Tänään vietimme päivän Shule Ya Msingi Kiwanja Chandeke -koululla, jossa projektin viittomakielen opetus tapahtuu. Matkasimme keskustaan jalla jallalla ja suunnistimme jalan koululle KepanTansanian toimistolta saamamme kartan perusteella, joka myöhemmin paljastui virheelliseksi. Harhailimme pitkän tovin katuja ristiin rastiin ja kävimme aivan koulun lähellä löytämättä perille. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Päädyimme koululle reippaasti myöhässä, mutta täällä ei kenelläkään ole koskaan kiire. Ehkä vaikein kulttuurishokki onkin ollut tottua paikalliseen rauhalliseen tahtiin, jossa asiat etenevät omalla painollaan ja länsimaisen tehokkuusajattelun ja kellon perässä juoksemisen joutuu unohtamaan.
Lounastauon jälkeen palasimme koululle ja löysimme aiemmin tunneilla näkemämme lapset vastasta. Meidän ei annettu kantaan mitään, vaan lapset ottivat laukkumme ja ohjasivat meidät Evelynin toimistoon odottamaan. Hetken oli hieman hämmentynyt olo olla pienessä huoneessa yhdessä parinkymmenen kuuron lapsen kanssa. Paperi ja kynä pelastivat kuitenkin kaiken. Yhdessä piirsimme paperille kuvia, jotka lapset sitten kirjoittivat englanniksi ja swahiliksi. Lopuksi viitoimme kuvan vielä yhdessä. Ilman yhteistä kieltäkin voi tulla hyvin toimeen ja tänään tuli opittua monta uutta sanaa viittomakielellä.
Iltapäivällä seurasimme opettajien opetusta. Paikalla oli parikymmentä opettajaa, joita opetti kaksi
kuuroa naista, Tusa ja Oldavia Tansanian kuurojenliitosta, Chawitasta. Opetus painottui pitkälti osallistaviin menetelmiin. Kaikki oppilaat viittoivat vuorotellen pienen tarinan muille. Lisäksi kotiläksyjä kuulusteltiin kyselemällä sanoja kaikilta vuoronperään. Mukana opetuksessa oli myös paikallisen sairaalaan lääkäri, Dr. Wamburg, sillä lääkärissä käy paljon kuuroja.
Etelän ja pohjoisen välisessä yhteistyössä kohtaa monesti kulttuurierot ja erilaiset käsitykset. Niin kävi myös jossain mielessä tämän projektin kanssa. Se mikä Suomessa näytti selkeältä paperilla ei täällä täysin kohtaakaan todellisuutta. Epäselvyyttä oli myös siitä, miten kauan täällä olemme ja mitä varten olimme koululle tulleet. Evelyn oli varautunut siihen, että opettaisimme viittomakieltä. Pikkuhiljaa kaikki tuntuu kuitenkin selkiytyvän ja yhteinen sävel löytyvän.
Opettajien viittomakielen opetus on alkanut viikko sitten ja opetusta on kaksi tuntia päivässä maanantaista lauantaihin. Koululla opiskelevat 40 kuuroa lasta ovat osa projekstia, samoin kuin heidän vanhempansa. Lasten ikä ja viittomakielentaito vaihtelee suuresti. Innolla odotan huomista ja mitä se tuo tullessaan, sillä hanke tuntuu hahmottuvan päivä päivältä uudelleen.
7.5.2007
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti