Hankkeessa kaikki hyvin?

Kaikki eiliseen asti saamamme palaute hankkeesta on ollut positiivista. Vanhempien ryhmää on kuvailtu mahtavaksi ja innostuneeksi, kuurojen lasten integrointi Leena-kouluun on onnistunut erinomaisesti ja kuurot lapset viihtyvät koulussa.

Aiemmin he eivät halunneet käydä koulua, koska eivät ymmärtäneet opetuksesta mitään. He olivat mieluummin kadulla kerjäämässä ja liikkuivat erilaisissa jengeissä. Viittomakielen opetus on saanut heidät palaamaan koulun penkille ja he tuntevat aitoa oppimisen riemua.

Vierailu Chavitassa, paikallisen kuurojen liiton toimistossa, oli kuitenkin hämmentävä kokemus. Tapasimme arviolta kymmenkunta Chavitan ihmistä ja kaikki he sanoivat vain, etteivät tiedä koko hankettamme. Chavita on kuitenkin ollut yhtenä hankkeemme yhteistyötahona ja Chavitasta on palkattu hankkeeseen myös henkilökuntaa opettamaan ja tekemään viittomakielen sanakirjaa. Vaikuttikin lähinnä, etteivät he halunneet tietää hanketta, vaikka tosiasiassa hyvin sen tiesivätkin. Myös Hellenin aiemmat puheet hankaluuksista Chavitasta palkattujen opettajien kanssa astuivat uuteen valoon. Ilmeisesti täällä on ollut järjestöjen välillä jotain häikkää jo pidemmän aikaa, mistä meillä ei ole ollut mitään tietoa.

Tapasimme eilen illalla hankkeessa mukana olevia vanhempia. Ryhmä oli kasvanut kuuden vanhemman ryhmästä 15-jäseniseksi. Ryhmään olisi enemmänkin halukkaita, joten se on selvästikin osoittautunut suosituksi. Vanhemmat totesivatkin olevansa hyvillään, kun voivat nyt kommunikoida lastensa kanssa. Lisäksi ryhmä säästää yhdessä rahaa, jota voi sitten lainata sitä tarvitseville ryhmän jäsenille, jotta nämä voivat esimerkiksi kehittää omaa liiketoimintaa mahdollistaakseen lastensa koulunkäynnin.

Uutena ongelmana ovat peruskoulun päättäneet kuurot, joilla ei ole mahdollisuutta viittomakieliseen opetukseen toisella asteella. Heillä on riski päätyä uudelleen kaduille kerjäämään. Tässä lienee haastetta seuraavaksi hankkeeksi.

Esittelimme eilen kirjaa Chavitassa, vanhempien ryhmässä sekä kehitysvammaisten lasten ja nuorten toimintakeskuksessa. Chavitassa suostuttiin sentään kirjaa kommentoimaan ja sanottiin sen olevan oikein hyvä. Kirjasta tykättiin kovasti myös muissa paikoissa ja sen todettiin auttavan paljon kuuroja lapsia. Hellen totesi kirjan olevan paras kuuroille suunnattu koulutusmateriaali Tansaniassa. Myös kirjan kuvitusta on kiitelty ja kehuttu toistamiseen. Kiitokset Rädyn Ninalle :)

Kuulumisia Morogorosta

Eilen kävimme uudelleen Kiwanja cha Ndege primary schoolissa ja juttelimme koulun opettajan Busiri Uyalon kanssa. Kuurojen yksikkö on osa 868 oppilaan koulua. Opettajia koulussa on 57 (10 miestä ja 47 naista). 60 oppilaan ja 10 opettajan kuurojen yksikön lisäksi koulussa toimii autismiyksikkö, jossa oli kaksi oppilasta ja yksi opettaja.

Kuurojen yksikössä asiat ovat muuta koulua paremmin. Siellä esimerkiksi koulukirjoja riittää jokaiselle oppilaalle, kun normaalipuolella yhtä kirjaa käyttää kolme oppilasta. Kuurojen puolella on opettajien huone, joka on Sawan rakentama, normaalipuolella opettajat joutuvat istumaan ulkona pöydän ääressä. Kuurojen puolella on myös sähkö rehtorin toimistossa, mitä ei ole normaalipuolella. Kuuroille tarjotaan myös ruokaa koulussa.

Saimme roppakaupalla kiitosta hankkeesta ja tuestamme. Tuli melkein kiusallinen olo kaikista ylenpalttisista kiitoksista. Kuurojen luokassakin lapset kiittivät meitä kauniisti tuestamme. Tukea tarvitaan kuitenkin jatkossakin. Kuuroille suunnatusta opetusmateriaalista on yhä pulaa, sähkö, tietokoneet ja muu opetustekniikka hyödyttäisivät kuurojen oppimista.

Samwel na Angel – njia ya shule ya Tanzania sai hyvää palautetta. Uyallon totesi sen auttavan kuuroja ja Leena-koululla lapset ihastuivat siihen ikihyviksi, kun näytimme heille kirjaa. Istuimme koulun pihalla ja lapset kerääntyivät ympärillemme lukemaan kirjaa. Me luimme kirjan ensin lapsille englanniksi, sitten he lukivat sen swahiliksi, Leena-koulun kuuro oppilas viittoi kirjan tarinan ja lopuksi kirjaa vielä luettiin pienissä ryhmissä.

Kuurojen oppilaiden integrointi normaaliluokkiin on Leena-koulussa onnistunut erinomaisesti. Koko luokka osasi viittoa ja selvästi myös piti viittomisesta. Meille esitettiin viittoen laulu ja lapset käyttivät viittomia myös välitunnilla.

Samwel na Angel kirjaa on tähän mennessä esitelty eri henkilöille Leena-koulussa ja Sawassa, Kiwanja schoolissa sekä kansalaisjärjestöyksikössä (UNGO). Saa nähdä, mitä tahoja julkaisutilaisuus vielä tavoittaa.

Takaisin Morogorossa

Melkein kolme vuotta on väliä edellisestä Tansanian matkasta. Paljon on muuttunut, mutta paljon myös pysynyt ennallaan. Morogoroon tullut uusia rakennuksia, mutta vanhat tutut paikat on yhä helppo tunnistaa. Myös Leena-koululle on tullut uusia rakennuksia ja vanhoja on jatkettu pidemmiksi. Rakenustyöt olivat myös käynnissä Kiwanja schoolissa.

Eilen kävimme Leena-koululla, jossa oppilaat olivat juuri palanneet joululomalta. Lapset olivat yhtä ihania kuin edelliselläkin kerralla. Hymyt olivat valloittavia ja he tervehtivät meitä seisten ja lausumalla kuorossa ”good morning teachers”.

Kiwanja schoolin rakennusta oli myös jatkettu pidemmäksi. Parhaillaan meneillään oli uuden vessan rakentaminen SAWA:n varoilla. Koulun toimistoon oli myös saatu sähkö, joka oli kustannettu ylioppilaskunnan varoilla. Toiveena oli laajentaa sähköistystä luokkiin, jolloin opetuksessa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi tietokonetta. Kuurojen opetuksessa myös kunnollinen valaistus olisi tarpeellinen. Meille vihjattiinkin koulun puolelta, että sähköistämiselle olisi tarvetta.

Tekemämme viittomakielen satukirjat otettiin tyytyväisinä vastaan ja niiden hyvää painolaatua ja muutakin laadukkuutta kehuttiin. Ainut harmi oli, että kirjaan oli jäänyt pari virhettä, joita emme olleet huomanneet. Opettajat kuitenkin ilmoittivat korjaavansa ne helposti liimaamalla päälle pienen paperipalan.

Hanke-evaluoinnin lisäksi tarkoituksemme oli jakaa kirjaa eri paikkoihin ja opastaa sen käyttöideaa eli vahvaa kuvien hyödyntämistä itse tarinan ohessa. Kuvien avulla voi esimerkiksi opetella viittomaan ”kuinka monta ikkunaa kuvassa on?”, ”mitä värejä kuvan matossa on?” ”mikä maa on Tansanian ylä/alapuolella” jne. Kirjojen jakaminen kouluihin ei kuitenkaan näytä nyt onnistuvan, osittain virheiden takia ja osittain siksi, että kirjasta halutaan järjestää kunnon julkaisutilaisuus.

Koko kirjaprojekti meinasi kärsiä takaiskun jo heti alkumatkasta, kun meidän lentoyhtiö jätti meidän molempien matkalaukut Zansibarille välilaskun yhteydessä. Vähän epäilimme asiaa jo koneessa, sillä olimme ainoat, jotka jatkoivat matkaa Nairobista Dar es Salaamiin välilaskun jälkeen. Saimme kuitenkin onneksi laukut seuraavalla lennolla kolmen tunnin odottelun jälkeen.

Joensuusta Reilun kaupan kaupunki?

Tutkailin tänään Reilun kaupan sivuja ja ilokseni huomasin, että entinen kotikaupunkini Joensuu on hakemassa Reilun kaupan kaupungiksi. Aivan mahtava juttu!

Joensuun kaupunki on jättänyt lokakuun alussa Reilun kaupan edistämisyhdistykselle hakemuksen Reilun kaupan kaupunki -arvonimen saamiseksi. Arvonimi edellyttää muun muassa Reilun kaupan kahvin käyttämistä kaupungin omissa tilaisuuksissa. Lisäksi kaupungin alueen kaupoissa ja kahviloissa täytyy olla tarjolla riittävässä määrin Reilun kaupan tuotteita. Myös Reilun kaupan tuotteiden käyttö seurakunnissa, työpaikoilla ja eri yhteisöissä vaikuttavat arvonimen myöntämiseen.

Lisätietoa ja kriteerit: www.reilukaupunki.fi

Köyhyys yhä poistamatta

Viime lauantaina (17.10.) vietettiin YK:n kansainvälistä köyhyyden poistamisen päivää. Päivälle on tarvetta, sillä köyhyys ei ole puolitumassa ja viidennes maailman ihmisistä elää äärimäisessä köyhyydessä eli alle 1,25 dollarilla päivässä. Melkein puolet maailman väestöstä – yli kolme miljardia ihmistä – elää alle 2,50 dollarilla päivässä, ja 80 prosenttia alle 10 dollarilla. Köyhyys on siis enemmistön ongelma.

Vuonna 2000 YK:n jäsenvaltiot sopivat äärimmäisessä köyhyydessä ja nälässä elävien ihmisten määrän puolittamisesta vuoden 1990 tasosta vuoteen 2015 mennessä. Vaikka kehitys lähti positiiviseen suuntaan monissa maissa, ovat ruoka-, energia- ja talouskriisi muuttaneet kehityksen suuntaa.

Globaalien kriisien ja ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat köyhimpiin maihin ja näiden haavoittuvimpiin kansalaisiin. Maailmanpankin arvioiden talouskriisin seurauksena 46 miljoonaa ihmistä aiempaa ennustettua enemmän vajoaa äärimmäiseen köyhyyteen. Alle kahdella dollarilla päivässä toimeentulevien joukon ennustetaan kasvavan 53 miljoonalla. Nämä ovat siis lisäksi niille 130–155 miljoonalle, jotka vajosivat viime vuonna köyhyysrajan alapuolelle korkeiden ruoan- ja öljynhintojen vuoksi.

Köyhyys on myös sukupuolisidonnaista. Äärimmäisessä köyhyydessä eli vuonna 2005 Maailmanpankin mukaan 1,4 miljardia ihmistä. Heistä 70 prosenttia oli naisia ja tyttöjä. Tämä siitä huolimatta, että naiset tekevät kaksi kolmasosaa maailman työtunneista ja tuottavat puolet maailman ruoasta. He ansaitsevat kuitenkin vain 10 prosenttia maailman tuloista ja omistavat alle prosentin maailman yhteenlasketusta omaisuudesta. Naisia pitävät köyhyydessä monet tekijät: puuttuvat oikeudet, kulttuuriset ennakkokäsitykset sekä vähäiset positiiviset roolimallit.

Köyhyyden vähentämisessä naiset ovat avainasemassa. Kehitysyhteistyöstä saadut kokemukset osoittavat, että naisten saama apu kohdistuu koko perheen - usein vielä koko yhteisön hyväksi. Miehille päätyvä apu ei hyödytä yhtä laajaa joukkoa.

Pienlainat ovat hyvä keino tukea naisten yrittäjyyttä ja toimeentuloa. Samalla ne voivat tukea positiivista kehitystä: naiselle annettu pienlaina lisää naisen äänivaltaa perheessä ja yhteisössä. Kun vaimo tuo pöytään osan perheen toimeentulosta, on hänet otettava paremmin huomioon perheen sisällä. Pienlainoja voi tarjota kuka vain, esimerkiksi osoitteessa kiva.org.

Kädet ilmaan!

Eduskunta, eduskunta
Herää jo, herää jo
Ilmasto ei oota, ilmasto ei oota
Laki nyt, Laki nyt

100 päivän päästä Kööpenhaminassa sovitaan kansainvälisestä ilmastosopimuksesta. Sopimuksne tuloksellisuuden kannalta keskeistä on se, miten hyvin kehittyvät maat, kuten Kiina ja Intia saadaan siihen mukaan. Länsimaiden tuleekin näyttää muille mallia.

Suomen nykyisessä ilmastopolitiikassa ei ole kehumista. Tällä hetkellä Suomi on tyytynyt EU:n asettamiin tavoitteisiin vähentää kotimaisia päästöjään 5-10 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.

Ilmastolakia vaati eilen eduskuntatalon edessä yli 1500 sinisiin sadetakkeihin pukeutunutta mielenosoittajaa. Tavoitteena oli kuvata ilmastonmuutoksen aiheuttamaa painetta sekä painetta poliittiselle ilmastonmuutokselle.

Nyt jos koskaan on aika nostaa kädet ilmaan ja vaatia ilmastolakia Suomen päättäjiltä!

