Koulutoverini ovat alkaneet epäillä, etten ole kertonut heille koko totuutta elämästäni. - Miksi sinä lähdit Sierra Leonesta?
- Koska siellä oli sota
- Jokainen siinä maassa näki.
- Näit siis ihmisten juoksevan aseet kädessä ja ampuvan toisiaan?
- Kyllä, jatkuvasti.
- Siistiä.
Hymyilen hieman.
- Sinun pitää kertoa siitä joskus.
- Joo, sitten joskus.
Lauantaina Kampin Suomalaisessa kirjakaupassa vieraili entinen lapsisotilas Ishmael Beah. Beah oli kaupassa kertomassa menneisyydestään sekä julkaisemastaan Leikin loppu. Lapsisotilaan muistelmat –teoksesta. Beahin kertomus ei ollut kaunista kuultavaa.
Sierra Leonen sisällissota alkoi 1990-luvun alussa. Tuolloin 12-vuotias Beah pakotettiin lapsisotilaaksi. Hänen vanhempansa ja veljensä tapettiin. Seuraavaksi hänet itsensä pakotettiin tappamaan. Komentajat tekivät selväksi jo ensimmäisenä päivänä, että pitää joko tappaa tai tulla itse tapetuksi. Kaiken menettäneet pojat on helppo aivopestä sotilaiksi. Pelkoa voidaan myös eliminoida huumeiden avulla. Ajan myötä sodasta tulee arkea ja jonkun tappaminen tai näkeminen kuolleena ei enää vaikuta.
Beah oli kuitenkin onnekkaampi kuin moni muu, sillä hän pelastautui Unicefin leirille. Vaikka Beah ei voi unohtaa tapahtumia, hän oppii kuitenkin vähitellen elämään niiden kanssa.
Tällä hetkellä maailman väkivaltaisissa konflikteissa taistelee arviolta 300 000 lasta. Mukana on niin tyttöjä kuin poikia. Kaikki heistä eivät osallistu suoraan aseellisiin selkkauksiin, vaan heitä käytetään myös vakoojina, viestinviejinä, huolto- ja vartiointitehtävissä, kantajina, palvelijoina sekä seksiorjina.
Lapsisotilaat (Unicef): www.unicef.fi/lapsisotilaat
Lapsisotilaat (Pelastakaa Lapset ry): www.pelastakaalapset.fi/lapsen-oikeudet/lapsisotilaat.php
Lapset sotilaina: www.rauhanpuolustajat.org/vakivaltapelit/index.php?option=com_content&task=blogcategory&id=13&Itemid=2
Leikin loppu: www.like.fi/kirja.php?detail_id=4067
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti