Mikä on suhteeni valtaan?

”Mikä on suhteesi valtaan?” kysyttiin minulta tänään Porkkanat-kahvituksen yhteydessä yliopistolla. Kysymys oli vaikea, eikä siihen tahtonut löytyä nopeasti vastausta. Ajatukset poukkoilivat lähinnä siihen, miten itse käytän valtaa esimerkiksi kokouksen puheenjohtajana toimiessani.

Jotta voisi vastata kysymykseen, pitäisi ensin olla selkeä kuva siitä, mitä valta itselle tarkoittaa.

Laajasti ottaen vallalla tarkoitetaan kykyä saada joku tekemään jotakin tai estää tekemästä jotain. Tämä pätee mielestäni niin yksilöihin kuin instituutioihin. Valtaa on monenlaista. Voidaan puhua poliittisesta vallasta, taloudellisesta vallasta, uskonnollisesta tai ideologisesta vallasta, patriarkaalisesta vallasta, fyysisestä vallasta… Tässä se ymmärretään kuitenkin lähinnä poliittiseksi vallaksi.

Valta voi olla joko rajoite tai mahdollisuus. Valta voi rajata yksilön toiminnan mahdollisuuksia tai alistaa. Mutta se voi myös olla sosiaalisen toiminnan mahdollistaja.

Kysymystä ovat pohtineet myös lukuisat yhteiskuntatieteilijät, filosofit ja ajattelijat. Max Weberille valta merkitsi yksilön mahdollisuutta toteuttaa omaa tahtoaan toisten vastustuksesta huolimatta. Michel Foucaultille valta on sisäistettyä herruutta sekä subjektien toimintaa suhteessa itseen ja toisiin. Valta on aina läsnä kaikkialla, ensisijaisesti instituutioissa. Positiivisempaa kantaa valtaan edustaa Talcott Parsons, jonka mukaan valta on suorastaan välttämätön resurssi yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi, esimerkiksi valtiossa.

Vallan määritteleminen on poliittinen teko. Se, miten vallan näkee, kertoo paljon omasta ajattelusta ja toiminnasta. Itse suhtaudun valtaan pääsääntöisesti positiivisesti. Näen sen myönteisenä resurssina, jonka kautta voi päästä yhteisöllisiin päämääriin.

Vaikka vallassa on paljon hyvää, sisältyy siihen myös paljon uhkaa. Historia on täynnä vallasta sokeutuneita diktaattoreja. Itsellenikin vallasta tuli ensimmäisenä mieleen Adolf Hitler. Monesti valta sokaisee ihmiset. Mikään ei enää riitä, vaan valtaa pitää saada jatkuvasti lisää.

Ongelmana on myös se, mikä koetaan yhteiseksi hyväksi ja päämääräksi. Onko esimerkiksi terrorismin vastainen sota kenen näkökulmasta oikeutettua vallankäyttöä? Tähän sisältyy suuri riski vallan väärinkäytöstä. Mukana on usein subjektiivisia intressejä, vaikkei sitä aina tiedostaisi edes itse.

Tiivistettynä, valta on mielestäni välttämätön edellytys yhteiskuntien ja organisaatioiden toiminnalle. Liiallinen valta on kuitenkin haitaksi. Valta on resurssi päästä johonkin, mutta tavoitteet, joihin pyritään, vaikuttavat siihen, onko valta loppujen lopuksi hyväksi vai pahaksi. Yksilöiden välisissä suhteissa, esimerkiksi miehen ja naisen välisessä suhteessa tai ystävyydessä vallasta on enemmän haittaa kuin hyötyä. samoin on kulttuurien välillä.

Valta sisältää aina vastuun. Sillä, jolla on valta, on myös vastuu. Ennen kaikkea vastuu olla käyttämättä valtaa väärin ja toimia oikein. Sitä kautta vallalla on valtaa käyttäjäänsä, kun vallankäyttäjän tulee noudattaa tiettyjä periaatteita.