PS. Tilaisuudessa jaetut Ben & Jerry´s jäätelökeksit olivat aivan ihania. Vaniljajäätelöä kahden keksin välissä ja ihania suklaahippuja...nam!

2 minuuttia kehitysyhteistyölle

Ihmisten enemmistö matkustaa välikannella,
matkustaa kolmannessa luokassa,
jalkaisin kulkee maantietä
ihmisten enemmistö.

Ihmisten enemmistö menee työhön kahdeksanvuotiaana,
menee naimisiin kaksikymmenvuotiaana,
ja nelikymmenvuotiaana kuolee
ihmisten enemmistö.

Lukuun ottamatta ihmisten enemmistöä
leipää riittää kaikille,
ja riisiä
ja sokeria
ja kangasta
ja voita
kaikkea tätä riittää kaikille,
paitsi ihmisten enemmistölle.

Ihmisten enemmistölle ei löydy maailmassa suojaa,
ei lyhtyä tielle,
ei ruutua ikkunaan,
vain toivoa on annettu ihmisten enemmistölle,
ilman toivoa se ei voi elää.

Tällä Nazim Hikmetin runolla aloitti kaksiminuuttisen puheenvuoronsa kehitysyhteistyöstä Jutta Urpilainen. Puheenvuoro oli osa Helsingin tuomiokirkossa järjestettyä kansaliskeskustelua kehitysyhteistyöstä.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen muistutti omassa alustuksessaan Afrikan keskeisestä asemasta kehitysyhteistyössä, mikäli haluamme saavuttaa YK:n vuosituhattavoitteet. Maailma muuttuu kovaa vauhtia ja kaikkein eniten nykyisistä kriiseistä joutuvat kärsimään kaikkein köyhimmät ja haavoittuvaisimmat ihmiset. Kriisit vaikuttavat myös kansainväliseen kehitysyhteistyöhön. Jokainen Suomen hallitus on 1970 lähtien sitoutunut 0,7 tavoitteeseen ja siitä ei tule luopua taloudellisesta taantumasta huolimatta.

Kehitysyhteistyö on Halosen mukaan edelleen tärkeä keino auttaa kehitysmaita. Se ei kuitenkaan ole ainoa keino tehdä maailmasta parempi, sillä tarvitaan myös oikeudenmukaista globalisaatiota sekä johdonmukaista politiikkaa kaikilla politiikan sektoreilla.

Presidentti Martti Ahtisaari nosti suureksi ongelmaksi kasvavan kuilun rikkaiden ja köyhien välillä sekä kertoi odottavansa Obamalta tekoja myös Afrikassa, jonne terrorismin vastainen sota on jättänyt jälkensä. Kehitysyhteistyömäärärahojen nostosta Ahtisaari peräänkuulutti johtajuutta. Suomella on hänen mukaansa varaa täyttää kansainväliset velvoitteensa, tarvitaan vain päätöksiä ja niiden toimeenpanoa. Lopuksi hän totesi, että meidän on jatkettava työtä, jotta unelmat olisivat mahdollisia.

Puheenvuoroissa vilahtelivat tiuhaan sanat usko, toivo ja rakkaus. SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen totesi kehitysyhteistyön vaativan uskoa ja toivoa ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja heikompien auttamiseen. Helsingin tuomiokirkon pappi Arto Antturi taas totesi kehitysyhteistyön tarvitsevan motivaatioksi rakkautta, sillä rakkaus tekee enemmän kuin on oikein.

Antturi totesi kirkon olevan sopiva paikka keskustelulle, sillä siinä on kyse oikeudenmukaisuudesta, siitä, mikä osuus hyvinvoinnistamme on oikeudenmukaista antaa jaettavaksi. Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus totesi vaikeuksissa olevien ihmisten auttamisen olevan osa ihmisyyttä, Ihalainen taas totesi kehitysyhteistyön olevan sekä järjen että sydämen asia.

Puheenvuorot peräänkuuluttivat johdonmukaisuutta, 0,7 saavuttamista, ilmastonmuutoksen torjumista sekä koulutukseen panostamista. Unicefin pääsihteeri Pentti Kotoaro kertoi opetussektorin rahoituksen tippuneen 10 prosenttia muutamassa vuodessa. Kuitenkin koulutus on aina ollut Suomen vahvuus. Meillä olisi paljon koulutusosaamista, jota viedä muualle.

Kahden minuutin puheenvuoron sijaan Ihalainen kehotti ihmisiä antamaan kahden minuutin työpanoksen kehitysyhteistyölle. Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen kehotti ihmisiä käyttämään sen kaksiminuuttisen vaatimalla kansanedustajilta toimia kehitysyhteistyön hyväksi globbarit.fi -sivuston kautta.

Kahvilla Ravin kanssa

Tapasimme kolmen hengen järjestöaktiiviporukalla Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravin. Ravi toimii mm. ulkoasiainvaliokunnassa, jossa käsitellään paljon kehitysyhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. Taustatietoa ja omia kokemuksia aiheeseen Ravilta löytyikin paljon. Keskustelu oli mielenkiintoinen ja siitä jäi hyvä mieli.

Keskustelimme Ravin kanssa kehitysyhteistyömäärärahojen nostamisesta 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta sekä taloustaantuman vaikutuksesta määrärahoihin. Yhteistä tahtoa kehy-rahojen korottamiselle tuntuu löytyvän yli puoluerajojen ja Ravi ymmärsi myös taantuman koettelevan kovasti kehitysmaiden asukkaita.

Tapaamisen teemoiksi olimme nostaneet erityisesti lapset ja koulutuksen, sillä Ravi on ammatiltaan opettaja ja rehtori. Pidimme kaikki koulutusta tärkeänä kehitysyhteistyön sektorina ja kattavaa ja maksutonta koulutusjärjestelmää Suomen vahvuutena. Ravin on vastaikää valittu Kuurojen Palvelusäätiön hallintoneuvoston jäseneksi, joten häntä kiinnosti kovasti esimerkkimme JoYY:n yhteistyökoulusta, Leena Primary Schoolista, ja siellä toteutettavasta viittomakielihankkeesta. Ravi lupasi myös selvitellä, miksei Suomi ole ratifioinut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa koskevaa lisäpöytäkirjaa.

Koulutuksen lisäksi Ravi nosti itse tärkeäksi kehitysyhteistyön sektoriksi hygienian lisäämisen, puhtaan veden ja tautien torjumisen. Hänen mukaansa perusjuttujen tulisi olla kunnossa kaikkialla.

Kahvikupposten ja puolen tunnin juttutuokion jälkeen hyvästelimme toisemme. Ravi kiitteli meitä tapaamisesta ja tärkeästä työstä ja me toivotimme hänelle hyvää jatkoa ja kehitysyhteistyöasioiden ajamista eduskunnassa. Toivo tulee talkoisiin -esitteen lisäksi lahjoitimme Raville lahjakortin Joensuun maailmankaupalle.

Kuulumisia kehy-tapaamisesta

Eilen oli vuoden ensimmäinen SYL:n kehitysyhteistyötapaaminen. Kehitysyhteistyö on jo pitkään ollut yksi SYL:n toiminta-alueista. Ylioppilasliike on tehnyt kehitysyhteistyötä jopa pidempään kuin Suomen valtio.

Päivä aloitettiin miettimällä, miksi ylioppilasliike tekee kehitysyhteistyötä. Kehy-aktiivit harvoin pysähtyvät miettimään tätä itse, vaikka se varsin yleinen kysymys opiskelijoiden keskuudessa onkin. Kehitysyhteistyö voidaan nähdä yhtenä osana ylioppilaskuntien kansainvälistä toimintaa. Se tarjoaa opiskelijoille tietoa globaaleista asioista ja laajentaa maailmankuvaa. Samalla se antaa monille mielekästä toimintaa sekä kokemuksia kehitysyhteistyöstä. Vaikka minkään toiminnan lähtökohtana ei tule olla CV-merkintä työhakemukseen, voi ylioppilaskunnan kehitysyhteistyötoiminta antaa arvokasta kokemusta työuralle.

Muina perusteluina esitettiin opiskelijoiden halu vaikuttaa yhteisiin asioihin, solidaarisuus sekä vastuu jakaa tiedostavana ihmisenä tietoa muille. Jos köyhyys vähenee, paranee turvallisuus myös Suomessa konfliktien ja pakolaisvirtojen vähentyessä.

Samaa asiaa on SYL:n kehy-tapaamisissa pohdittu toissa vuonnakin. Ja varmaan sitä tullaan käsittelemään jatkossakin. Nähtäväksi jää, linjataanko asiasta jotakin SYL:n linjapaperissa, jota päivitetään tänä vuonna.

Tuhdin kehy-hankkeiden taloushallinto -paketin lisäksi tapaamisessa pohdittiin hyvän kehy-hankkeen ominaisuuksia, kumppanuutta ja kehitysyhteistyötä ylioppilaskunnissa. Tärkeimmät hyvän kehy-hankkeen ainekset ovat todellinen tarve, paikallisten kuuleminen, vahva ja luottamuksellinen kumppanuus, sitoutuneisuus, riittävät resurssit sekä hyvä suunnittelu.

Ylioppilaskunnissa haasteina on usein henkilöiden nopea vaihtuvuus, mikä hankaloittaa kumppanuussuhteita, tiedonsiirtymistä ja toiminnan pitkäjänteisyyttä. Hankkeen suunnittelu vie vuodesta kahteen ja itse hanke yleensä kolmisen vuotta. Todella harva toimija ehtii siis nähdä ja kokea koko hankkeen. Vaihtuvuuden lisäksi haasteena on asiantuntemuksen puute. Usein opiskelijoilla on palava halu tehdä jotakin, mutta ei välttämättä riittävää asiantuntemusta.

Kaikkein visaisin kysymys on ehkä se, miten saada opiskelijoita mukaan ylioppilaskuntien kehy-toimintaan. Toiminnan pitäisi olla riittävän rentoa ja epämuodollista, mutta silti vakavasti otettavaa. Tarjolla pitäisi olla konkreettista tekemistä, joka olisi sidoksissa opiskelijoiden maailmaan ja tarjoaisi kokemusta myös tulevaisuutta silmällä pitäen.

Tervetuloa kaikki kehitysyhteistyöstä kiinnostuneet JoYY:n kehy-toimintaan mukaan. Uusia aktiiveja ja toimintaideoita kaivataan aina. Seuraava kokous on 10.3.2009 poikkeuksellisesti jo klo 16:30.

Uusi yliopistolaki muuttaa myös halloped-valintoja

SYL järjesti viime viikolla koulutuksen liittyen hallinnon opiskelijaedustajien valintaan tulevaisuudessa. Selvää on ainakin se, että valinnat tulee hoitaa entistä paremmin ja samalla periaatteella kaikissa ylioppilaskunnissa.

Halloped-valinnat tiedekuntaneuvostoihin, yliopiston hallitukseen ja opintotukilautakuntaan kuuluvat ylioppilaskunnan hoitamien julkisten hallintotehtävien piiriin. Uuden lain myötä niissä on entistä tarkemmin noudatettava hallintolakia sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia. Kaiken toiminnan lähtökohtana tulee olla avoimuus, puolueettomuus, yhdenvertainen kohtelu sekä tarkoituksenmukaisuus. Lisäksi yhdenvertaisuuden noudattamisessa on huomioitava tasa-arvolaki.

Halloped-toiminnan kehittämistä on ylioppilaskunnassa mietitty pitkään. Viime vuoden toisen kopo-vastaavan kanssa pähkäilimme asiaa useaan otteeseen, mutta konkreettiset toimet jäivät uupumaan. Loppuvuodesta toteutetun halloped-kyselyn mukaan tarvetta olisi yhteisille tapaamisille, vertaistuelle ja tsemppaukselle. Etenkin tuo tsemppaus jää ylioppilaskunnalta harmittavan olemattomiin. Ylioppilaskunta valitsee hallopedit sekä täydentää paikkoja tarpeen tullen, mutta kiitokset ja muu yhteistyö on vähäistä.

Kyselystä nousi myös esille epätietoisuus halloped-oppaan olemassaolosta. Sen tunnetuksi tekemiseen tulisikin panostaa ja muistaa jakaa opas myös kesken kauden valituille hallopedeille.

Kyselyn mukaan halloped-opas oli monille täysin tuntematon, joten sen jakamiseen ja siitä infoamiseen tulisi jatkossa myös panostaa. Myös Savonlinnan kampuksen koulutus- ja tapaamistarve tulisi huomioida.

Itä-Suomen yliopistossa yliopiston hallituksessa ja tiedekuntaneuvostoissa on entistä vähemmän opiskelijaedustajia. Valta ja vastuu kasvavat samalla. Siksi onkin tärkeää löytää toimivia ratkaisuja ja käytäntöjä niin hallopedien valintaan, koulutukseen kuin yhteydenpitoon. Myös hallopedien ja ylioppilaskunnan suhdetta tulisi lähentää. Kynnys kysyä neuvoa ja tukea esimerkiksi koso-sihteeriltä tai hallitusvastaavilta pitäisi olla mahdollisimman matala. Tapaamiset ovat tärkeitä ja niitä tulisi olla riittävän usein. Myös jonkinlainen yhteinen kanava hallopedien keskustelulle olisi tarpeen. Se voisi olla foorumi ylioppilaskunnan sivuilla tai vaikkapa blogi, nyt kun sellainen saatiin ylioppilaskunnallekin tehtyä :)

Hyviä vinkkejä toiminnan kehittämisestä ja muitakin toiveita otetaan ilolla vastaan.

Halloped-opas

cc.joensuu.fi/~koposopo/kopo/hopas.php

SYL:n wiki-valintaopas

valintaopas.syl.fi/index.php5?title=Etusivu

Elämää aidsin varjossa

"Äitini oli kaunis ja kiltti. Ennen nukkumaanmenoa hänellä oli tapana silittää käsiäni ja laulaa minulle. Muistan sävelmät vieläkin hyvin. Joskus unelmoin äidistäni. Kävelemme yhdessä kaivolle hakemaan vettä. Hän sanoo: "Et kuole David, vaan elät ja kasvat vahvaksi mieheksi." En usko sitä, sillä olen sairas. En tule näkemään yhdeksättä syntymäpäivää, koska veljelläni ei ole rahaa lääkkeisiin."

