Maailma tuli kylään jälleen kerran

Helsingissä järjestettiin viikonloppuna kahdeksatta kertaa Maailma kylässä festivaali. Paikalla oli 300 järjestöä esittäytymässä ja jakamassa tietoa globaaleista kysymyksistä. Paikalla pystyi muun muassa pelaamaan ihmisoikeuspeliä, allekirjoittamaan vetoomuksia, osallistumaan kilpailuihin sekä shoppailemaan ekologisesti. Tarjolla oli myös eri kulttuurien ruokaa.

Tapahtuma alkoi vip-tilaisuudella jo perjantai-iltana. Tarjolla oli pientä purtavaa sekä musiikkiesityksiä. il Murran lisäksi tilaisuudessa kuultiin guatemalalaista Ranferí Aguilaria. Aguilar on perehtynyt mayojen käyttämiin soittimiin yhdistellen niitä kitaraan ja ihmiskehosta lähteviin ääniin.
Lauantaina kävijämäärä jäi noin 20 000 sateisen sään vuoksi. Tosin tämä oli jossain mielessä myös hyvä, sillä messuista sai enemmän irti, kun pystyi vapaammin kiertelemään ja tutustumaan pöytien ja kojujen sisältöön.

Kun perjantaina vaadittiin kansanedustajia tekemään lupauksia, niin viikonloppuna kuka tahansa pystyi tekemään oman lupauksensa Kepan pisteellä. Lupauksia pystyi tekemään muun muassa joukkoliikenteen ja polkupyöräilyn suosimisesta sekä Reilun kaupan tuotteiden ostamisesta. Itse lupasin globbarihaastattelussa Taiga-lavalla seurata, pitävätkö kansanedustajat antamansa lupaukset tällä vaalikaudella. Täytyy kai ainakin itse yrittää pitää lupauksensa :)

Lauantai-ilta jatkui samalla teemalla , kun kokoustimme ensimmäistä kertaa SONK:n kehy-työryhmällä. Mietimme muun muassa SONK:n tulevaa kehy-toimintaa ja kehy-teemoja edarivaaleja silmällä pitäen.

Sunnuntaina festivaalit tekivät päiväkohtaisen kävijäennätyksen 50 000 kävijällä. Itse kävin vain pyörähtämässä alueella ja totesin ihmismäärän aivan liian suureksi. Eteneminen tai kojujen lähelle pääseminen oli varsin hidasta ja työn takana. Hienoa kuitenkin, että niinkin moni ihminen tapahtumaan osallistui ja kenties tunsi myös jotakin kiinnostusta itse asiaa kohtaan.
Lisää tietoa löytyy osoitteesta www.maailmakylassa.fi

il Murran ja maasait

Maailma kylässä festivaaleilla esiintyi kuusihenkinen maasai-yhtye il Murran. Yhtyeen afrikkalaista laulua ja tanssia pääsi seuraamaan niin massaglobbauksssa, festivaalien vip-tilaisuudessa sekä itse festivaalissa. il Murran -nimi tarkoittaa moraania ja viittaa aikaan, jona poika kasvaa mieheksi(17-25 vuotias). Moraanit toimivat tämän etnisen alkuperäiskansan sotureina. il Murranin jäsenet asuvat Maasai Maran luonnonpuistoon rajautuvalla Trans Maran alueella Länsi-Keniassa. Musiikkityyli syntyy yhden laulajan toimiessa laulunjohtajana ja muiden säestäessä häntä tietyllä hokemalla. Hokeman soinnista syntyy myös säestävä harmonia. Säestys perustuu matalaan kurkkuääneen.

Mielikuva punaviittaisesta, pitkähiuksisesta ja helmikoruilla koristetusta maasai-sotilaasta on monelle tuttu. Maasaita näkyi katukuvassa Morogorossa päivittäin. Heidät tunnisti pitkästä ja hoikasta olemuksesta sekä punaisesta heimoasusta.

