Vaalipaneeli Joensuussa

Vaalipaneeli onnistui tänään yli odotusten. Kahdeksan ehdokkaan lisäksi paneeliin osallistui yli 50 henkeä. Paneeliin osallistuivat Markus Hirvonen (kok.), Maria Kanervikkoaho (KD), Heidi Lehikoinen (SDP), Urpo Leppänen (PS), Jani Lukkarinen (vihr.), Salla Remes (kesk.), Riitta Räihä (vas.) ja Jani Torvinen (IP). Eroja ehdokkaiden välille oli vaikea löytää, sillä panelistit olivat varsin yksimielisiäsuurimasta osasta kysymyksiä.

Kysymys maataloustukien poistamisesta herätti keskustelua panelistien keskuudessa ja herätti tunteita myös yleisössä. Kokoomuksen edustaja Markus Hirvonen otti vahvan kannan maataloustukien poistamisen puolesta, koska ne vääristävät kilpailua ja tekevät maatalouden keinotekoisesti kannattavaksi Euroopassa. Panelistitoverien esittämiin kommentteihin lähiruuanmerkityksestä Hirvonen totesi Afrikassa tuotetun ruuan olevan lähiruokaa afrikkalaisille. Vihreiden Jani Lukkarinen oli samoilla linjoilla siinä, ettei maataloustukien tulisi johtaa ylituotantoon Euroopassa ja sitä kautta ruuan myymiseen Afrikkaan. Yleisöstä tulleiden kommenttien mukaan kysymys oli aivan älytön, koska maataloustukien ansiosta ruuan hinta on alhainen Euroopassa ja ruokaa voidaan myös viedä halvalla Afrikkaan. Tätä voidaan jopa pitää yhtenä kehitysavun muotona.

Paneeliin osallistunut mosambikilaisen Forum Mulher-naisjärjestön toiminnanjohtaja Graça Samo kommentoi paneelissa käytyä keskustelua maataloustuista ja kertoi, että vaikka ne lopetettaisiin heti, Afrikan maat olisivat yhä alakynnessä. Euroopan maiden tuotantoa on tuettu pitkään, mikä on mahdollistanut tuotannon kehittelyn, korkean laadun ja vahvan teollisuuden. Afrikan maita taas ei ole tuettu koskaan. Esimerkiksi Mosambik on itsenäistynyt reilut kymmenen vuotta sitten sisällissodan jälkeen ja on kärsinyt tulvista ja muista luonnonkatastrofeista. Maalla ei tästä syystä ole ollut juurikaan mahdollisuutta kehittää tuotantoaan.

Panelistit saivat vallan päättää kolmesta kohteesta, joihin kohdistaisivat kehitysavun. Äärimmäisen köyhyyden poistaminen, naisten koulutuksen lisääminen ja terveydenhoito saivat eniten kannatusta. Heidi Lehikoinen totesi, että periaatteet ovat selviä, mutta keinot pitää valikoida maakohtaisesti maasta ja sen tarpeesta lähtien. Lehikoinen itse näki kehitysyhteistyöperiaatteiksi köyhyyden poistamisen, sekä tasa-arvon ja terveydenhoidon edistämisen. Jani Torvinen taas listasi kohteiksi sademetsien turvaamisen Afrikassa ja Etelä-Amerikassa, sairauksien leviämisen torjumisen ja globaalien ympäristösaasteiden poistamisen, koska nämä vaikuttavat kaikkiin ihmisiin. Urpo Leppänen nosti ykköstavoitteekseen ruuanjakamisen. Leppäsen mukaan ruokaa on riittävästi, jos sitä vain jaetaan.

Graça Samo muistutti niin panelisteja kuin yleisöä ihmisten kuuntelemisen tärkeydestä kehitysyhteistyötä tehtäessä. Samon mukaan on tärkeää kuunnella ihmisten tarpeita ja mielipiteitä. esimerkiksi köyhyydelle ei ole olemassa yhtä ainoaa määritelmää Mosambikissa. Samon mukaan ihmiseltä voi puuttua kengät, mutta hän ei silti ole omasta mielestään köyhä. Tärkeiksi kehitysyhteistyön kohteiksi Graça Samo nimesi naisten kouluttamisen ja infrastruktuurin. Äiti, joka on koulutettu, osaa pitää huolta lapsistaan, tehdä ravintorikasta ruokaa ja tietää, milloin lapsi on vietävä lääkärille. Infrastruktuuri taas on liikkumisen, koulunkäynnin ja kaupan kannalta tärkeää.

Panelistit listasivat kukin vuorollaan kaksi suurinta turvallisuusuhkaa Suomelle lähitulevaisuudessa. Esille nousivat muun muassa energian riittävyys, pandemiat, köyhyys, rikollisuus ja ympäristöuhat. Myös yleisö pääsi osallistumaan äänestämällä kädennostoäänestyksellä kaksi suurinta uhkaa ehdokkaiden listaamista uhista. Ilmastonmuutos ja maailmanlaajuinen köyhyys voittivat. Hyvänä kolmosena tulivat tuloerot.

Yleisöstä tullut kysymys ehdokkaiden ja puolueiden kannoista kansainvälisiin veroihin ja niiden kehittämiseen aiheutti hämmennystä panelistien keskuudessa. Vihreiden Jani Lukkarinen kertoi puolueensa suhtautuvan kv-veroihin myönteisesti ja itse vielä myönteisemmin. Lukkarinen näki verot tärkeänä keinona kansainvälisen kurjuuden vähentämiselle. Heidi Lehikoinen kertoi itse kannattavansa veroja, samoin kuin puolueensa SDP. Myönteiseen kantaan yhtyivät myös vasemmistoliiton Riitta Räihä ja kristillisdemokraattien Maria Kanervikkoaho. Keskustan Salla Remekselle asia tuntui olevan uusi. Remes ei tiennyt puolueensa kantaa asiaan, mutta epäili ettei se kannata veroja. Remes totesi, että voisi henkilökohtaisesti kannattaa Tobinin veroa. Asia oli uusi myös kokoomuksen Markus Hirvoselle, joka epäili myös puolueensa vastustavan veroja. Hirvonen totesi kuitenkin lopuksi, että jos kansainväliset verot parantaisivat maailmaa, niitä tulisi kannattaa.

Graça Samo painotti useaan otteeseen, etteivät monet Afrikan maat ole vielä valmiita EPA-sopimuksiin vaan tarvitsevat aikalisän. Afrikassa on käynnissä alueellisen yhteistyönlisääminen, mutta EPA-sopimukset ajavat tämän ohi. Paneelin lopuksi Samo rohkaisi Suomea jakamaan budjettitukea Mosambikiin, sillä se antaa maalle enemmän valtaa ja edistää hyvän hallinnon kehitttämistä. Samalla kun kehitetään budjettitukea, täytyy myös kiinnittää huomiota kansalaisyhteiskuntaan.