On vaikeaa olla hyvä puheenjohtaja

Tänään oli Kepan järjestämässä globbarit koulutuksessa Helsingissä. Koulutuksessa perehdyttiin köyhyyden käsitteeseen sekä köyhdyttäviin rakenteisiin. Itselleni kuitenkin antoisinta oli Kirsi Airaksisen osuus fasilisoinnista, innostamisesta ja osallistamisesta. Näitä kysymyksiä olen pohtinut pitkään, etenkin toimiessani tänä vuonna kehy-jaoston puheenjohtajana. Miten saada ihmiset tulemaan mukaan toimintaan? Miten saada heidät pysymään mukana? Miten innostaa heitä? Miten saada heidät osallistettua?

Puheenjohtajana voi toimia lähes kuka vaan peruskokouskäytännöt hallitseva ihminen, mutta on todella vaikeaa olla hyvä puheenjohtaja. Itse olen nähnyt puheenjohtajan, joka ei valmistellut asioita tai suunnitellut niitä etukäteen, mistä syystä toimintaa ei juuri ollut koko vuonna. Itse en halunnut toimia samoin puheenjohtajaksi ryhtyessäni, vaan käytin valmisteluun ja suunnitteluun paljon aikaa. Tämäkään ei ole pitkänäköinen vaihtoehto, sillä ihmisille ei jäänyt juuri mahdollisuutta vaikuttaa itse toiminnan suuntaan kun kaikki oli jo käytännössä valmiiksi mietittyä. Tästä olen pyrkinyt pois. Oikeastaan koenkin, että koko vuosi on ollut kultaisen keskitien etsimistä, nuoralla tasapainoilua. Olen yrittänyt löytää sen rajan, missä määrin asioita pitää valmistella ja missä määrin jättää avoimiksi. Miten paljon pitää johtaa ja miten paljon antaa ihmisten itse valita suunta.

On tärkeää myös huomata osallistamisen ja osallistumisen ero. Osallistumisessa ihminen vain osallistuu, mutta osallistamisessa hän voi itse vaikuttaa asioihin. Esimerkiksi kehitysyhteistyöhankkeissa osallistaminen jää usein vähille, kun tiedot ja analyysit tulevat valmiiksi annettuina ylemmiltä tasoilta ja instituutioilta. Tällöin ihmisille jää lähinnä tapahtumien suunnittelu ja toteutus. Hyvin onnistunut osallistaminen mahdollistaa oman tiedonkeruun, analyysin, suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin.

Fasilitaattorin tehtävänä olisi tehdä itsensä tarpeettomaksi, olla johtaja, joka ei määrää tai näy. Hyvä fasilitaattori auttaa, tukee, kannustaa ja valtaistaa. Jos asia on itselle tärkeä, tätä on todella vaikea toteuttaa omassa ryhmässään, sillä silloin täytyy väistämättä pantata omia ajatuksiaan ja näkemyksiään. Esimerkiksi puheenjohtajan roolissa on aika ajoin liian helppoa lähteä ajamaan asioita itse haluamaansa suuntaan ja unohtaa muun ryhmän näkemys. Tai olla antamatta muille näkemyksille edes tilaa. Tilanne, jossa kaksi aktiivia hoitaa kaiken ja valittaa kun muu ryhmä ei tee mitään, ei ole harvinaista. Ongelmana harvoin on muiden laiskuus, vaan kyseessä on, se ettei heitä ole todella otettu mukaan, osallistettu.