Miksi 0,7 on yhä saavuttamatta, vaikka kaikki kannattavat sitä?

Vuoden ensimmäinen SYL:n kehy-tapaaminen järjestettiin Helsingissä toissapäivänä. Oli mukava nähdä niin vanhoja tuttuja kuin ylioppilaskuntien uusia toimijoita sekä kuulla kuulumisia. Tapaamisten parasta antia ovatkin useimmiten uudet ideat, joita saa muiden ylioppilaskuntien toiminnasta. Monia asia olisi meillä Joensuussakin varmasti jäänyt toteuttamatta ilman yhteyksiä muiden ylioppilaskuntien toimijoihin niin SYL:n tapaamisten välityksellä kuin muutoinkin.

Tapaamisen yhteydessä osallistuimme myös Kepan, YK-liiton ja Ulkopoliittisen instituutin järjestämään globaaliteemoihin keskittyvään vaalipaneeliin. Suuria eroja ja ristiriitoja paneelissa ei eri puolueiden välille muodostunut. Keskustelua ja mielipiteitä herättivät lähinnä kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen 0,7 prosenttiin BKT:stä sekä Nato-kysymys. Paneeliin ottivat osaa Arto välikangas (PS), Anni Sinnemäki (vihr.), Christina Gestrin (RKP), Katja Syvärinen (vas.), Paula Lehtomäki (kesk.), Jyrki Katainen (kok.), Päivi Räsänen (KD) ja Erkki Tuomioja (SDP).

Perussuomalaisten Arto Välikangas ihmetteli mitä kehitysyhteistyöllä on tähän mennessä saatu aikaan, miksi juuri 0,7 prosenttia, miksi määrärahoja pitäisi vielä nostaa, eikö rahoja tarvittaisi Suomessakin ja onko kehitysmaita oikeasti auttanut esimerkiksi se, että kuolleisuus on laskenut ja väkiluku noussut. Kipakoita vastauksia tuli muilta panelisteilta. Anni Sinnemäki hämmästeli, että olisiko parempi, jos kuolleisuus olisi korkealla. Miksi 0,7-kysymykseen Erkki Tuomioja heitti takaisin ”kun ei ole kyetty sopimaan suuremmastakaan”. Paula Lehtomäki taas totesi, että jos kehitysyhteistyössä lähdetään siitä, että rahaa annetaan ulospäin vasta kun täällä on kaikki hyvin, koskaan ei voitaisi antaa euroakaan. 0,7 prosenttia hän ei kuitenkaan suostunut lupaamaan saavutettavaksi ensi vaalikaudella. Myös kokoomuksen kanta oli varsin myönteinen. Jyrki Kataisen mukaan kyse on ensisijaisesti humaanista vastuusta. Lisäksi Suomi on sitä turvallisempi paikka elää, mitä vähemmän maailmassa on köyhyyttä.

Asiakokonaisuuden lopuksi panelisteja pyydettiin vielä äänestämään kyllä tai ei sille, ovatko he valmiita nostamaan kehitysyhteistyömäärärahoja 0,7 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Panelisteista Tuomioja ja Välikangas äänestivät ei. Tuomiojan perusteluna oli liian pitkä aikaväli, sillä tavoite pitäisi saavuttaa aikaisemmin. Välikankaan mukaan taas ei ole mitään syytä laittaa rahaa kankkulan kaivoon. Herää väistämättä kysymys, miksi tavoitetta ei ole saavutettu, kun kaikki puolueet perussuomalaisia lukuunottamatta kannattavat sitä.

Kun panelisteilta kysyttiin kahta Suomen suurinta turvallisuusuhkaa, mainitsivat lähes kaikki ilmastonmuutoksen. Tuomioja kannatti energiaveron nostamista ratkaisuksi vähentää energian kulutusta. Välikangas, Lehtomäki ja Katainen nostivat punaisen lapun merkiksi siitä, etteivät kannata energiaverotuksen nostoa. Lehtomäen mukaan on parempi, että veroa käytetään myönteisenä kannustimena kuin että tavalliselle kuluttajalle rajusti veroa nostamalla pyrittäisiin ohjaamaan kulutusta. Katainen kannatti ydinvoimaa välikauden ratkaisuna, jolla "ostetaan lisäaikaa" kestävämmälle energiantuotannolle. Kataisen jatkokommentti herätti suurta suosiota "Toisinaan politiikassa, esimerkiksi energiapolitiikassa, ruvetaan helposti rakastamaan vääriä asioita. Ikään kuin joku rakastaisi ydinvoimalaa. Kannattaa rakastaa toisia ihmisiä".

