Onnea ostamatta

Parhaillaan vietetään nuukuusviikkoa, jonka teemana on ”onnea ostamatta”.

Joensuun Yliopiston Ylioppilaskunnan ympäristöjaosto pystytti yliopistolle pariksi päiväksi Oppia etelästä –julistenäyttelyn. Näyttelyssä on kuusi kuvaa etelästä ja kussakin kuvassa on teksti länsimaisen kuluttajan suusta. Itse ihastuin kuviin heti, kun näin ne.

Kuvien ja viikon tarkoitus on haastaa meidät pohtimaan länsimaisen kulutuksen kohtuullistamista ja mielekkyyttä. Tällä hetkellä tarvitsisimme neljän maapallon luonnonvarat, jos kaikki kuluttaisivat samalla tavalla kuin me suomalaiset, ja kymmenen maapalloa jos kaikki kuluttaisivat kuin kaikki me rikkaat länsimaat.

”Piti ostaa tila-auto, kun perheeseen syntyi toinen lapsi”

Yksityisautoilu on se, mistä voisi karsia paljon. Jokainen suomalainen päästää ilmaan 11,3 tonnia hiilidioksidia vuodessa, kun vastaava luku tansanialaisella on 0,1 tonnia.

Autoilulla on myös muita seurauksia. Punaisen Ristin arvioiden mukaan liikenne tappavat ja vammauttavat vuonna 2020 enemmän ihmisiä kuin sodat, tuberkuloosi, HIV tai hengitystiesairaudet. Vain mielenterveysongelmat ja sydänsairaudet lienevät tuolloin tuhoisampia. Maailmanlaajuisesti liikenneonnettomuudet ovat jo nyt suurin yksittäinen kuolinsyy 15-44-vuotiailla miehillä.

Ongelmat kasautuvat etenkin kehitysmaihin, joissa nykyisin tapahtuu 70 prosenttia onnettomuuksista. Kehitysmaiden liikennekuolemien määrä on teollisuusmaihin verrattuna huima. Teollisuusmaissa keskimäärin alle viisi ihmistä 10 000 rekisteröityä ajoneuvoa kohden saa surmansa, kun vastaava luku esimerkiksi Intiassa oli joitakin vuosia sitten 40, Bangladeshissa 77, Ghanassa 111 ja Etiopiassa 192.

Huolimatta huomattavasti suuremmasta ajoneuvomäärästä Euroopan ja Pohjois-Amerikan kuolonuhrien määrä liikenteessä on alle puolet Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan yhteenlasketuista liikennekuolemista. Syinä on muun muassa kehitysmaiden autojen ja teiden huonompi kunto sekä teiden täyttyminen moottoriajoneuvoista, pyöräilijöistä, jalankulkijoista ja eläimistä. Myös liikennevalistus ja ensiapu- ja sairaalapalvelut ovat heikommat.

”Eihän nykyisin voi tulla toimeen ilman mikroaaltouunia ja tiskikonetta”

Yli puolitoista miljardia ihmistä elää kehitysmaissa ilman sähköä. Ne, joilla sitä on, käyttävät sitä yleensä vain valaistukseen ja television katseluun. Kyläyhteisössä sähköä tarvitaan sairaaloissa, kouluissa ja veden pumppauksessa.

”Onni ilman kiirettä on teeskentelyä”

”Pakko saada uusia videopelejä, meillä ei ole mitään tekemistä!”