Maasait tai masait ovat itäafrikkalainen paimentolaiskansa, joka elää pääosin Kenian ja Tansanian alueella. Maasait ovat onnistuneet säilyttämään oman kulttuurinsa ja luonnonläheisen elämäntapansa huolimatta modernistuvasta maailmasta ympärillään. Maasaiden lukumääräksi on arvioitu noin 900 000, joista noin 350 000–450 000 asuu Keniassa. Tarkkoja lukuja ei kuitenkaan ole olemassa.

Mielenkiintoista maasai-kulttuurissa ovat naudat. Maasait uskovat Ngai-jumalaan, joka antoi kaiken karjan maasaille. Tästä syystä kaikki muut nautoja kasvattavat ihmiset ovat varastaneet eläimensä heiltä. Vuosisatojen ajan tämä uskomus on johtanut verisiin, ihmishenkiä vaatineisiin yhteenottoihin muiden alueen heimojen kanssa, kun maasait ovat suojelleet "omaisuuttaan". Lisäksi maasaiyhteisössä miehen arvo- ja vaikutusvalta mitataan hänen tekemiensä lasten, vaimojen ja omistamiensa eläinten määrässä. Mies, jolla on alle viisikymmentä nautaa on köyhä.

Nykyisin karjankasvatus on vaikeutunut, sillä Masaai Maran ja Seregnetin luonnonpuistot ovat laajentuneet maasain perinteisille laidunalueille. Safarialueilla monet maasait ovat joutuneet luopumaan paimentolaisuudesta ja perustaneet turistikyliä, joissa sotilaat laulavat ja tanssivat ja naiset myyvät koruja.

Maasaista ja heidän kulttuuristaan oli mielenkiintoinen artikkeli maalis-huhtikuun Mondo-lehdessä. Artikkeli on osittain luettavissa osoitteessa www.mondo.fi/207/KvelysafariKeniassa.htm

Varsin hyvä sivu maasaista ja il Murranista on www.ilmurran.com/index.html. Samaisessa osoitteessa voi myös kuunnella il Murranin musiikkia ja katsoa yhtyeestä videoita. Maasaista löytyy myös tietoa osoitteista www.laleyio.com/maasai.html ja www.taksvarkki.fi/tansania/tansania/etniset-ryhmat.html

Massaglobbaamassa

Perjantaina eduskunnan lisärakennuksen eteen kokoontui noin 150 globbaria eri puolilta Suomea tapaamaan kansanedustajia. Lopputulos oli onnistunut, sillä yli puolet edustajista saatiin globattua. Tämä oli reippaasti yli alkuoletusten. Keskusteluja globaaleista kysymyksistä käytiin yhteensä 108 kansanedustajan kanssa ja heistä 78 täytti lupauskortin. Tapaamisissa edustajia pyydettiin rastittamaan yhdeksänkohtaisesta lupauskortista ne konkreettiset teot, jotka he aikovat toteuttaa kuluvan vaalikauden aikana.

Suosituimpia lupauksia olivat muun muassa kehitysyhteistyöntehokkuuden ja määrärahojen kasvun varmistaminen sekä eduskunnan väestö- ja kehitystyöryhmän sekä Lasten puolesta -verkoston tapahtumaan osallistuminen. Yli puolet lupasi huomioida ilmastonmuutoksen torjumisen päätöksenteossaan.

Tapahtuma herätti eniten mielenkiintoa SDP:n, Vasemmistoliiton ja Kristillisdemokraattien keskuudessa, joiden edustajista yli 70 prosenttia tuli paikalle keskustelemaan globbarien kanssa. Vähiten mielenkiintoa oli Kokoomuksella ja Perussuomalaisilla.

Pohjois-Karjalasta meitä oli paikalla neljän hengen porukka. Globbaus meni varsin hyvin näin jälkikäteen ajatellen, vaikka tilannetta olikin vaikea hahmottaa heti paikanpäällä. Globbaukseen oli kuitenkin jo vuoden verran valmistuttu ja puhuttu ja sitten koko tilanne oli ohi parissa tunnissa.

