Kaikki eiliseen asti saamamme palaute hankkeesta on ollut positiivista. Vanhempien ryhmää on kuvailtu mahtavaksi ja innostuneeksi, kuurojen lasten integrointi Leena-kouluun on onnistunut erinomaisesti ja kuurot lapset viihtyvät koulussa.
Aiemmin he eivät halunneet käydä koulua, koska eivät ymmärtäneet opetuksesta mitään. He olivat mieluummin kadulla kerjäämässä ja liikkuivat erilaisissa jengeissä. Viittomakielen opetus on saanut heidät palaamaan koulun penkille ja he tuntevat aitoa oppimisen riemua.
Vierailu Chavitassa, paikallisen kuurojen liiton toimistossa, oli kuitenkin hämmentävä kokemus. Tapasimme arviolta kymmenkunta Chavitan ihmistä ja kaikki he sanoivat vain, etteivät tiedä koko hankettamme. Chavita on kuitenkin ollut yhtenä hankkeemme yhteistyötahona ja Chavitasta on palkattu hankkeeseen myös henkilökuntaa opettamaan ja tekemään viittomakielen sanakirjaa. Vaikuttikin lähinnä, etteivät he halunneet tietää hanketta, vaikka tosiasiassa hyvin sen tiesivätkin. Myös Hellenin aiemmat puheet hankaluuksista Chavitasta palkattujen opettajien kanssa astuivat uuteen valoon. Ilmeisesti täällä on ollut järjestöjen välillä jotain häikkää jo pidemmän aikaa, mistä meillä ei ole ollut mitään tietoa.
Tapasimme eilen illalla hankkeessa mukana olevia vanhempia. Ryhmä oli kasvanut kuuden vanhemman ryhmästä 15-jäseniseksi. Ryhmään olisi enemmänkin halukkaita, joten se on selvästikin osoittautunut suosituksi. Vanhemmat totesivatkin olevansa hyvillään, kun voivat nyt kommunikoida lastensa kanssa. Lisäksi ryhmä säästää yhdessä rahaa, jota voi sitten lainata sitä tarvitseville ryhmän jäsenille, jotta nämä voivat esimerkiksi kehittää omaa liiketoimintaa mahdollistaakseen lastensa koulunkäynnin.
Uutena ongelmana ovat peruskoulun päättäneet kuurot, joilla ei ole mahdollisuutta viittomakieliseen opetukseen toisella asteella. Heillä on riski päätyä uudelleen kaduille kerjäämään. Tässä lienee haastetta seuraavaksi hankkeeksi.
Esittelimme eilen kirjaa Chavitassa, vanhempien ryhmässä sekä kehitysvammaisten lasten ja nuorten toimintakeskuksessa. Chavitassa suostuttiin sentään kirjaa kommentoimaan ja sanottiin sen olevan oikein hyvä. Kirjasta tykättiin kovasti myös muissa paikoissa ja sen todettiin auttavan paljon kuuroja lapsia. Hellen totesi kirjan olevan paras kuuroille suunnattu koulutusmateriaali Tansaniassa. Myös kirjan kuvitusta on kiitelty ja kehuttu toistamiseen. Kiitokset Rädyn Ninalle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti