edes pääsevät kouluun.

Vammaiset tulisi ottaa huomioon kaikessa kehitysyhteistyössä, ei vain puhtaissa vammaishankkeissa: rakennushankkeissa tulisi noudattaa liikuntaesteettömyyttä, terveydenhuoltohankkeissa huomioida vammaisuuden ennaltaehkäisy- ja kuntoutustarpeet ja koulutushankkeissa vammaiset oppilaat sekä opiskelijat. Samalla vammaisten oikeudet tulisi turvata poliittisella tasolla valtavirtaistamalla teemat osaksi kaikkea toimintaa. Vammaisalan kehitysyhteistyötä tarvitaan usein myös vammaisten integrointiin tähtäävien hankkeiden käynnistysvaiheessa, esimerkiksi sitouttamalla julkinen sektori ulottamaan oppivelvollisuus vammaisiin lapsiin. Vammaisille on mahdollistettava esteettömyys ja osallistuminen. Järjestäytymisen kautta he saavat omanarvontuntoa sekä rohkeutta murtautua ulos perinteisestä avuttoman roolista. Ympäröivän yhteisön asenteiden muuttaminen on tärkeää ja onnistuu parhaiten järjestöjen tekemän tiedotustyön avulla.

2.12.06

On vaikeaa olla hyvä puheenjohtaja

Tänään oli Kepan järjestämässä globbarit koulutuksessa Helsingissä. Koulutuksessa perehdyttiin köyhyyden käsitteeseen sekä köyhdyttäviin rakenteisiin. Itselleni kuitenkin antoisinta oli Kirsi Airaksisen osuus fasilisoinnista, innostamisesta ja osallistamisesta. Näitä kysymyksiä olen pohtinut pitkään, etenkin toimiessani tänä vuonna kehy-jaoston puheenjohtajana. Miten saada ihmiset tulemaan mukaan toimintaan? Miten saada heidät pysymään mukana? Miten innostaa heitä? Miten saada heidät osallistettua?

Puheenjohtajana voi toimia lähes kuka vaan peruskokouskäytännöt hallitseva ihminen, mutta on todella vaikeaa olla hyvä puheenjohtaja. Itse olen nähnyt puheenjohtajan, joka ei valmistellut asioita tai suunnitellut niitä etukäteen, mistä syystä toimintaa ei juuri ollut koko vuonna. Itse en halunnut toimia samoin puheenjohtajaksi ryhtyessäni, vaan käytin valmisteluun ja suunnitteluun paljon aikaa. Tämäkään ei ole pitkänäköinen vaihtoehto, sillä ihmisille ei jäänyt juuri mahdollisuutta vaikuttaa itse toiminnan suuntaan kun kaikki oli jo käytännössä valmiiksi mietittyä. Tästä olen pyrkinyt pois. Oikeastaan koenkin, että koko vuosi on ollut kultaisen keskitien etsimistä, nuoralla tasapainoilua. Olen yrittänyt löytää sen rajan, missä määrin asioita pitää valmistella ja missä määrin jättää avoimiksi. Miten paljon pitää johtaa ja miten paljon antaa ihmisten itse valita suunta.

On tärkeää myös huomata osallistamisen ja osallistumisen ero. Osallistumisessa ihminen vain osallistuu, mutta osallistamisessa hän voi itse vaikuttaa asioihin. Esimerkiksi kehitysyhteistyöhankkeissa osallistaminen jää usein vähille, kun tiedot ja analyysit tulevat valmiiksi annettuina ylemmiltä tasoilta ja instituutioilta. Tällöin ihmisille jää lähinnä tapahtumien suunnittelu ja toteutus. Hyvin onnistunut osallistaminen mahdollistaa oman tiedonkeruun, analyysin, suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin.

Fasilitaattorin tehtävänä olisi tehdä itsensä tarpeettomaksi, olla johtaja, joka ei määrää tai näy. Hyvä fasilitaattori auttaa, tukee, kannustaa ja valtaistaa. Jos asia on itselle tärkeä, tätä on todella vaikea toteuttaa omassa ryhmässään, sillä silloin täytyy väistämättä pantata omia ajatuksiaan ja näkemyksiään. Esimerkiksi puheenjohtajan roolissa on aika ajoin liian helppoa lähteä ajamaan asioita itse haluamaansa suuntaan ja unohtaa muun ryhmän näkemys. Tai olla antamatta muille näkemyksille edes tilaa. Tilanne, jossa kaksi aktiivia hoitaa kaiken ja valittaa kun muu ryhmä ei tee mitään, ei ole harvinaista. Ongelmana harvoin on muiden laiskuus, vaan kyseessä on, se ettei heitä ole todella otettu mukaan, osallistettu.

1.12.06

1000 kynttilää syttyy muistuttamaan hivistä

Tänään vietetään YK:n kansainvälistä aids-päivää. Maailmassa on 39 532 872 hiv-positiivista. Luku on suuri ja on hyvä ainakin kerran vuodessa pysähtyä miettimään asiaa. Päivän tiimoilta on tapahtumia ympäri Suomea. Niin myös täällä Joensuussa, jossa sytytetään 1 000 kynttilää muistuttamaan hiv:in leviämisestä. Kuluneena vuonna on Suomessa todettu enemmän hiv-tartuntoja kuin koskaan aikaisemmin. Tilanne on kuitenkin vielä huonompi kehitysmaissa.

Kaikkein voimakkaimmin aids vaikuttaa kehitysmaissa, joissa asuu 95 prosenttia maailman hiv-positiivisista. Hiv liittyy läheisesti naisten heikkoon asemaan, köyhyyteen sekä taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Varhainen avioituminen, raiskaukset sekä tietämättömyys sairaudesta edistävät taudin leviämistä. Aids onkin monilta osin muodostunut kehityksen uhaksi, sillä lähes puolet tartunnan saaneista on 15–24-vuotiaita nuoria kehitysmaista. Hiv koskettaa myös lapsia ja nuoria muutoinkin, sillä miljoonat jäävät orvoiksi aidsin takia.

Aids on Afrikan yleisin kuolinsyy ja neljänneksi yleisin koko maailmassa. YK:n väestörahaston ylläpitämässä Aids-kellossa on pysäyttäviä lukuja. Niihin voi käydä perehtymässä osoitteessa: www.unfpa.org/aids_clock/index.html. Kellon mukaan joka 6,5 sekunti joku saa hiv-tartunnan. Tämä tekee vuorokaudessa jo 13 292 sairastunutta. Lisäksi joka kymmenen sekunti joku kuolee aidsiin eli 8 640 kuollutta joka päivä.

Aidsin torjumiseksi tarvitaan velkahelpotuksia sekä rikkaiden maiden tukea kehitysmaille, jotta maiden hallitukset voisivat puuttua tehokkaammin ongelmaan. Janne Hukka kirjoitti 22.10.2006 Kepan sivuilla koulutuspolitiikan tärkeydestä torjuttaessa aidsia. Tutkimusten mukaan 70 000 lasta säästyisi vuosittain hiv-tartunnalta, jos koulunkäynti kehitysmaissa olisi turvattu YK:n vuosituhattavoitteiden mukaisesti. Parhaassa tapauksessa koulunkäynti tarjoaa lapsille seksuaali- ja hiv/aids-valistusta sekä lisää lasten vaihtoehtoja edetä elämässään ja valita toisin.