Natostakin päästiin lopulta keskustelemaan. Lehtomäki yritti tivata Kataiselta kyllä- tai ei-vastausta kokoomuksen Nato-kantaan. Selvää vastausta ei kuitenkaan tullut, sillä Kataisen mukaan Natosta olisi hyötyä Suomen turvallisuudelle, mutta jäsenyyttä ei voi hakea, ennen kuin asiasta vallitsee "kansallinen konsensus". Sinnemäki tiivisti Kataisen puheen kokoomuksen Nato-linjasta osuvasti "He ovat eri mieltä kuin muut, mutta aikovat odottaa, että muut tulevat sille kannalle, millä he ovat."

Paneeli oli varsin antoisa ja mielenkiintoinen. Toivottavasti paneeli onnistuu myös täällä Joensuussa.

Turkmenistaniin uusi diktaattori?

Turkmenistalaiset pääsivät tänään äänestämään viidentoista vuoden jälkeen. Kyseessä on presidentinvaalit, joissa on ensimmäistä kertaa ehdolla enemmän kuin yksi ehdokas – tosin kaikki kuusi ehdokasta ovat samasta puolueesta. Vaaleissa valitaan seuraaja maata 25 hallinneelle presidentti-diktaattori Saparmurat Nijazoville, joka kuoli 21.12. sydänkohtaukseen 66 vuoden ikäisenä. Voittajasta ei ole epäselvyyttä, vaikka äänestystulosta ei vielä ole saatukaan, sillä voittaja on ollut tiedossa jo pitkään.

Tuleva presidentti Kurbanguli Berdymuhamedov on entinen terveysministeri ja toiminut reilun kuukauden maan väliaikaisena presidenttinä. Koulutukseltaan Berdymuhamedov on hammaslääkäri. Vaalikampanjassaan hän on lupaillut vapaampia aikoja ja kannattanut eläkkeiden maksamisen aloittamista uudelleen, korkeakoulujen opiskelurajoitusten poistamista, internetiin pääsyn vapauttamista ja monipuoluejärjestelmän luomista maahan. Toistaiseksi maanpakolaispoliitikot eivät kuitenkaan ole rajojen yli päässeet tai uskaltaneet tulla.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat älähtäneet vaaleista ja pitävät niitä näytöksenä, jossa valitaan jälleen uusi diktaattori valtaan. Joidenkin mielestä edistystä on kuitenkin se, että ehdokkaita on monta ja kansa vaikuttaa kiinnostuneelta vaaleista. EU, Etyj ja YK ovat lähettäneet omat asiantuntijaryhmänsä Ašgabatiin, mutta varsinaisesta vaalien tarkkailusta se ei tee.

Alkuiltapäivään mennessä äänestämässä oli virallisten tiedotusvälineiden mukaan käynyt 85 prosenttia vajaasta kolmesta miljoonasta äänioikeutetusta. Jos tämä pitää paikkansa, niin ihmisillä tosiaan on mielenkiintoa vaaleja kohtaan ja Suomen tulisi pyrkiä pikimmiten samaan :) Hieman epäilyttävältä luvun suuruus kuitenkin tuntuu, kuten myös se, että monet äänestäjät pudottivat äänestyslippujaan taittamattomina läpinäkyviin äänestyslippaisiin. Itse olen toiminut vaalilautakunnassa ja lähinnä yritimme olla näkemättä ehdokkaan numeroa, kun äänestäjä toi äänestyslippua leimattavaksi ilman että oli taittanut sitä.

Turkmenistanin entinen presidentti Nijazov loi valtakaudellaan henkilökultin nimittäen itsensä Turkmenbašiksi eli Kaikkien turkmeenien isäksi. Presidentti pystytti itselleen patsaita ja nimesi itsensä ja perheensä mukaan kuukausia, kaupunkeja ja meteoriitin. Jopa yleiskieli taipui hallitsijan tahtoon: sana "leipä" korvattiin kieliopissa ilmaisulla "Gurbansoltan Eje", joka on Nijazovin maanjäristyksessä 1948 kuolleen äidin nimi. Nijazov lakkautti kirjastoja ja sairaaloita, koska hänen mielestään maalaiset eivät lue ja turkmeenit ovat riittävän karaistuneita elääkseen ilman lääkäriä.

Vastaava tilanne on monissa muissakin maissa, sillä kymmeniä maita johdetaan yhä itsevaltaisesti. Amerikkalainen riippumaton Freedom House mittaa vuosittain kansalaisten vapautta maailman valtioissa. Freedom House listaa muun muassa Burman, Kiinan, Pohjois-Korean, Syyrian ja Valko-Venäjän maiksi, joissa poliittiset oikeudet ja kansalaisvapaudet toteutuvat huonosti.

Valko-Venäjän itsevaltainen presidentti Aleksandr Lukashenko on jo pitkään polkenut lakeja ja ihmisoikeuksia. Opposition edustajia on vangittu tai kadonnut, ja mediaa kontrolloitu. Kesäkuussa 2003 Lukashenko jopa luonnehti tiedotusvälineitä ”nykyajan mahtavimmiksi joukkotuhoaseiksi”. Pohjois-Korea lienee maailman suljetuin valtio. Sitä johtaa edesmenneen Kim Il-Sungin poika Kim Jong Il. Pohjois-Koreassa henkilöpalvonta on ehdotonta: molempien johtajien kuvien pölyttymisestä, repimisestä tai taittamisesta rangaistaan laissa.

Saudi-Arabia on poikkeuksellinen totalitaristinen maa, joka nojaa vahvasti uskontoon. Valta on keskittynyt kuninkaalliselle suvulle, johon kuuluu liki 20 000 henkeä. Valtaa pitää kuitenkin 81-vuotias kruununprinssi Abdullah, jota pidetään uskovaisena, korruptoimattomana ja yksinkertaista elämää viettävänä miehenä. Yhteiskunnallisten levottomuuksien seurauksena Abdullah taipui hiljattain vaalien järjestämiseen. Naiset eivät kuitenkaan päässeet äänestämään ”vaaliteknisten seikkojen” takia, sillä suurimmalta osalta naisia puuttui kuvallinen henkilötodistus ja vaalivirkailijoiksi ei riittänyt riittävästi naisia. Saudi-Arabiassa miehet ja naiset eivät voi julkisesti olla tekemisissä keskenään.

Onneksi itsevaltius ei aina näytä periytyvän. Libyan presidentti eversti Muammar Gaddafia pidettiin 1980-luvulla ”maailman vihollisena nro 1”. Gaddafin poika Saadi on luonut uraa toisaalla, sillä hän on pelannut Italian Serie A:ssa ja toiminut Libyan jalkapallojoukkueen kapteeni. Saadi pelasi vielä viime vuoden alussa Udineseassa ja sitä ennen Perugiassa.

Lisää vapaista ja ei-vapaista maista löytyy osoitteesta: www.freedomhouse.org

G7-maat perustavat rokoterahaston köyhille maille

Teollistuneiden maiden G7-ryhmä on ilmoittanut perustavansa 1,2 miljardin euron rokoterahaston lääkekehittelyyn köyhiä maita varten. Rahaston on tarkoitus toimia yhdyslenkkinä köyhien maiden ja lääkefirmojen välillä: kun jokin kehitysmaa kertoo tarvitsevansa tiettyä rokotetta, jonka lääkefirmat voivat valmistaa, rahasto sitoutuu hankkimaan rokotteita niiden valmistuttua.

Ensi vaiheessa tärkein tavoite on kehittää rokotteet pneumokokin aiheuttamaa aivokalvontulehdusta ja keuhkokuumetta vastaan. Listalla on myös rokotteita malariaa ja tuberkuloosia vastaan. Esimerkiksi pneumokokkibakteeri on kehitysmaissa tärkeä vakavien yleisinfektioiden ja hengitystietulehdusten aiheuttaja. Keuhkokuume aiheuttaa vuosittain noin neljän miljoonan lapsen kuoleman. Teollisuusmaiden lapsille kyseinen bakteeri aiheuttaa yleensä tavallisia korvatulehduksia ja nuhakuumeita. Ei tule kuitenkaan unohtaa, että kehitysmaihin tarvitaan lisäksi omia rokotteita, jotka vastaavat mikrobien paikallisia serotyyppejä.

Rahaston perustaminen on hieno idea ja toivottavasti toimii myös käytännössä. Ainakin tarvetta sille on, sillä joka vuosi kolme miljoonaa lasta lähinnä kehitysmaista kuolee tauteihin, jotka voisi välttää yleisimmillä rokotteilla. Lisäksi miljoonat lapset vammautuvat tai ovat heikkokuntoisia näiden samojen tautien johdosta.

Tämän lisäksi juuri näiden samojen tautien johdosta miljoonat muut lapset ovat heikkokuntoisia tai vammautuneet. Lisäksi vuosittain kuolee yli miljoona alle 5-vuotiasta lasta keuhkokuumeeseen, aivokalvontulehdukseen ja rotaviruksen aiheuttamaan ripuliin - kaikki sairauksia, joita vastaan on parhaillaan kehitteillä rokote

WHO:n mukaan noin 30 miljoonaa lasta jää kehitysmaissa vuosittain ilman rokotuksia yleisimpiä lastentauteja vastaan. Unicef on työskennellyt ahkerasti kuutta tappavaa lastentautia vastaan: kurkkumätää, hinkuyskää, jäykkäkouristusta, tuberkuloosia, poliota ja tuhkarokkoa. JoYY:n kehitysyhteistyö- ja ympäristöjaoston yhteisissä pikkujouluissa ommeltiin vaatteita Unicefin Anna- ja Toivo-nukeille. Nuket menivät myyntiin Unicefin liikkeeseen, josta ne voi adoptoida omakseen 20 eurolla. Kyseisellä summalla voidaan hankkia yhdelle lapselle rokotukset kuuteen tappavimpaan tautiin.

Rokotuksia ja ravintoaineiden antamista voidaan pitää kannattavimpana ja menestyksellisimpänä keinona taistella köyhyyttä vastaan, sillä yksi annos tuhkarokkorokotetta maksaa 11 senttiä (USD), mutta vuosittain tuhlaantuu miljoonia dollareita ja lukematon määrä koulupäiviä ja tuottavaa työtä ennaltaehkäistävissä olevien sairauksien ja tautien vuoksi. Esimerkiksi polion hävittäminen maailmasta säästäisi noin 1,5 miljardia dollaria, jotka voitaisiin käyttää muihin keinoihin taistella köyhyyttä vastaan.

Kaivosteollisuus lisää rikkaiden ja köyhien välistä kuilua

Suomessa on viime aikoina keskustelua herättänyt monin paikoin vanhentuneeksi koettu kaivoslaki sekä kansainvälisten yhtiöiden tulo Suomeen louhimaan uraania. Kiinnostus uraaniin on kasvanut, sillä uraanin hinta on noussut viime aikoina, ydinvoimateollisuus näyttää kasvamisen merkkejä ja lähes kaikki tiedossa olevat uraanialueet on jo varattu. Kaivannaisten hinnan nopea nousu näkyy myös muualla maailmassa ja kaivosteollisuudella menee varsin hyvin.

Suuri osa mineraalivaroista sijaitsee kehitysmaissa, mutta kehitysmaiden tilannetta hinnannousu ei ole auttanut. Monin paikoin tilanne on päinvastoin huonontunut. Joidenkin arvioiden mukaan runsaasti luonnonvaroja omaavat maat ovat viime vuosikymmeninä menestyneet taloudellisesti heikommin kuin vähän luonnonvaroja omaavat maat. Teollisuusmaat ja kansainvväliset yhtiöt sen sijaan tienaavat sievoisia summia, vieläpä varsin helposti. Sen lisäksi, että monet kehitysmaat pyrkivät houkuttelemaan yhtiöitä alueelleen edullisin sopimuksin, teollisuusmaiden kiinnostusta lisää entisestään se, että niiden omat luonnonvarat ovat usein kulutettu loppuun ja ympäristöliikehdintä ja –lainsäädäntö asettavat rajoitteita ja esteitä luonnonvarojen hyödyntämiselle.

Esimerkiksi Sambiassa kaivosteollisuus yksityistettiin lamakauden jälkeen. Kansainväliset rahoituslaitokset kannustivat maata houkuttelemaan sijoittajia alentamalla veroja ja löyhentämällä ympäristö- ja työmarkkinasäädöksiä. Tätä voi kuitenkin pitää jokseenkin turhana, sillä yritykset tulevat sinne, missä raaka-ainetta on.

Ennen yksityistämistä kuparikaivosmiesten elintaso oli parempi kuin useimpien muiden ammattiryhmien. Kaivosyhtiöt pitivät yllä elokuvateattereita, kouluja ja terveyskeskuksia, mutta uusia yrityksiä ei kiinnosta ylläpitää edes peruspalveluja alueella. Alueen elintaso onkin romahtanut ja on syntynyt uusi luokka: työssä käyvät köyhät. Kaivosmiehet käyttävät elämänsä maan alla työskentelyyn, mutta eivät silti pysty elättämään perheitään. Yksityistäminen on vaikuttanut myös työvoimaan. Noin 45 prosenttia kaivostyöläisistä työskentelee ilman eläkkeeseen oikeuttavaa pysyvää sopimusta ja kaikki uudet työsuhteet ovat määräaikaisia sopimuksia.

Hallituksen tulot kaivosteollisuudesta ovat puoliintuneet yksityistämisen jälkeen, vaikka maasta viedyn kuparin arvo on kaksinkertaistunut. Syy löytyy Sambian hallituksen ja kaivosyritysten välisistä ns. kehityssopimuksista, jotka ovat pitkään pysyneet salaisina. Sopimuksilla yritykset on vapautettu lähes kaikista veroista ja säädöksistä 10-20 vuoden ajaksi. Sopimuksia on myös mahdoton muuttaa millään lainsäädännöllä. Kaivokset eivät maksa ollenkaan arvolisäveroa tai tulleja maahantuoduista koneista, maksavat alennettua yritysveroa ja minimaalisen pieniä rojalteja. Valtion verotulot kaivosteollisuudesta koostuvatkin lähinnä työntekijöiden veroista. Esimerkiksi valtionyhtiö ZCCM tilitti valtion kassaan vuonna 1992 noin 200 miljoonaa dollaria, nyt saman määrän kuparia mutta paremmilla hinnoilla tuottavien yksityisten yritysten kontribuutio oli vuonna 2004 vain hieman yli kahdeksan miljoonaa dollaria. Lisäksi yrityksille edulliset sopimukset takaavat sen, ettei yritysten tarvitse käytännössä noudattaa ollenkaan ympäristölainsäädäntöä.

Lehdistön sananvapaus uhattuna

Amerikkalainen CPJ (Committee to Protect Journalists) on ilmaissut huolensa lehdistön sananvapauden heikkenemisestä vaaleilla valittujen "demokraattorien" noustua valtaan Venäjällä ja Venezuelassa. Järjestön mukaan presidentti Vladimir Putinin ja presidentti Hugo Chavezin ovat hyviä esimerkkejä vaaleilla valituista johtajista, jotka käyttävät lakeja median kontrolloimiseen, pelotteluun ja sensurointiin.

Huoli sananvapauden puolesta ei ole turha, sillä viime vuoden aikana maailmalla tapettiin 81 toimittajaa ja 32 assistenttia. Lisäksi toimittajia kidnapattiin ennätysmäärä, yhteensä 56. Joulukuun 2006 alussa maailman vankiloissa oli ennätysmäinen määrä toimittajia, 134 toimittajaa. Yhteensä pidätettyjä toimittajia oli vuoden aikana 871. Vaarallisin alue toimittajien kannalta oli Irak, mutta myös Gazan alueella tapahtui paljon toimittajien kaappauksia.

Venäjällä toimittajia on surmattu 13 Putinin hallinnon aikana vuodesta 2000 lähtien - ysikään tappajista ei ole joutunut oikeuden eteen. Viime vuoden kuuluisin surma on eittämättä toimittaja Anna Politskovskajan surma, mutta Venäjällä murhattiin myös muita toimittajia. Esimerkiksi paikallista korruptiota tutkinut Yevgeny Gerasimenko löytyi kotoaan kidutettuna, muovipussi pään ympärille sidottuna. Lisäksi Putinin hallinto on pyrkinyt omalla propagandallaan aktiivisesti vaientamaan toisinajattelijat: useat median linjat erosivat valtion virallisesta linjasta, mediataloja suljettiin ja viralliset totuudet syrjäyttivät toisinajattelijoiden näkemykset. Käytäntö kolhi myös blogipiirejä. Sananvapautta heikentää myös maassa rehottava korruptio.

Naapurimaassa Valko-Venäjällä tilanne ei ole juurikaan parempi. Maan itsevaltainen hallinto kurittaa toimittajia ja toisinajattelijoita muun muassa estämällä järjestelmällisesti toimittajia tekemästä työtään. Poliisit jopa pahoinpitelevät mielenosoitusten aikana väärään paikkaan kameransa kanssa eksyneitä henkilöitä.

Myös suuryritykset ovat tuoneet kortensa kekoon. Viime vuonna Yahoo!, Google ja Microsoft auttoivat Kiinan kommunistista hallintoa sensuroimaan verkkoa sekä antoivat Kiinan viranomaisille tietoja salanimillä hallitusta arvostelleista toimittajista ja toisinajattelijoista. Lisäksi Google rakensi kiinaan sensuroidun Google China palvelun.

Mielenkiintoista on, että sananvapaudesta huolissaan oleva ja sananvapautta ihanteenaan pitävä USA ei pärjää maailmanlaajuisessa vertailussa juurikaan muita paremmin. Irakissa käyty sota on saanut USA:n median sensuroimaan itseään: valtamedia vaikeni pitkään sekä USA:n tappioista että Irakin siviiliuhreista. Media painotti yhä viime vuonna USA:n ”voittoa” Irakissa vähätellen terrorisminvastaisen sodan aiheuttamia ihmisoikeusloukkauksia. Myös USA:n sotapropaganda esitti lukuisia valheita totuuksina ja Google painostettiin jakamaan hallitukselle tietojaan terrorismin vastaisen sodan varjolla.

