Rakennuksilta vaaditaan energiatodistusta tulevaisuudessa

Tänään järjestettiin tiedotustilaisuusrakennusten energiatehokkuudesta valtioneuvoston linnassa. Paikalla oli toistakymmentä toimittajaa pääasiassa rakennus- ja kiinteistöalan lehdistä, mutta myös STT:ltä ja Helsingin Sanomista. Tiedotustilaisuudessa puhuivat asuntoministeri Jan Vapaavuori ja rakentamisen kehittämisjohtaja Helena Säteri.

Ympäristöministeriön tänään antama asetus rakennusten energiatodistuksesta helpottaa asunnon ostajia ja vuokraajia. Todistus kertoo yhdellä silmäyksellä, millainen energiankulutus esimerkiksi eri asunto-osakeyhtiöissä on. Vapaavuoren mukaan energiatodistus auttaa kotitalouksia vertailemaan samantyyppisten rakennusten energiankulutusta ja ohjaa mahdollisimman energiapiheihin valintoihin.

Uudisrakennusten kohdalla asetus tulee voimaan ensi vuoden alusta. Jo olemassa oleviin rakennuksiin energiatodistus ei tule pakolliseksi muutoin kuin myynti- tai vuokraustilanteissa. Olemassa olevien rakennusten myynnin ja vuokrauksen kohdalla asetus astuu voimaan vuotta myöhemmin. Energiatodistusta ei kuitenkaan vaadita omakotitaloista ja alle kuuden asunnon rakennuksista, sillä pienten asuntojen energiankulutus kertoo enemmän ihmisistä, jotka talossa asuvat, kuin rakennuksen energiatehokkuudesta. Energiatehokkuuteen päästään muun muassa tiiviillä ikkunoilla ja vuorauksilla.

Lisää aiheesta löytyy osoitteesta www.ymparisto.fi/energiatodistus

Saa nähdä, mitä aiheesta kirjoitetaan. On varsin mielenkiintoista nähdä tämä puoli uutisten synnystä ja seurata, mitä toimittajat pitävät tärkeänä ja mihin he tarttuvat.

Viime viikolla olin seuraamassa tiedotustilaisuutta Venäjä-Saksa maakaasuputkihankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin etenemisestä. Pääpainona oli asiantuntijoiden yhteisymmärryksen löytymisestä Itämeren maakaasuputken ympäristöarvioinnin tutkimusmenetelmistä. Kyseessä oli siis positiivinen uutinen, ei aina negatiivissävytteinen ympäristön tuhosta tai saastumisesta kertova uutinen.

Kaasuputkihankkeen ympäristövaikutusten kannalta kriittisimmät vaiheet liittyvät sen rakentamiseen. Siksi juuri rakentamisen aikaisten ympäristövaikutusten arviointi on tehtävä erityisen huolellisesti. Suomenlahti on pohjanmuodoltaan hyvin vaihteleva, mistä syystä eri linjausvaihtoehtojen ympäristövaikutukset voivat olla keskenään aivan erilaisia. Tutkittavaa linjaa on nyt laajennettu ekologisesti kestävien ratkaisujen löytämiseksi ja huolta aiheuttaneista ruoppaussuunnitelmista on luovuttu.

Helsingin Sanomat uutisoi aiheesta (16.6.) painottaen Nord Stream –yhtiön aikeita luopua meren pohjan ruoppaamisesta ja räjäytyksistä. Ruoppaus olisi pöllyttänyt Itämeren pohjan sedimenttejä ja sinne kerääntyneitä ympäristömyrkkyjä. Lisäksi kerrotaan, että Venäjältä Saksaan kulkevan maakaasuputken linjausta mietitään uudelleen. Muita tiedotustilaisuuteen pohjaavia uutisia en ole vielä onnistunut näkemään.

Teerijärven naurulokkikonflikti

Viime viikolla ministeri Lehtomäki vieraili Kruunupyyn Teerijärvelle. Pääsin laatimaan vierailusta ihka ensimmäisen tiedotteeni. Kyseessä on varsin mielenkiintoinen konflikti, jossa paikalliset asukkaat kokevat naurulokkien suuren määrän rasitteeksi. Lokit likaavat ympäristön ja järviveden ulosteillaan ja aiheuttavat meteliä. Naurulokit ovat kuitenkin uhanalainen laji, mistä syystä niitä ei voi hävittää alueelta.

Kruunupyyn Teerijärven lähialueilla arvioidaan pesivän 11 000 – 15 000 naurulokkiparia, mikä on lähes 20 prosenttia koko Suomen kannasta. Naurulokkikannat keskittyvät Teerijärvellä pienelle alueelle aivan kirkonkylän taajaman tuntumaan. Paikalliset asukkaat kokevat naurulokkien aiheuttavan melua ja tautiriskiä, heikentävän uimavesien laatua, kuormittavan ympäristöä ulosteillaan sekä näin heikentävän asukkaiden hyvinvointia ja viihtyisyyttä.

Teerijärven metsästysseura Terjärv Jaktförening r.f haki viime vuoden huhtikuussa Länsi-Suomen ympäristökeskukselta poikkeuslupaa luonnonsuojelulaista pienentääkseen naurulokkikolonioita. Ympäristökeskus hylkäsi hakemuksen tämän vuoden huhtikuussa. Ympäristökeskuksen mielestä naurulokkien aiheuttamia vahinkoja kyetään ehkäisemään muutoinkin kuin kantaa pienentämällä, esimerkiksi vaikeuttamalla naurulokkien ravinnonsaantia turkistarhoilta. Myöskään naurulokkien aiheuttamia haittoja ympäristölle ei pystytty ympäristökeskuksen mukaan osoittamaan riittävästi.

Metsästysseura valitti yhdessä paikallisen kalastusseuran Terjärv Fiskelag:n kanssa asiasta Vaasan hallinto-oikeuteen huhtikuun lopulla. Tällä hetkellä tilanteeseen odotetaan hallinto-oikeuden ratkaisua ja jatko riippuu sen päätöksestä.

Naurulokkikannat ovat Suomessa vähentyneet 1970-luvulta lähtien, jonka takia naurulokki on luokiteltu Suomessa uhanalaiseksi lajiksi. Syynä kannan vähenemiseen ovat ympäristömuutokset, jätehuollon ja jätevesien puhdistuksen paraneminen, maatalouden tehostuminen, ravinnon saannin vaikeutuminen sekä lokkeja saalistavien pienpetojen, kuten minkin lisääntyminen.

Teerijärvellä lokkikannan runsauteen ovat Länsi-Suomen ympäristökeskuksen tekemien selvitysten mukaan syynä muun muassa järven rehevä kasvillisuus ja runsas eliöstö. Taustalla on myös Keski-Pohjanmaan jokivesistöjen tulvasuojelu- ja järjestelytyöt, jotka ovat nostaneet järvien pintaa ja tehneet niistä sopimattomia pesimisalueita naurulokeille. Tämä on saanut lokkiyhdyskunnat siirtymään muualle.

Lehtomäki on antanut Länsi-Suomen ympäristökeskukselle toimeksiannon pikaisesti koota yhteen paikalliset sidosryhmät ympäristöhallinnon kanssa. Yhteistyössä on löydettävä sellaisia pehmeitä keinoja, joilla lokkiongelmaa voidaan helpottaa ilman suojeluun kajoamista.

Ympäristökonfliktit ovat siitä mielenkiintoisia, että niissä törmäävät monet eri intressit. Niiden sovittelu ja ratkaisujen löytäminen vaatii kaikkien osapuolien panosta.

Kesäisiä kuulumisia

Reilu viikko on pakerrettu korkeakouluharjoittelussa ympäristöministeriön viestintäyksikössä. Alku meni opetellessa ja totutellessa talon tavoille. Nyt työnkuva ja ministeriö alkaa kuitenkin vähitellen hahmottua. Samoin kuin sokkeloinen, kolmen rakennuksen lävistävä ministeriö. Alku oli aikamoista seikkailua sen suhteen, löytääkö oikeaan paikkaan vai ei :)

Ministerit Paula Lehtomäki ja Jan Vapaavuori asustavat samassa kerroksessa viestintäyksikön kanssa. Hieman käsitystä ministerien työstä on tarjonnut perehtyminen sellaisten tapahtumien tiedottamisen, joihin ministerien odotetaan osallistuvan. Aikataulut on mietittävä tarkalleen, sillä ylimääräistä aikaa ministerien tiukoissa aikatauluissa ei ole. Lisäksi tulee miettiä, mitä he puhuvat ja valmistella pohjaa puhetta varten. Päänvaivaa tuottaa myös miettiä ja ennakoida tilanteita, mistä joku yleisössä oleva voi kysyä. Monet ympäristönsuojeluun liittyvät asiat herättävät monesti tunteita puoleen jos toiseenkin.

Viime viikon alku meni aikalailla moreenitietojen ajamisessa nettiin. Samalla tulivat tutuiksi mitä eriskummalisimmat paikannimet. Kyseessä oli selvitys valtakunnallisesti arvokkaista moreeniesiintymistä. Selvitykseen valituista 2 500 kohteesta tarkistettiin maastossa 1 369 muodostumaa, joista 607 arvioitiin valtakunnallisesti arvokkaiksi. Lisää tietoa löytyy ympäristöhallinnon sivuilta www.ymparisto.fi/moreenimuodostumieninventointi.

Työtehtäviini kuuluu muun muassa tuurata kesälomalla olevia, päivittää intranettiä, kirjoittaa pieniä uutisia ja tiedotteita sekä päivittää ja laatia luonnoksia ympäristöhallinnon yleiseen esitteeseen, ympäristöministeriön omaan esitteeseen ja YHA:n yhteystietoesitteeseen.

Eilen tuli lopultakin tietoa uuden KENKKU:n eli SYL:n kehitysyhteistyöasiain neuvottelukunnan valinnasta. Itse pääsen nyt tätä kautta tutustumaan SYL:n kehitysyhteistyöhön lähemmin. Kovin naispainotteinen on vain koko elin, sillä kaikki kymmenen KENKKU:n hallituksen jäsentä ovat naisia. Katsotaan, mitä syksy tuo tulleessaan, sillä toimikausi alkaa syyskuussa.