Näin kertoi kenialainen, kahdeksanvuotias David.

Maailma on täynnä tarinoita ja kohtaloita. Toiset niistä saavat hymyn huulille, toiset kyyneleet silmiin. World Visionin "Mummi, täti, futisjengi... Aidsin rikkomat ja rakentamat kodit" -valokuvanäyttely oli kaikin puolin koskettava. Se näytti aidsin lasten silmin. Kertoi, miten aids hajottaa perheet, tuo tullessaan epävarmuutta ja surua, vie pohjan perheiden toimeentulolta lopettaen monesti lasten koulunkäynnin sekä laittaa lapset aikuistumaan aivan liian varhain.

"Isän kuolemasta lähtien meillä on ollut vaikeaa. Useimmiten menemme nukkumaan nälkäisinä. Meillä ei ole rahaa uusiin vaatteisiin tai lääkkeisiin. Kävisin mielelläni koulua, mutta en voi.Minun on huolehdittava äidistä, joka on hyvin heikko ja tarvitsee apua. Veljeni ja siskoni työskentelevät pelloilla. En muista, milloin viimeksi leikin ystävieni kanssa tai luin kirjaa. Elämäni on hyvin surullista, toivon sen muuttuvan paremmaksi jonain päivänä."

Maureen (10) Kenia

Surullisten tarinoiden seassa on myös onnellisia ihmiskohtaloita. Lapsia, joilla on kaikki hyvin orpokodissa tai lapsia, jotka ovat löytäneet uuden "perheen" jalkapallojoukkueesta.

Kymmenvuotias Meti Etiopista kertoo: "Asumme tätimme luona. Hän on paras ystäväni. Voin puhua hänelle kaikesta: koulusta, pojista, unelmista. Hän on luvannut, ettei koskaan jätä meitä yksin. "

Aids koskettaa miljoonia ihmisiä maailmassa. Suurin ongelma se on kuitenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Joka 13 sekunti joku ihminen saa hivin ja joka 15 sekunti joku kuolee aidsiin. Tilannetta voi seurata aids kellosta. www.unfpa.org/aids_clock/index.html.

Valokuvanäyttelyn lisäksi kehy-viikolla oli Reilun kaupan suklaan ja banaanin maistatusta, tietokilpailu sekä työpajoja, joissa oli mahdollisuus neuloa tilkku tai pelata afrikkalaista lautapeliä sekä etnobic-tunti. Tilkuista kootaan peitto, joka lähetetään maailmalle apua tarvitseville Vaaka ry:n kautta.

Kopo-kopo-kopo

Jospa sitä saisi taas otettua itseä niskasta kiinni ja palattua blogin pariin. Vuoden alku on ollut melkoista haipakkaa. Hallitus pesti on vaihtunut kehitysyhteistyön ja ympäristön sijasta koulutuspolitiikkaan. Kopo-vastaavaksi siirtyminen on ollut haasteellista, mutta myös todella mielenkiintoista. Uusia asioita on ollut paljon ja mm. yliopistojen tulosohjausmalli on tuottanut päänvaivaa. Sen verran työnjakoa on kopo-sektorilla tehty, että minulle kuuluvat erityisesti Itä-Suomen yliopistoon liittyvät asiat.

Uuden yliopiston rakenteeseen on otettu alkuvuodesta kantaa sekä käyty keskusteluja Optimin kanssa kauppatieteiden tutkinnonannon tilanteesta. Tältä osin tulikin iloinen yllätys tänään OPM:n taholta, nimittäin OPM näytti vihreää valoa Itä-Suomen yliopiston kauppatieteiden tutkinnonanto-oikeudelle. Jossain määrin päätös myös yllätti, sillä opetusministeri Sarkomaan kannat olivat olleet varsin kielteisiä kaikille uusille tutkinnonanto-oikeuksille. Lisäksi viime viikkoisessa periferiatapaamisessa LTY:n vararehtori totesi jyrkästi, ettei kauppatieteillä ole tulevaisuutta Itä-Suomen yliopistossa. Mutta hyvä näin :)

Vararehtori Teuvo Pohjolaine oli tännän puhumassa mm. Itä-Suomen yliopistosta hallopedi-koulutuksessa. Paljon mielenkiintoa ja tunteita herättänyt aihe on tulevan yliopiston rakenne. Aihe herätti paljon mielenkiintoa edustajiston kokouksessa ja niin ilmeisesti yliopistollakin. Nyt kun kauppatieteiden tutkinnonanto-oikeus saatiin, näyttää siltä, että tulevan yliopiston rakenne koostuu viidestä suurtiedekunnasta. Kauppatieteiden lisäksi selviä kokonaisuuksia ovat ilmeisesti terveystieteet ja luonnon- ja luonnonvaratieteet. Muilta osin suunnitelmat eivät vielä ole selviä. Kysymysmerkillä olevia aloja ovat ainakin teologia ja psykologia. Myös humanististen aineiden sijoittamista mietitään.

Itä-Suomen yliopisto tuo muutoksia myös ylioppilaskunnille. 1.1.2010 meillä tulee olemaan yhteinen ylioppilaskunta Kuopion kanssa. Ylioppilaskuntien yhdistämisessä on lähdetty hitaasti, mutta varmasti liikkeelle. Hanketta suunnittelemaan on jo perustettu johtoryhmä. Lisäksi neuvotteluja on käyty kuopiolaisten kanssa ja suunnitteilla on mm. kopo- ja sopo-jaostojen reissu Kuopioon.

Valta ylioppilaskunnassa

Miten valta suhtautuu ylioppilaskuntaan? Vallan voi mielestäni nähdä osana organisaation toimintaa, joka monesti pitää sen kasassa ja takaa asioiden toimivuuden. Liiallinen valta voi myös haitata organisaatioiden toimintaa. Ylioppilaskunnassa huomaa välillä, että vallankäyttäjä alkavat pitämään valtaa oikeutenaan.

Yhteiset, organisaation etua tukevat pelisäännöt olisivat ihanteellinen tila, mutta niiden toteutuminen vaan tuntuu monesti olevan niin ja näin, ilman minkäänlaista valvontaa tai vallankäyttöä. Myös toiminnan pitkäjänteisyys ja tulevaisuuden suunnittelu voi ilman vallankäyttöä olla vaikeaa. Ristiriitatilanteissa on hyvä, jos joku käyttää valtaa ja ratkaisee tilanteen.

Ylioppilaskunnassa ylin päätösvalta on edustajistolla, toimeenpanovalta hallituksella. Vallanoikeutus haetaan edustajistovaalien avulla. Loppupeleissä valitut henkilöt käyttävät valtaa siten kuin parhaaksi näkevät ja valtaan pääsee helposti myös henkilö, joka ei ole vaaleissa menestynyt. Tosin vaaleissa menestyminen kertoo usein enemmän laajasta kaveriporukasta, kuin vallan oikeuttamisesta.

Tiedon ja vallan liitto näkyy sekin ylioppilaskunnassa. Kamppailua käydään siitä, mitä hallituksen tulee kertoa edustajistolle ja mitä edustajiston työntekijöille tai jäsenistölle, mistä pitää tiedottaa ja mistä taas ei. Kenellä on valtaa tietää mistäkin ja missä suhteessa eri tahoilla on valtaa toisiinsa. Kiista konkretisoitui etenkin viime vuonna edustajistossa, kun edustajisto katsoi ylintä päätösvaltaa omaavana elimenä olevansa oikeutettu hallituksen salaiseksi katsomiin tietoihin. Useassa perättäisessä edarissa käydyn valtakamppailun jälkeen tiedot kerrottiin edustajistolle.

Vallankäyttöä on myös arvojen ja asenteiden muuttaminen vallankäyttäjän toimintaa kohtaan. Ylioppilaskunnassa tämä näkyy esimerkiksi silloin kun jäsenmaksun korotusta perustelemalla haetaan jäsenistöltä oikeutusta edustajiston päätökseen ja yritetään saada heidät samalle kannalle.

Ylioppilaskunnassa valtaa harjoitetaan myös kontrollin avulla. Perustana ovat yhteisön säännöt. Olennaista on se, mitä pidetään legitiiminä eli ”sallittuna”, ”asianmukaisena”, ”oikeana” tai ”sopivana”.

Valta kietoutuu osaksi ylioppilaskuntaa monin tavoin. Tähän on koottu vain joitakin ajatuksia, joita minulle tuli mieleen valta-kysymystä pohtiessani.

Millainen vallankäyttäjä olen?

Kun käsitys vallasta on jotakuinkin saatu hahmotettua, voi alkaa miettiä, miten sitä itse käyttää.

Oli yllättävää huomata, miten valtaa voi käyttää täysin tiedostamattaan. Ja miten usein sitä käyttää normaalissa kanssakäymisessä ihmisten kanssa, parisuhteessa ja ylioppilaskunnassa. Keinoina ovat mm. kontrollointi, ns. äänetön valta, jonka avulla voi ohjailla ihmisiä toimimaan haluamallaan tavalla sekä kielen avulla.

Valtaa voi käyttää kielen ja ”faktojen” kautta. Vaikka kuvittelisi kertovansa keskustelukumppanille ”faktoja” esimerkiksi automaatiojäsenyyden tärkeydestä, saattaa itse asiassa käyttää valtaa istuttamalla omia arvojaan toiseen ja pyrkimällä saamaan tämän ymmärtämään asian merkityksen. Vallankäyttöä on jo se, käyttääkö nimitystä automaatio- vai pakkojäsenyys.

Valtaa haluan käyttää yhteisen hyvän edistämiseen. Siitä yhteisestä hyvästä voi sitten jokainen olla omaa mieltään. Vallankäytössä tärkeää on muiden mielipiteiden kuunteleminen ja kyky luopua omista mielipiteistä, jos enemmistö on toista mieltä. En usko, että diktaattorimaisella vallankäytöllä saadaan mitään hyvää aikaan, vaan vallankäytössäkin tarvitaan demokratiaa.

Vallankäyttöä on myös se, mitä asioita nostaa esiin ja mitä haluaa erityisesti viedä eteenpäin. Itse nostan etenkin kehitysyhteistyöhön ja ympäristöön liittyviä asioita pöydälle, puolustan ja haluan kehittää parempaan.

Kehitysyhteistyö sisältää todella paljon vallankäyttöä. Valkoisen miehen taakan ajateltiin pitkään oikeuttavan muiden kulttuurien alistamiseen ja muuttamiseen. Kaiken länsimaista tulevan ajateltiin olevan parempaa ja oikein. Nykyisin kehitysmaille halutaan antaa mahdollisimman paljon päätösvaltaa ja esimerkiksi hankeideoiden toivotaan tulevan etelästä käsin. Tässäkin on kyse mitä suurimmassa määrin vallankäytöstä. Pohjoisessa käytetään valtaa antamalla sitä etelän käyttöön. Kehitysyhteistyö sisältää myös edelleen paljon länsimaista annettua normistoa ja kulttuuria esimerkiksi raportoinnista.

Mikä on suhteeni valtaan?

”Mikä on suhteesi valtaan?” kysyttiin minulta tänään Porkkanat-kahvituksen yhteydessä yliopistolla. Kysymys oli vaikea, eikä siihen tahtonut löytyä nopeasti vastausta. Ajatukset poukkoilivat lähinnä siihen, miten itse käytän valtaa esimerkiksi kokouksen puheenjohtajana toimiessani.

Jotta voisi vastata kysymykseen, pitäisi ensin olla selkeä kuva siitä, mitä valta itselle tarkoittaa.

Laajasti ottaen vallalla tarkoitetaan kykyä saada joku tekemään jotakin tai estää tekemästä jotain. Tämä pätee mielestäni niin yksilöihin kuin instituutioihin. Valtaa on monenlaista. Voidaan puhua poliittisesta vallasta, taloudellisesta vallasta, uskonnollisesta tai ideologisesta vallasta, patriarkaalisesta vallasta, fyysisestä vallasta… Tässä se ymmärretään kuitenkin lähinnä poliittiseksi vallaksi.

Valta voi olla joko rajoite tai mahdollisuus. Valta voi rajata yksilön toiminnan mahdollisuuksia tai alistaa. Mutta se voi myös olla sosiaalisen toiminnan mahdollistaja.

Kysymystä ovat pohtineet myös lukuisat yhteiskuntatieteilijät, filosofit ja ajattelijat. Max Weberille valta merkitsi yksilön mahdollisuutta toteuttaa omaa tahtoaan toisten vastustuksesta huolimatta. Michel Foucaultille valta on sisäistettyä herruutta sekä subjektien toimintaa suhteessa itseen ja toisiin. Valta on aina läsnä kaikkialla, ensisijaisesti instituutioissa. Positiivisempaa kantaa valtaan edustaa Talcott Parsons, jonka mukaan valta on suorastaan välttämätön resurssi yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi, esimerkiksi valtiossa.

Vallan määritteleminen on poliittinen teko. Se, miten vallan näkee, kertoo paljon omasta ajattelusta ja toiminnasta. Itse suhtaudun valtaan pääsääntöisesti positiivisesti. Näen sen myönteisenä resurssina, jonka kautta voi päästä yhteisöllisiin päämääriin.

Vaikka vallassa on paljon hyvää, sisältyy siihen myös paljon uhkaa. Historia on täynnä vallasta sokeutuneita diktaattoreja. Itsellenikin vallasta tuli ensimmäisenä mieleen Adolf Hitler. Monesti valta sokaisee ihmiset. Mikään ei enää riitä, vaan valtaa pitää saada jatkuvasti lisää.