USA:ssa sensuuri on ulotettu mitä mielenkiintoisemmille tahoille. Tähän kuuluvat muun muassa tietyt kappaleet. Esimerkiksi John Lennonin Imagine on jo pari vuotta ollut niin sanotulla mustalle listalle.

Imagine there's no Heaven
It's easy if you try
No hell below us
Above us only sky
Imagine all the people
Living for today

Imagine there's no countries
It isn't hard to do
Nothing to kill or die for
And no religion too
Imagine all the people
Living life in peace

You may say that I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you'll join us
And the world will be as one

Imagine no possessions
I wonder if you can
No need for greed or hunger
A brotherhood of man
Imagine all the people
Sharing all the world

You may say that I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you'll join us
And the world will live as one

Ylioppilaskunnalle kummilapsi!

Viime keskiviikkona (31.1.) Joensuun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto päätti kokouksessaan hankkia kummilapsen Venäjältä Pelastakaa Lapset ry:n kautta. Kyseessä on yhteisökummius, jossa koko yhteisöä ja siinä eläviä lapsia autetaan tasapuolisesti. Kummien maksamat kummiavustukset menevät yhteiseen pottiin, josta jaetaan tarpeen mukaan avustuksia niihin kohteisiin, missä kulloinkin eniten tarvitaan. Opiskelijaa kohden vuosimaksu on reilut kolme senttiä.

Muissa ylioppilaskunnissa kummilapsi on ainakin HYY:llä, Oulun yliopiston ylioppilaskunnalla, TYY:llä, jolla on kaksi kummikohdetta Virossa ja Intiassa, Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnalla Keniassa, ja Tampereen teknilliselle korkeakoululla Intiassa sekä LYY:llä Keniassa.

Kummilapsi Venäjältä on mielestäni varsin luonnollinen vaihtoehto kun ajattelee ylioppilaskuntamme itäistä sijaintia ja Joensuun yliopiston painopistealueita. Venäjä ei virallisesti ole kehitysmaa, vaan eräänlainen ”rajatapaus”, jolla on kuitenkin suuri avuntarve etenkin rajantakaisessa Karjalassa. Esimerkiksi Sortavalassa jopa 80 prosenttia alueen väestöstä elää tällä hetkellä köyhyydessä, toimeentulorajan alapuolella ja keskimääräinen elinikä on kehitysmaatasoa, naisilla noin 63 vuotta ja miehillä 51–57 vuotta. Kummilapsi Venäjältä on myös erilainen vaihtoehto nykyisen JoYY:n tansanialaisen yhteistyökoulun, Leena Primary Schoolin rinnalla.

Ei voi muuta sanoa kuin, että olen iloinen päätöksestä. Asiasta on ensimmäisen kerran puhuttu jaostossa jo viime toukokuussa sekä käsitelty asiaa lähes jokaisessa kokouksessa viime syksynä. Uutteruus ja valmistelu selvästikin kannatti!

Helmikuun ensimmäiset päivät menivätkin sitten periferiatapaamisessa Kuopiossa. Tapahtumassa antoisinta oli ehdottomasti tutustuminen muiden ylioppilaskuntien toimijoihin sekä lukuisten ideoiden saaminen niin ympäristö- kuin kehy-sektorille.

Toisenlaista maailmaa luomassa

Uusi vuosi vaihtui ja uudet haasteet ovat edessä. Itse toimin tämän vuoden ylioppilaskunnan hallituksessa kehitysyhteistyövastaavana. Kehy-jaoston puheenjohtajana toimin tänään viimeistä kertaa ja haluankin toivottaa kokouksessa valitulle puheenjohtajalle, varapuheenjohtajalle ja sihteerille onnea. Seuraava puheenjohtaja tulee varmasti hoitamaan hommansa hyvin. Nyt olo on hieman haikea, mutta myös innostunut uusien haasteiden ja mahdollisuuksien johdosta.

Viime vuosi oli antoisa ja opettavainen. Nautin myös todella paljon puheenjohtajana olosta. Olen ollut kehitysyhteistyöjaoston toiminnassa mukana nyt kolme ja puolivuotta. Pitempään ja ahkerammin kuin missään muussa järjestössä. Välillä jaosto tuntuu melkein kuin omalta lapselta. Se on rakas, tuttu ja turvallinen. Sitä haluaa kehittää ja myös tehdä näkyvämmäksi. Nähdä sen kasvavan ja voimistuvan. Näiden vuosien aikana jaosto on muuttunut paljon, ihmiset ympärillä ovat vaihtuneet ja monia asioita on saatu vietyä eteenpäin. Tällä hetkellä odottelen innolla jaoston nettisivujen valmistumista.

