2 minuuttia kehitysyhteistyölle

Ihmisten enemmistö matkustaa välikannella,
matkustaa kolmannessa luokassa,
jalkaisin kulkee maantietä
ihmisten enemmistö.

Ihmisten enemmistö menee työhön kahdeksanvuotiaana,
menee naimisiin kaksikymmenvuotiaana,
ja nelikymmenvuotiaana kuolee
ihmisten enemmistö.

Lukuun ottamatta ihmisten enemmistöä
leipää riittää kaikille,
ja riisiä
ja sokeria
ja kangasta
ja voita
kaikkea tätä riittää kaikille,
paitsi ihmisten enemmistölle.

Ihmisten enemmistölle ei löydy maailmassa suojaa,
ei lyhtyä tielle,
ei ruutua ikkunaan,
vain toivoa on annettu ihmisten enemmistölle,
ilman toivoa se ei voi elää.

Tällä Nazim Hikmetin runolla aloitti kaksiminuuttisen puheenvuoronsa kehitysyhteistyöstä Jutta Urpilainen. Puheenvuoro oli osa Helsingin tuomiokirkossa järjestettyä kansaliskeskustelua kehitysyhteistyöstä.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen muistutti omassa alustuksessaan Afrikan keskeisestä asemasta kehitysyhteistyössä, mikäli haluamme saavuttaa YK:n vuosituhattavoitteet. Maailma muuttuu kovaa vauhtia ja kaikkein eniten nykyisistä kriiseistä joutuvat kärsimään kaikkein köyhimmät ja haavoittuvaisimmat ihmiset. Kriisit vaikuttavat myös kansainväliseen kehitysyhteistyöhön. Jokainen Suomen hallitus on 1970 lähtien sitoutunut 0,7 tavoitteeseen ja siitä ei tule luopua taloudellisesta taantumasta huolimatta.

Kehitysyhteistyö on Halosen mukaan edelleen tärkeä keino auttaa kehitysmaita. Se ei kuitenkaan ole ainoa keino tehdä maailmasta parempi, sillä tarvitaan myös oikeudenmukaista globalisaatiota sekä johdonmukaista politiikkaa kaikilla politiikan sektoreilla.

Presidentti Martti Ahtisaari nosti suureksi ongelmaksi kasvavan kuilun rikkaiden ja köyhien välillä sekä kertoi odottavansa Obamalta tekoja myös Afrikassa, jonne terrorismin vastainen sota on jättänyt jälkensä. Kehitysyhteistyömäärärahojen nostosta Ahtisaari peräänkuulutti johtajuutta. Suomella on hänen mukaansa varaa täyttää kansainväliset velvoitteensa, tarvitaan vain päätöksiä ja niiden toimeenpanoa. Lopuksi hän totesi, että meidän on jatkettava työtä, jotta unelmat olisivat mahdollisia.

Puheenvuoroissa vilahtelivat tiuhaan sanat usko, toivo ja rakkaus. SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen totesi kehitysyhteistyön vaativan uskoa ja toivoa ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja heikompien auttamiseen. Helsingin tuomiokirkon pappi Arto Antturi taas totesi kehitysyhteistyön tarvitsevan motivaatioksi rakkautta, sillä rakkaus tekee enemmän kuin on oikein.

Antturi totesi kirkon olevan sopiva paikka keskustelulle, sillä siinä on kyse oikeudenmukaisuudesta, siitä, mikä osuus hyvinvoinnistamme on oikeudenmukaista antaa jaettavaksi. Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus totesi vaikeuksissa olevien ihmisten auttamisen olevan osa ihmisyyttä, Ihalainen taas totesi kehitysyhteistyön olevan sekä järjen että sydämen asia.

Puheenvuorot peräänkuuluttivat johdonmukaisuutta, 0,7 saavuttamista, ilmastonmuutoksen torjumista sekä koulutukseen panostamista. Unicefin pääsihteeri Pentti Kotoaro kertoi opetussektorin rahoituksen tippuneen 10 prosenttia muutamassa vuodessa. Kuitenkin koulutus on aina ollut Suomen vahvuus. Meillä olisi paljon koulutusosaamista, jota viedä muualle.

Kahden minuutin puheenvuoron sijaan Ihalainen kehotti ihmisiä antamaan kahden minuutin työpanoksen kehitysyhteistyölle. Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen kehotti ihmisiä käyttämään sen kaksiminuuttisen vaatimalla kansanedustajilta toimia kehitysyhteistyön hyväksi globbarit.fi -sivuston kautta.