Tämän vuoden elokuussa hyväksyttiin vammaisten ihmisoikeussopimus. Sopimus on iso askel kohti vammaisten aseman parantamista. Ensimmäinen askel vammaisten aseman parantamiseen otettiin vuonna 1993, kun YK hyväksyi yleisohjeet (Standard Rules) vammaisten henkilöiden yhdenvertaistamisesta. Ajatus varsinaisesta velvoittavasta sopimuksesta, joka puuttuisi vammaisten ihmisoikeuksiin ja syrjimättömyyteen otettiin esille YK:n yleiskokouksessa joulukuussa 2001. Seuraavana vuonna aloitettiin sopimuksen käsittelyt asiantuntijatapaamisessa Meksikossa.
Kehitysyhteistyö ei onnistu ellei vammaisia huomioida. Vammaiset ovat usein yhteiskunnan köyhimpiä ja syrjityimpiä jäseniä. He tavoittavat harvoin koulutuksen, työelämän tai palvelut. Vammaisten oikeudet ja vammaisten asema kehitysyhteistyössä onkin viime vuosikymmeninä saanut vähitellen huomiota. Etenkin 1990-luvun lopulta lähtien asia on ollut vahvasti esillä. Taustalla on pitkäjänteinen työ asian nostamiseksi pois marginaalista. Vammaisalan kehitysyhteistyöhankkeissa pyritään usein kehittämään välineitä ylittää esteitä, jotka hankaloittavat heidän osallistumistaan yhteisön ja yhteiskunnan elämään, esimerkiksi ortopedisia apuvälineitä tai viittomakieltä.
Tarkkoja tilastoja vammaisten määrästä ei ole ja vammaisuuden määritelmät vaihtelevat maittain. Kehitysmaissa vammaisia ihmisiä on YK:n laskelmien mukaan 200–400 miljoonaa. Syyt vammaisuuteen ovat erilaiset rikkaissa länsimaissa ja köyhissä kehitysmaissa. Rikkaissa maissa vammat johtuvat usein hyvinvoinnista synnynnäisten vammojen lisäksi, kehitysmaissa köyhyydestä. Esimerkkisi liikenne, teollisuus, vanhuus, tupakointi ja liiallinen syöminen vammauttavat meillä ihmisiä. Myös kehitysmaat ovat tulossa haavoittuviksi näistä: kehitysmaissa teollisuus on saastuttavampaa, tupakka myrkyllisempää ja maatalouden kemikaalit vaarallisempia. Kehitysmaissa syynä ovat usein synnynnäiset sairaudet, tarttuvat taudit, esimerkiksi polio, trakooma ja lepra sekä loukkaantumiset. Muita syitä ovat nälänhätä ja sodat seurauksineen ja naisten ympärileikkaus. Monesti sivuutetaan psykoosit, alkoholismi ja huumeet, vaikka ne ovatkin yleisiä kehitysmaissa. Ravinnon köyhyydestä johtuva A-vitamiinin puutostila sekä maailman levinnein infektiotauti trakooma aiheuttavat sokeutta. Trakooma taas johtuu esimerkiksi likaisesta vedestä, kärpäsistä ja liikakansoituksesta.
Esimerkiksi kuurojen naisten asema on varsin huono, sillä he kantavat kaksinkertaista taakka: naiseutta ja kuuroutta. Kuurojen on lähes mahdotonta luoda monipuolisia sosiaalisia suhteita, suoriutua arkielämästään riittävän itsenäisesti sekä pitää kiinni oikeuksistaan. Usein kuurot saattavat joutua eristetyiksi jopa omasta perheestään, sillä heitä ei nähdä yhteisölle hyödyllisinä. Kuurojen Liiton mukaan maailmassa on 70 miljoonaa kuuroa, joista 80 prosenttia asuu kehitysmaissa. Kehitysmaiden kuuroista vain 20 prosenttia saa opetusta ja näistäkin murto-osa viittomakielellä. Esimerkiksi Mosambikissa on noin 150 000 kuuroa, mutta maan kahdessa erityiskoulussa on yhteensä paikkoja vain 120 lapselle. Nämä koulut eivät myöskään käytä opetuksessaan viittomakieltä, vaan ainut erityisyys on luokkien hieman pienempi koko. Monet eivät käy kouluaan loppuun, mikäli edes pääsevät kouluun.
Vammaiset tulisi ottaa huomioon kaikessa kehitysyhteistyössä, ei vain puhtaissa vammaishankkeissa: rakennushankkeissa tulisi noudattaa liikuntaesteettömyyttä, terveydenhuoltohankkeissa huomioida vammaisuuden ennaltaehkäisy- ja kuntoutustarpeet ja koulutushankkeissa vammaiset oppilaat sekä opiskelijat. Samalla vammaisten oikeudet tulisi turvata poliittisella tasolla valtavirtaistamalla teemat osaksi kaikkea toimintaa. Vammaisalan kehitysyhteistyötä tarvitaan usein myös vammaisten integrointiin tähtäävien hankkeiden käynnistysvaiheessa, esimerkiksi sitouttamalla julkinen sektori ulottamaan oppivelvollisuus vammaisiin lapsiin. Vammaisille on mahdollistettava esteettömyys ja osallistuminen. Järjestäytymisen kautta he saavat omanarvontuntoa sekä rohkeutta murtautua ulos perinteisestä avuttoman roolista. Ympäröivän yhteisön asenteiden muuttaminen on tärkeää ja onnistuu parhaiten järjestöjen tekemän tiedotustyön avulla.