Tapasimme neljä kuudesta Pohjois-Karjalan edustajasta. Ministeri Vehviläinen oli jo aiemmin ilmoittanut, ettei pääse paikalle. Kokoomuksen Pekka Ravia odottelimme, mutta häntä ei paikalla näkynyt. Ensin globbauspisteellämme vierailivat keskustan Eero Reijonen ja Hannu Hoskonen. Molemmat myöskin täyttivät lupauskortin. Lupauskortissa olleeseen maataloudenvientitukien poistamiseen liittyvään lupaukseen molemmat tarttuivat, vaikka emme aihetta itse lähteneet heille esittelemään. Saimmekin globbauksen ohessa selvityksen maataloustukien välttämättömyydestä meille :)

SDP:n Lauri Kähköseltä sen sijaan oli mahdoton saada puristettua lupauksia. Esimerkiksi lupaus, jossa vaadittiin edustajaa selvittämään, miksi Suomi ei ole ratifioinut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa koskevaa lisäpöytäkirjaa sai Kähköseltä kannatusta ja hän sanoi selvittävänsä asian. Lupauksessa kuitenkin odotettiin selvittämisen lisäksi sen ratifioimisen vaatimista ja tähän Kähkönen ei halunnut sitoutua. Puoluetoveri Esa Lahtela sen sijaan lupasi sitoutua kaikkiin yhdeksään lupauskortin lupaukseen. Myös SDP:n edustajat tarttuivat maatalouden vientitukien poistamiseen, mutta hahmottivat myös niiden vaikutuksen kehitysmaille.

Etenkikn ilmastonmuutoksen torjuminen ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ratifioiminen saivat Pohjois-Karjalan edustajilta kannatusta.

Tapahtuman sadasensimmäinen globattu edustaja oli ulkomaankauppa ja -kehitysministeri Paavo Väyrynen. Väyrysestä ei kamalasti saanut irti, mutta 0,7 prosentin tavoitetta hän silti vakuutti kannattavansa.

Kansanedustajille jaettiin tilaisuudessa yli 5 500 terveistä kansalaisilta. Pohjois-Karjalan vaalipiiristä korteja kertyi noin 300 eli 32/10 000 äänioikeutettua kohden. Tulos on vaalipiirikohtaisesti kolmanneksi paras. Edelle menivät vain Ahvenanmaa (63/ 10 000) ja Helsinki (45/10 000).

Kansanedustajat, jotka eivät päässeet paikalle, saavat korttiterveiset sekä lupauskortin postilaatikkoonsa. He voivat palauttaa lupauksensa 8.6.2007 mennessä. Kansanedustajien antamien lupausten toteutumista on tarkoitus seurata kuluvan vaalikauden ajan.

Jälkitunnelmia Tansaniasta

Nyt on kulunut jo muutama päivä Suomessa. Täällä on ollut aikamoista hulinaa ylioppilaskunnan työntekijävalintojen ja lähestyvän massaglobbauksen johdosta.

Loppu matka Tansaniassa sujui hyvin. Lähtö Morogorosta oli varsin haikea. Kävimme Leena-koululla juttelemassa vielä Hellenin kanssa hankkeesta. Saimme koululta lahjaksi kangat eli paikallisen asun. Kanga on eräänlainen suorakaiteen muotoinen huivi, joka solmitaan vyötärölle. Toinen samanlainen "huivi" voidaan kietoa ylävartalon suojaksi. Jos joku kiinnostui enemmän, niin kangasta löytyy tietoa mm. osoitteesta: www.glcom.com/hassan/kanga_history.html#maana

Leena-koululta jatkoimme kuurojen yksikköön. Lapset tulivat meitä heti pihalla vastaan ja kantoivat taas tavaramme toimistoon. Evelyn otti meidät lämpimästi vastaan. meille olisi jopa lähdetty kaupasta hakemaan limsaa, mutta aikataulu ei valitettavasti antanut varaa olla kovin pitkään koululla.

Lahjoitimme Evelynille Suomesta tuodun, vanhan Nokian 3110 -puhelimen. Hän ilahtui siitä uskomattoman paljon, halasi meitä ja kiitti Jumalaa. Selvisi, että Evelyniltä oli kadonnut puhelin edellisenä päivänä, joten lahjamme sattui todella sopivaan saumaan. On jännä huomata, miten kyseinen puhelin herätti suurta iloa, kun täällä Suomessa sitä ei pidettäisi enää minkään arvoisena.

Pääsin Morogorosta Dar es Salamiin Kepan Anne Tarvaisen kyydissä. Matkan varrella näkyi apinoita ja useita pahannäköisiä liikenneonnettomuuksia. Milloin oli mikin rekka tai auto tienvarressa kyljellään. Varoituskolmioiden asemaa ajoivat tielle kootut risukasat.

Dari on 3-4 miljoonan ihmisen kaupunki, josta oli vaikea saada suuren koon vuoksi otetta. Keskustassa on lähinnä virastoja ja pankkeja, sillä se on "siivottu" joitakin vuosia sitten kojuista ja pikkukaupoista.

Dar es Salaam on Tansanian suurin kaupunki, talouselämän keskus ja entinen pääkaupunki. Dari on maan tärkein satamakaupunki, jonka kautta kulkee tavaraa myös naapurissa oleviin sisämaihin. Kaupungissa yhdistyvätkin eurooppalaiset-, afrikkalaiset- ja arabivaikutteet. Dari toimi Saksalaisen Itä-Afrikan pääkaupunkina 1800-luvulla ja Brittien vallan aikana ensimmäisestä maailmansodasta itsenäistymiseen vuonna 1961 kaupunkiin rakennettiin erillisiä asuinalueita eurooppalais- ja afrikkalaissyntyisille kaupunkilaisille. Heimojen välisten erimielisyyksien vuoksi pääkaupunki päätettiin vuonna 1973 siirtää Dodomaan lähemmäs maan maantieteellistä keskipistettä. Siirto on kuitenkin yhä kesken.

Darissa satoi kunnolla pari päivää. Perjantaina näkyi kuitenkin jo sinistä taivasta ja aurinko. Tästä innostuneena suuntasimme heti aamusta reilun puolen tunnin laivamatkan päässä olevalle Bongoay-saarelle. Saari on luonnonsuojelualuetta, mutta sinne voi mennä uimaan ja ottamaan aurinkoa. Saari oli oikea paratiisi vehreine luontoineen, vaaleine hiekkarantoineen ja turkoosine merineen. Paistattelimme auringossa, uimme ja keräsimme simpukan kuoria rannalta. Tosin aurinkovoiteenkäyttö olisi ollut suositeltavaa, sillä viimeinen päivä ja lentomatka olivat varsin tuskaisia palaneella iholla :)

Päivä lasten kanssa

Tänään vietimme kolme tuntia kuurojen yksikössä. Ensin väritimme lasten kanssa muistipelikortteja, jotka laminoimme ja teemme Annikan kanssa illalla valmiiksi, koska koululla laminointikonetta ei voinut käyttaa sähkon puuttumisen vuoksi.

Loppuajan käytimme jo valmiina olleen muistipelin ja hirsipuun pelaamiseen. Lapset pitivat molemmista kovasti ja aloittivat muistipelin yhä uudelleen ja uudelleen. Muistamisen idea ei kuitenkaan ehkä täysin välittynyt heille, sillä jos joku uhkasi muistaa missä jokin kortti oli, joku sekoitti kortit uudelleen. Peli on kuitenkin toimiva opeteltaessa eri asioiden viittomakielisiä merkkejä sekä kirjoitusasua englanniksi ja swahiliksi. Itsekin huomasin, että viittomamerkit jäivät hyvin päähän, kun niitä joutui toistelemaan monta kertaa pelin kuluessa.

Jo kolme tuntia uuvutti taysin ja mietin, onko opettajan tyo todella nain rankkaa. Osittain tama johtuu varmasti kuumuudesta ja neljalla kielella kommunikoinnista, kun joutuu kayttamaan seka suomea, englantia, swahilia etta viittomakielta. Pelkkaan asioiden ilmaisemiseen kuluu rutkasti energiaa.

Kuukausimaksu kyseisella koululla on 13 000 shillinkia. Tasta opetukseen menee 10 000 ja vuokraan 3 000 shillinkia. Opettajien palkka on 150 000 shillinkia kuukaudessa eli noin 80-90 euroa. Opettajat tekevat taalla lisaksi kymmentuntista paivaa. Elinkustannuksiin nahden palkasta tuskin jaa kovin paljoa kateen, silla esimerkiksi kuukaudessa kuluva 0,55 kuutiota vetta maksaa noin 7 300 shillinkia eli noin 5 euroa. Vesi ei edes ole puhdasta ja juomakelpoista, vaikka kylla sita varmaan moni silti juo. Suomessa moinen vesimaara ei riittaisi paivaksikaan. Myos sahko on kallista ja yhden etelaafrikkalaisen omistajan omistuksessa. Nelja lamppua, radio ja pieni televisio tuottavat 54 000 shillingin sahkolaskun kuukaudessa.

Saippuakuplia

Tanaan vietimme paivan kuurojen yksikossa. Pelasimme hirsipuuta ja muistipelia Evelynin ja Stevenin kanssa. Lasten kanssa emme viela tanaan paasseet peleja kokeilemaan, silla heilla oli sellainen ohjelma, johon emme mahtuneet. Mutta huomenna askartelemme muistipelikortteja ja pelaamme lasten kanssa.

Lapset innostuivat valtavasti tuomistamme saippuakuplavalineista. Voi sita riemua ja tappelua saippuakuplien puhaltamisesta. Siina rytinassa talloutuivat koulun kukkasetkin.

Iltapaivalla seurasimme opettajien opetusta. Opimme monta uutta viittomakielen merkkia ja pelasimme hirsipuuta. Esittelimme heille myos muistipeiln, mutta sita pelaamaan meita oli liian paljon.

Mikumi National Park

Eilen kavimme Mikumin kansallispuistossa. Lahdimme matkaan jo puoli viiden aikaan aamulla Leena-koulun minibussilla. Mukana meilla oli kuski, Nehemia, Henry Chavitasta ja Hellenin kuuro poika, Samwel.

Naimme vesipuhveleita, antilooppeja, seeproja ja krokotiilin. Pienehkossa lammikossa asustavista virtahevoista nakyi vaan paalaki. Kirahvit yllattivat ylvaydellaan ja koollaan. Ne olivat varsin ihania kurkotellessaan puiden lehtiaa ja juostessaan kaulat hytkyen. Naimme myos norsuaidin kahden pikkunorsun kanssa. Korkeasta heinikosta erotti vain juuri ja juuri pikkunorsut. Aivan ihania ja hellyyttavia. Myos apinat olivat aika veijareita.

Paikallinen kasitys luonnosta ja elaimista on hieman eri kuin meilla. Heidan mielestaan elaimia on turha katsoa paikallaan rauhassa, vaan elaimet pitaa ajaa liikkeelle ja hatyytella niita huutamalla ja ajamalla takaa. Kokemus oli hieman hammentava, mutta aiheutti jalkeenpain isot naurut. Harvoimpa sita ajaa kummikoulun minibussilla kiitorataa pitkin kansallispuistossa seeproja takaa :) Tosin siina vaiheessa kun apinaa yritettiin heittaa vesipullolla, olisi kylla tehnyt mieli sanoa jotain painavampaakin. Enka yhakaan pida moista toimintaa viisaana.