Ongelmana on myös se, mikä koetaan yhteiseksi hyväksi ja päämääräksi. Onko esimerkiksi terrorismin vastainen sota kenen näkökulmasta oikeutettua vallankäyttöä? Tähän sisältyy suuri riski vallan väärinkäytöstä. Mukana on usein subjektiivisia intressejä, vaikkei sitä aina tiedostaisi edes itse.

Tiivistettynä, valta on mielestäni välttämätön edellytys yhteiskuntien ja organisaatioiden toiminnalle. Liiallinen valta on kuitenkin haitaksi. Valta on resurssi päästä johonkin, mutta tavoitteet, joihin pyritään, vaikuttavat siihen, onko valta loppujen lopuksi hyväksi vai pahaksi. Yksilöiden välisissä suhteissa, esimerkiksi miehen ja naisen välisessä suhteessa tai ystävyydessä vallasta on enemmän haittaa kuin hyötyä. samoin on kulttuurien välillä.

Valta sisältää aina vastuun. Sillä, jolla on valta, on myös vastuu. Ennen kaikkea vastuu olla käyttämättä valtaa väärin ja toimia oikein. Sitä kautta vallalla on valtaa käyttäjäänsä, kun vallankäyttäjän tulee noudattaa tiettyjä periaatteita.

Kuka päättää, mitä toimintaa ylioppilaskunnan tulee järjestää?

Edustajistovaalien aikana on esiintynyt kommentteja siitä, tulisiko ylioppilaskunnan harjoittaa kehitysyhteistyötä. Argumentteina on esitetty, etteivät kaikki jäsenet kannata kehitysyhteistyötä. Eivät kaikki jäsenet myöskään käytä liikunta- tai kulttuurijaoston tarjoamia palveluja, käy vuosijuhlassa tai edes äänestä edarivaaleissa. Puhumattakaan, että moni teitäisi, mikä ylioppilaskunta, edustajisto tai hallitus edes on.

Tämän lukukauden aikana vapaaehtoisia kehy-maksuja on jo kertynyt lähes kolme tuhatta euroa, mikä tarkoittaa, että 600 ylioppilaskunnan jäsentä on maksanut maksun. Prosentuaalisesti luku tekee yli kahdeksan. Se on jo lähellä liikuntailtapäivään osallistuvien opiskelijoiden määrää. Kuka määrittelee, mitä ylioppilaskunnan tulee tarjota, mitä taas ei. Liikuntailtapäivän järjestämistä ei kukaan ole kyseenalaistanut. Kuinka monen jäsenen tulee ilmaista tukensa toiminnalle, että sitä voidaan pitää hyväksyttynä? Kuka asettaa nämä mitta-asteikot?

Kehy-maksujen ja jaostoaktiivien perusteella kysyntää kehy-toiminnalle ylioppilaskunnan alaisuudessa löytyy. Kehy-jaostolla ei toki ole samanlaista, ylioppilaskunnan perustehtäviin kuuluvaa asemaa kuin sosiaalipoliittisella ja koulutuspoliittisella jaostolla, mutta se tarjoaa aktiviteetteja, tietoa ja kokemusta kehitysyhteistyöstä. Ylioppilaskunnan budjetista kehy-jaosto lohkaisi viime vuonna 1055 euroa eli ei puolta prosenttiakaan koko menoista.

Kehy-maksujen määrä on kasvanut tasaisesti. Lukuvuonna 2004-05 maksuja kertyi yhteensä vajaat 800 Sortavalan koulu nro kolmelle. Kohteen vaihto tansanialaiseen Leena-kouluun kasvatti seuraavana lukuvuotena maksuja 1052,80 euroon. Viime lukuvuonna maksaneita oli vajaa viisisataa ja maksuja kertyi yhteensä 2398,54 euroa.

Limboa itsesi hyvinvointirajan alle

Syksyn kehy-toiminta huipentui viime viikkoiseen kehy-viikkoon. Viikko oli kaikin puolin onnistunut.

Maanantai alkoi nato-aiheisella keskustelutilaisuudella, johon en kuitenkaan itse valitettavasti päässyt osallistumaan. Tiistaina oli luvassa jaoston esittelyä. Pöydän ääressä oli mahdollista limbota itsensä hyvinvointirajan alapuolelle ja voittaa palkinnoksi Reilun kaupan banaanin. Muille oli luvassa lohdutuspalkintona oli Ruotsin lippu :) Pöydän ääressä oli myös mahdollisuus osallistua arvontaan vastaamalla kehy-visaan, johon yllättävän harva tiesi oikeita vastauksia :)

Yhteistyökoulu Tansaniassa herätti monen mielenkiinnon. Koulusta kertova valokuvanäyttely oli esillä Carelian aulassa koko viikon. Lisäksi tiistain Tansania-iltaan tuli 25 henkeä kuulemaan lisää koulusta. Mahdollisuus päästä koululle harjoittelemaan sai sekin kiinnostusta osakseen.

Keskiviikkona teemana oli Venäjä. Ylioppilaskunnalla on tällä hetkellä kummilapsi venäjällä. Yhteisökummiuden kautta tuetaan koko yhteisöä ja rahat menevät mm. lastenkodeille. Aiemmin Ylioppilaskunta on tehnyt yhteistyötä Sortavalan koulu numero 3:n kanssa 2001-2005. Erilaiset Venäjää koskevat ennakkoluulot kirvoittivat pitkän ja tuloksellisen keskustelun. Jonkinnäköisiä ennakkoluuloja tai stereotypiöitä löytyi lähes jokaiselta. Keskustelun lomassa mietittiin myös sitä, milloin joku on kuullut viimeksi Venäjään liittyvän positiivisen uutisen.

Alla muutamia kuvia koulu 3:n oppilaista kesällä 2005 järjestetyltä leiriltä:

Viikko huipentui vielä torstaina järjestettyyn afrotanssituntiin.

Kiitos kaikille kehy-viikkoon osallistuneille!

Vesipulloja kansanedustajille

Reilu viikko sitten globbarit tapasivat eduskunnassa nelisenkymmentä kansanedustajaa ja heidän avustajaansa. Eduskunnan karvalakkilähetystön tiloissa jaettiin vesipulloja, joiden kylkeen oli isolla painettu 0,7 tavoite ja havainnollistettu vielä 0,7 prosentin osuutta kertomalla sen olevan puolen litran vesipullosta vajaan teelusikallisen verran. Vesi toimi yhtenä esimerkkinä kehitysyhteistyöstä, jonka saralla on saavutettu huomattavaa edistystä.

Suurin osa kansanedustajista oli koko lyhyen keskustelun ajan toinen jalka lähdössä. Muutamat kuitenkin olivat aidosti kiinnostuneita asiasta ja jäivät juttelemaan pidemmäksi aikaa. Kansanedustajat innostuivat myös keskustelemaan arjen helpoista teoista, kuten kummilapsen hankkimisesta ja kouluissa tehtävän kansainvälisyykasvatuksen merkityksestä. Etelä-Savon vaalipiirin edustaja Pauliina Viitamies (sd,) muisteli toukokuiseen massaglobbaukseen osallistunutta mikkeliläistä lukiolaisluokkaa, joka oli tehnyt häneen syvän vaikutuksen.

Samana päivänä hyväksyttiin valtioneuvostossa kehityspoliittinen ohjelma. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen johdolla valmisteltu ohjelma herätti monissa mielipiteitä. Anni Sinnemäki (vihr.) piti ohjelman hyvinä puolina sitä, että se asettaa lopultakin konkreettisen aikatavoitteen 0,7 tavoitteeseen pääsemiseksi. Aiemmin aikataulua ei ole suostuttu lyömään lukkoon. Oras Tynkkysen (vihr.) mielestä positiivista on ympäristöasioiden vahva esiin nostaminen, vaikka kääntöpuolena onkin huomion väheneminen muilta osa-alueilta.

Eduskuntakampanjoinnin jälkeen oli vuorossa vielä vierailut puoluetoimistoille. Vierailu Keskustan toimistolla osoittautui päivän antoisimmaksi. Keskustelimme pitkä tovin suunnittelupäällikkö Ilkka Miettisen kanssa. Keskustelu liikkui virallisten terveisten ja kehityspoliittisen ohjelman lisäksi mm. Kiina-ilmiön vaikutuksissa ja ihmisten mielikuvista kehitysyhteistyön suhteen. Ulkoasiainministeriön tekemien tutkimusten mukaan ihmisten mielikuvat kehitysyhteistyöstä ovat varsin positiivisia ja suurin osa kannattaa sitä. Sama tulos oli nähtävissä myös Keskustan toimistolla, jossa ihmisten soittamien negatiivisesti kehitysyhteistyöhön suhtautuvien puheluiden määrä oli vähentynyt selkeästi.

Vesipullotempaus oli osa globbarit-kampanjaa, jonka tarkoituksena on pitää esillä vaatimuksia kehitysavun nostamisesta sekä avun laadun ja koordinoinnin tärkeydestä. Vesipullotempauksella globbarit kertovat kansanedustajille kehitysyhteistyön tarpeellisuudesta ja vaikuttavuudesta. Edustajille myös muistutettiin toukokuisten lupausten seuraamisesta. Kansanedustajien tekemät lupaukset ja lupausten toteutuminen ovat nähtävissä osoitteessa www.globbarit.fi/edustajaseuranta/edustajaseuranta

Peace for Burma now

On hienoa, miten maailmalla leviää solidaarisuuden aalto burmalaisia kohtaan. Viime viikolla kehotettiin pukeutumaan punaiseen paitaan, viikonloppuna Helsingissä marssittiin Burman vapauden puolesta ja tänään sytytettiin kynttilöitä eduskuntatalon portaille.

Lauantain mielenosoituksessa satakunta ihmistä vaati väkivallan lopettamista ja rauhaa Burmalle sekä Aung San Suu Kyin vapauttamista. Punainen joukko kulki Senaatintorilta Mannerheimintien kautta Rautatientorille.

Tänään eduskuntatalon portaille kynttilöistä muodostettu "Peace for Burma now" teksti loisti tukea Burmalle. Vastaavia kynttilämielenosoituksia on samaan aikaan esimerkiksi Bangkokissa, Lontoossa ja Tokiossa.

Tilanne Burmassa on sekava. Tietoja heruu harvakseltaan, sillä maan internetyhteydet ovat olleet perjantaiaamusta lähtien suljetut, matkapuhelinverkot eivät toimi ja puhelinlinjoja on katkaistu. Joidenkin tietojen mukaan mielenosoitukset jatkuvat Rangoonissa kymmenien tuhansien ihmisten voimin.

Armeijan kerrotaan vastanneen mielenosoituksiin vesitykein. Myös ilmavoimat on liikehtimässä. Toisaalta armeijan rivien väitetään rakoilevan. Rangoonissa yhden joukko-osaston sotilaat ovat ryhtyneet puolustamaan mielenosoittajia, ja alueelta on raportoitu voimakasta laukaustenvaihtoa. Myös Mandalaysta on kantautunut viestejä, joiden mukaan joukko-osastot ovat kieltäytyneet hyökkäämästä mielenosoittajia vastaan ja jääneet parakkeihinsa. Tämä antaa toivoa valoisammasta huomisesta.

Virallisten tahojen mukaan mielenosoituksissa on kuollut vain kymmeniä ihmisiä, mutta maasta paenneet puhuvat tuhansista murhatuista munkeista, joiden ruumiit on haudattu viidakkoon.

Kaikille se ei ole "siistiä"

Koulutoverini ovat alkaneet epäillä, etten ole kertonut heille koko totuutta elämästäni.

- Miksi sinä lähdit Sierra Leonesta?

- Koska siellä oli sota - Näitkö taisteluita?

- Jokainen siinä maassa näki.

- Näit siis ihmisten juoksevan aseet kädessä ja ampuvan toisiaan?

- Kyllä, jatkuvasti.

- Siistiä.

Hymyilen hieman.

- Sinun pitää kertoa siitä joskus.

- Joo, sitten joskus.

Lauantaina Kampin Suomalaisessa kirjakaupassa vieraili entinen lapsisotilas Ishmael Beah. Beah oli kaupassa kertomassa menneisyydestään sekä julkaisemastaan Leikin loppu. Lapsisotilaan muistelmat –teoksesta. Beahin kertomus ei ollut kaunista kuultavaa.

Sierra Leonen sisällissota alkoi 1990-luvun alussa. Tuolloin 12-vuotias Beah pakotettiin lapsisotilaaksi. Hänen vanhempansa ja veljensä tapettiin. Seuraavaksi hänet itsensä pakotettiin tappamaan. Komentajat tekivät selväksi jo ensimmäisenä päivänä, että pitää joko tappaa tai tulla itse tapetuksi. Kaiken menettäneet pojat on helppo aivopestä sotilaiksi. Pelkoa voidaan myös eliminoida huumeiden avulla. Ajan myötä sodasta tulee arkea ja jonkun tappaminen tai näkeminen kuolleena ei enää vaikuta.

Beah oli kuitenkin onnekkaampi kuin moni muu, sillä hän pelastautui Unicefin leirille. Vaikka Beah ei voi unohtaa tapahtumia, hän oppii kuitenkin vähitellen elämään niiden kanssa.

Tällä hetkellä maailman väkivaltaisissa konflikteissa taistelee arviolta 300 000 lasta. Mukana on niin tyttöjä kuin poikia. Kaikki heistä eivät osallistu suoraan aseellisiin selkkauksiin, vaan heitä käytetään myös vakoojina, viestinviejinä, huolto- ja vartiointitehtävissä, kantajina, palvelijoina sekä seksiorjina.

Lapsisotilaat (Unicef): www.unicef.fi/lapsisotilaat

Lapsisotilaat (Pelastakaa Lapset ry): www.pelastakaalapset.fi/lapsen-oikeudet/lapsisotilaat.php

Lapset sotilaina: www.rauhanpuolustajat.org/vakivaltapelit/index.php?option=com_content&task=blogcategory&id=13&Itemid=2

Leikin loppu: www.like.fi/kirja.php?detail_id=4067