In support of our incredibly brave friends in Myanmar taikka Burma, miten sen kukin haluaa ottaa, on viime päivinä ollut tiiviisti esillä mediassa. Elokuussa alkanut liikehdintä vastusti polttoaineiden äkillistä hinnankorotusta. Viikko sitten munkit ottivat johdon. Maanantain mielenosoituksiin Yangonissa ja muissa asutuskeskuksissa osallistui silminnäkijöiden arvion mukaan useita kymmeniätuhansia ihmisiä. Eilen sotilasjuntta vastasi mielenosoituksiin väkivallalla; ihmisiä kuoli, loukkaantui ja pidätettiin.
Päivä päivältä laajenevat vastalausemarssit herättävät kysymyksen, toistuvatko Burmassa vuoden 1988 tapahtumat, jolloin arviolta kolmetuhatta ihmistä otettiin hengiltä.
Tilanne on kuitenkin hieman eri. Burman demokratiaa vaatineen kansannousun kärkenä olivat vuonna 1988 opiskelijat, jotka oli suhteellisen helppo eristää. Nyt marssien johtoon ovat asettuneet buddhalaiset munkit, joiden moraalinen arvovalta on aivan toista luokkaa. Juntan on vaikeampi turvautua väkivaltaan heitä kuin tavallisia kansalaisia vastaan.
Toiseksi Myanmarin tärkein ulkomainen kumppani Kiina on tiettävästi alkanut painostaa junttaa pidättymään äärimmäisyyksistä. Kiina valmistautuu ensi kesän olympiakisojen isännäksi. Se ei halua naapuristoonsa ensi luokan kriisiä, joka voisi arkana hetkenä tahrata sen omankin maineen.
Erona kahdenkymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin on myös se, että nyt länsimainen media seuraa taukoamatta maan tapahtumia. Vaikka juntta on yrittänyt säilyttää täydellisen uutispimennyksen, on vastalausemarsseista saatu ulkomaille päivittäin tietoa ja kuvia.
Burmaa hallitseva sotilasjuntta kaappasi vallan vuonna 1962. Vuonna 1989 maata hallinnut sotilasjuntta muutti Burman Myanmariksi. Monet maat, mm. USA, Kanada ja Iso-Britannia käyttävät siitä kuitenkin yhä nimitystä Burma. Euroopan unioni on päätynyt kompromissimuotoon Burma/Myanmar. Burman vapauden symboliksi noussut Aung San Suu Kyi toivoo maata kutsuttavan yhä Burmaksi
Perusteita vallalleen sotilasjuntalla ei ole ollut enää vuosiin. Kuukausittaiset voimaa uhkuvat sotilasparaatit pitävät kuitenkin kansan aisoissa. Sotilasjuntan mahti horjahti viimeksi vuonna 1990, jolloin se salli järjestää parlamenttivaalit. Suu Kyin johtama Kansallinen demokratialiitto (NLD) sai äänivyöryn, mutta sotilasjuntta mitätöi tuloksen.
Burman vapautta vaativan liikkeen valovoimaisin johtaja on Aung San Suu Kyi, joka sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1991. Suurimman osan vaalien jälkeisestä ajasta hän on viettänyt juntan määräämässä kotiarestissa. Aung San Suu Kyin määrätietoinen ja väkivallaton taistelu Myanmarin sotilasdiktaturiaa vastaan on yksi aikamme suurimmista sankaritarinoista. Aung San Suu Kyi olisi voinut jatkaa turvallista keskiluokkaista elämäänsä Englannissa, mutta sen sijaan hän päätti uhrata kaiken - perheensä, henkilökohtaisen vapautensa - taistellakseen kansansa demokraattisen oikeuksien puolesta.
Viime lauantaina Aung San Suu Kyi antoi oman suuren arvovaltansa mielenosoittajien käyttöön tapaamalla liikkeen edustajia kotinsa edustalla.
Tällä hetkellä valtaa tavoittelee kolme ryhmittymää: sptilaat, oppineet ja munkit. Armeijaa vastustanut oppositio liike on alkanut vuoroin yliopistolta ja luostareista. Tähän mennessä armeija on kerta toisensa jälkeen tukahduttanut mielenosoitukset. Burman vankiloissa viruu lähes 1 300 poliittista vankia, joiden joukossa on kansanedustajia, kirjailijoita, buddhalaismunkkeja ja demokratialiikkeen aktivisteja. Kansalta puuttuvat edelleen ihmisoikeudet, kuten oikeus poliittisen toimintaan tai jopa sananvapauteen.
So, let us all dress in red and hope and pray that there will not be to much blood shed in