Hirsipuuta viittomalla :)

Tanaan kavimme jalleen Chavitassa vierailulla. Talla kertaa juttelimme Morogoron ykiskon johtajan, Henryn kanssa materiaaleista. Meilta kohdeltiin todella hyvin, jopa liiankin :) Meille haettiin tuuletin, ilmaan suihkutettiin ilmanraikastinta ja meilla juostiin hakemaan coka colaa laheisesta kaupasta.

Henry oli todella innoissaan materiaali-ideoistamme. Esittelimme hanelle ensin muistipelia, jonka olimme tehneet. Kuvat ja viittomamerkit olimme kopioineet Tansanian viittomakielikirjasta ja laminoineet kortit taman jalkeen. Toisessa kortissa oli kuva seka nimi swahiliksi ja englanniksi. Toisessa kortissa taas oli kuva. Taman lisaksi ehdotimme leikkia, jossa poydalla on erilaisia esineita ja niista yksi otetaan aina pois. Taman jalkeen muut arvaavat viittomalla, mika esine puuttuu.

Ihastusta heratti myos hirsipuu. Ensin viitottiin kirjaimia ja lopuksi viitottiin arvattu sana, esimerkiksi piku piku eli mopo. Kaikki kolme pelia ovat melko helppoja toteuttaa, eivatka vaadi erityista materiaalia. Taalla pitaa aina muistaa miettia myos sita, mika on mahdollista toteuttaa kaytannoss. Monet suomessa ajatellut ideat eivat esimerkiksi juuri materiaalin vahyyden ja kalleuden vuoksi ole toteuttamiskelpoisia taalla.

Taalla oppiminen leikinvarjolla on melko uusi ajatus, mista syysta opettajat ovat varsin innostuneita ajatuksista ja ideoista, joita meilla on.

Miehet mukaan terveysohjelmiin

Luin eilen paikallisesta Kenian ja Tansanian alueella ilmestyneestä sanomalehdestä, The Guardianista mielenkiintoisen, naiset ja terveys -sarjaan kuuluvan artikkelin ”No success for reproductive health without involving men”.

Perinteisesti terveysohjelmat Afrikassa ovat keskittyneet naisiin ja lapsiin unohtaen miehet. Artikkeliin pointtina olikin se, että miehet ovat kuitenkin naisten kumppaneita sekä päättäjiä perheessä ja yhteiskunnassa. Miesten terveys, etenkin seksuaalinen terveys on tällöin yhtä tärkeää kuin naistenkin. Tarvetta on terveysohjelmille, jotka huolehtivat miesten lisääntymisterveydestä sekä voimistavat miesten ja naisten välistä suhdetta. Miesten seksuaalistaterveyttä tulisi edistää terveystarkastuksin, turvaseksin suosimisella ja ehkäisemällä perheväkivaltaa.

Paras keino on luoda ympäristö, jossa sekä miehet että naiset voivat käyttää luottammuksellisesti ja yksityisyys turvattuna lisääntymisterveyspalveluja. Toinen keino on luoda miesten lisääntymisterveydestä huolehtivia klinikoita. On myös tärkeää keskustella miesten kanssa asiasta. Tämä tulisi aloittaa esimerkiksi nuorten miesten kerhoissa, työpaikoissa sekä kirkoissa. Tiedon kauutta miehet pystyvät tekemään päätöksiä, jotka parantavat naisten lisääntymisterveyttä sekä tukea naisia paremmin.

Artikkeli oli varsin mielenkiintoinen ja pisti ajattelemaan. Miehet unohtuvat uein kehitysyhteistyohankkeista. Itsekin on tottunut ajattelemaan, etta "lapsissa on tulevaisuus" ja "naisiin suunnattu kehitysyhteistyo on tehokkainta" Nama ovat toki totta, mutta artikkelissa oli monia hyvia pointteja siita, miksei miehia tule unohtaa.