Kehitysyhteistyöllä on oma tärkeä roolinsa maailmassa. Kehy-jaostolla taas on oma paikkansa ylioppilaskunnassamme. Jaosto perustettiin vuoden 1999 lopulla, sillä sille katsottiin selvästi olevan tilausta opiskelijapiireissä. Poikkeuksena moniin muihin jaostoihin on se, ettei kehy-jaostolla ole selvää linkkiä opiskelijoiden etuihin tai hyvinvointiin.

Presidentti Tarja Halonen totesi uuden vuoden puheessaan, ettei Suomi voi olla maailman asioiden suhteen sivustaseuraaja. Halonen myös painotti, että Suomi on - ja sen pitää olla - omalta osaltaan rakentamassa oikeudenmukaisempaa maailmaa, sillä tämä on moraalisesti oikein ja samalla se on omien etujemme mukaista. Mielestäni on tärkeää luoda myös opiskelijoille mahdollisuus osallistua paremman maailman luomiseen – vaikkakin pienemmässä mittakaavassa. Edelleen Halosta lainatakseni, maailma ei ole luonnostaan reilu ja oikeudenmukainen, vaan ihmisten on tehtävä se sellaiseksi.

Vaatimukset kuudennesta ydinvoimalasta jatkuvat

Suomen työmarkkinajärjestöt ottivat kantaa kuudennen ydinvoimalan rakennuttamisesta tänään julkaistussa lähiajan energiapoliittisessa ohjelmassa. Ohjelmaa laatimassa oli 12 työmarkkinajärjestöä, muun muassa Elinkeinoelämän Keskusliitto, Energiateollisuus sekä useat työntekijäliitot. Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK haluasi maininnan kuudennesta ydinvoimalasta seuraavan hallituksen ohjelmaan sekä rakentamisen käyntiin mahdollisimman pian. Kuudetta ydinvoimalaa puoltavat työmarkkinajärjestöjen mielestä energiantarve, päästöjen vähentäminen sekä päästökauppalaskun ja sähkön hinnan pitäminen kohtuullisena.

SAK:n apulaisjohtajan Matti Viialaisen mukaan viimeaikaiset poliittiset kannanotot niin Suomessa kuin EU:ssa puoltavat ydinvoiman lisärakentamista. Tämä lienee totta, ainakin valtioiden tasolla. Usein kansalaisten mielipiteet kuitenkin poikkeavat tästä.

Euroopan unionin alueella on havaittavissa lisääntyvää kiinnostusta ydinenergiaa kohtaan. Syynä on halu vähentää riippuvuutta tuontienergiasta. Keskusteluun ovat kannustaneet fossiilisten polttoaineiden kallistuminen, päästösopimukset sekä pelko, että energiantuonnissa ollaan riippuvaisia Venäjästä. Suomen lisäksi muun muassa Britanniassa, Ranskassa, Bulgariassa, Romaniassa, Tšekissä, Sveitsissä, Ruotsissa, Italiassa, Belgiassa, Liettuassa sekä Saksassa on alettu miettiä ydinvoiman elvyttämistä. Esimerkiksi Iso-Britannia ei näe muita toimivia keinoja taistella ilmastonmuutosta vastaan, kuin ydinvoiman lisääminen.

Tämä on mielenkiintoista jo siinäkin mielessä, että Euroopan unionin alueella on pitkään eletty hiljaiseloa. Ranskan Civaux:in voimalaitoksen kakkosyksikön valmistuminen vuonna 1999 oli viimeinen länsieurooppalainen ydinvoiman rakennuskohde kunnes Suomi teki myönteisen päätöksen viidennestä voimalasta vuonna 2002. Yhteisön jäsenmaista Irlanti, Luxemburg ja Tanska eivät ole koskaan rakentaneet ydinvoimaloita, Itävalta, Kreikka ja Portugali olivat luopuneet rakennusohjelmistaan ja Italia sulkenut ydinvoimalansa.

Monet maat olivat myös luopumassa ydinvoiman käytöstä. Esimerkiksi Ruotsissa järjestettiin vuonna 1980 kansanäänestys kaikkien ydinvoimaloiden sulkemisesta ja ensimmäinen reaktori Barsebäckin voimalassa suljettiin marraskuussa 1999. Myös Alankomaissa suljettiin Dodewaardin reaktori vuonna 1997, Saksassa entisen Itä-Saksan alueella sijaitsevat Greifswaldin ja Stendalin ydinvoimalat on suljettu. Lykkäyksestä uusien voimaloiden rakentamiseen ovat päättäneet Iso-Britannia vuonna 1995, Espanjassa päätös lykkäyksestä tehtiin vuonna 1991 koskien myös jo olemassa olevia viittä ydinvoimalaa, Belgiassa eduskunta on päättänyt olemassa olevien voimaloiden sulkemisesta vuoteen 2040 mennessä.

Vaikka valtioiden ja unioni tasolla kiinnostus ydinvoiman lisäämiseen onkin kasvanut, ei kannatus näy kansalaisten keskuudessa. EU:n komission marraskuussa 2005 teettämän mielipidekyselyn mukaan vain 12 prosenttia näki, että hallitusten tulisi keskittyä ydinvoimaan taatakseen riippumattomuuden tuontienergiasta. Tutkimusta varten haastateltiin lähes 300 000:ta kansalaista kaikista 25:stä unionin jäsenmaasta. Vastauksissa eivät näy Venäjän ja Ukrainan välisen kaasukiistan vaikutukset. Tulokset vaihtelivat suuresti jäsenmaiden kesken. Suurinta ydinvoiman kannatus oli Ruotsissa (32 prosenttia) ja Suomessa (27 prosenttia). Mielenkiintoista on kuitenkin, että ydinenergiasta erittäin riippuvaisessa Ranskassa vain kahdeksan prosenttia kansalaisista halusi maansa panostavan ydinvoimaan.

Ydinvoimamyönteisyyttä liikkeellä

Viidennen ydinvoimalan rakennustyöt ovat yhä kesken ja viivästyneet alkuperäisestä suunnitelmasta. Viime aikoina on julkisuudessa kuitenkin esitetty kannanottoja kuuden voimalan rakentamisesta. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen vaatii Suomeen kuudetta ydinvoimalaa. Kuudennen ydinvoimalan rakentamista Pekkarinen perustelee Kioton sopimuksen täyttämisellä sekä kasvavalla sähkönkulutuksella. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jyri Häkämies taas perää hallitukselta ilmoitusta energiapolitiikasta vielä ennen vaaleja, jotta kansalaisilla olisi käsitys siitä, miten kohtuuhintaisen sähkön saanti voidaan turvata ja mitkä eri puolueiden kannat ovat.

Nykyinen ympäristöministeri Stefan Wallin näkee ydinvoiman lisärakentamisen tulevan ajankohtaiseksi vuonna 2012, kun Kioton ilmastosopimuksen jälkeiset velvoitteet selkiytyvät. Linja noudattelee joitakin päiviä sitten ympäristöministerinä lopettaneen Jan-Erik Enestamin kannanottoja. Juuri ennen vuoden vaihetta Enenstam otti kantaa ydinvoimakysymykseen ja piti kysymystä kuudennen ydinvoimalan ratkaisemisesta poliittisesti helpompana kuin vuoden 2002 päätöstä viidennestä ydinvoimalasta.

Myös kansainvälisillä areenoilla on otettu kantaa ydinvoimaan. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan ydinenergian käyttö lisääntyy tulevaisuudessa maailmanlaajuisesti, vaikka Euroopassa uusia hankkeita ei juuri ole vireillä. Siksi Euroopan unionin komission mukaan unionin maiden on pysyttävä mukana kehityksessä.

EU-komissio otti puoltavan kannan ydinvoimaan ensi viikolla julkaistavan energiastrategian alustavassa versiossa. Ydinenergia nähdään varteenotettavana vaihtoehtona, mikäli unionin jäsenmaat aikovat saavuttaa päästötavoitteet. Etuna nähdään ydinvoiman verrattain tasaiset ja edulliset tuotantokustannukset sekä vähäiset hiilidioksidipäästöt. Lisäksi polttoaineen saatavuus on turvattu vuosikymmeniksi eteenpäin poliittisesti vakaista maista kuten Kanadasta ja Australiasta. Kieltämättä herää kysymys, onko taustalla pelko Euroopan riippuvuudesta Venäjän energiavaroista. Vuosi sitten monet maat havahtuivat todellisuuteen, kun Moskovan ja Kiovan välinen kaasukiista vähensi kaasutoimituksia. Myös Lähi-idän epävakaa tilanne lienee omiaan lisäämään uhkakuvia.

Alustavan strategian mielenkiintoisin kohta on komission kehotus jäsenmaiden viranomaisille, jotta nämä tehostaisivat lupamenettelyitään ja poistaisivat tarpeettomia rajoituksia. Tavoitteena on taata teollisuudella tarpeen vaatiessa mahdollisuus toimia nopeasti, jos ydinvoiman lisärakentamisesta niin päätetään. Eiköhän ydinvoiman lisärakentaminen kuitenkin ole kysymys, jossa on syytä edetä maltillisesti.