Tänään JTY:n kuukausikokouksessa vieraili Solidaarisuussäätiön toiminnanjohtaja Janne Ronkainen esittelemässä Solidaarisuussäätiötä ja Reilua kauppaa. Ronkainen tuuraan Solidaarisuussäätiössä äitiyslomalla olevaa Miia Nuikkaa. Ronkainen itse on tällä hetkellä virkavapaalla toimestaan Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtajana.
Solidaarisuussäätiö on 1970 perustettu järjestö, jolla on kehitysyhteistyöhankkeita Nicaraguassa, Somaliassa, Ugandassa ja Venäjän Karjalassa. Solidaarisuussäätiöllä on 17 000 lahjoittaa, mikä on varsin paljon. Esimerkiksi eniten lahjoituksia järjestöistä Suomessa saa Plan, jolla on noin 27 000 lahjoittajaa vuodessa. Solikka-säätiön etu on myös lahjoittajien sitoutuminen jopa vuosiksi. Köyhyys ja sukupuolten välinen tasa-arvo ovat toiminnan keskeisiä teemoja. Toimeentulon turvaamisella on tärkeä asema, sillä ilman riittävää toimeentuloa ihmisillä ei ole voimia kiinnostua yhteiskunnastaan ja sen kehittämisestä, jolloin ei päästä vaikuttamaan köyhyyden rakenteisiin. Hyvä riittävän toimeentulon mittari on Ronkaisen mukaan se, laitetaanko lapset kouluun vai ei.
Näin joulun alla on hyvä miettiä suklaan alkuperää. Ronkainen muistuttikin osuvasti, että suurin osa Suomessa myydyn suklaan raaka-aineista on tuotettu lapsityövoimalla Norsunluurannikolla ja Ghanassa. Esimerkiksi Norsunluurannikolla arviolta 200 000 lasta ja nuorta työskentelee vaarallisissa oloissa. Ainakin itselläni tämä hillitsi pahinta suklaannälkää. Syynä suurimpiin epäkohtiin on kaakaon markkinahinnan lasku. Kaakaopavuista saa nykyisin vain neljänneksen siitä, mitä niistä sai vielä kaksikymmentä vuotta sitten.
Suklaan alkuperään liittyy monia epäkohtia: kaakaota viljellään usein epäinhimillisissä työoloissa, työntekijöiltä puuttuvat työsopimukset ja viljelyssä käytetään vaarallisia torjunta-aineita. Lisäksi ongelmana ovat huonot palkat, jotka voivat olla vain vaivaiset 100 euroa vuodessa. SwedWatchin Norsunluurannikolla ja Ghanassa tekemä tuore tutkimus osoittaa, etteivät suklaan valmistajat voi taata, että kaakaopavut olisi tuotettu ilman lapsi- ja pakkotyövoimaa. Joissakin tapauksissa työntekijä on saanut palkan vasta vuoden kuluttua aloittamisesta, mitä voidaan pitää pakkotyönä. Suurin osa työntekijöistä ei ole saanut koulutusta torjunta-aineiden käytössä eikä käytä minkäänlaisia suojaimia. Seurauksena ovat olleet onnettomuudet sekä krooniset myrkytykset. Myöskään ihmiskauppa ei ole alueella tuntematonta. Työntekijät tulevat etupäässä naapurimaista Burkina Fasosta ja Malista, joiden äärimmäinen köyhyys pakottaa useat lapset, nuoret ja aikuiset etsimään työtä kaakaoviljelmiltä itsensä ja perheensä elättämiseksi.
PS: Samassa kokouksessa JTY teki periaatepäätöksen Reilun kaupan kahvin käyttämisestä tilaisuuksissaan. Myös Josylla on päätös Reilun kaupan kahvin ja teen käytöstä tapahtumissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti