Terveisiä levadalta

Kaksi päivää on mennyt levadoilla vaeltaessa ja Madeiran upeaa luontoa ihaillessa. Saaresta kolme neljäsosaa on luonnonsuojelualuetta, minkä lisäksi Madeiralla sijaitsee Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva laakeripuumetsä eli ”laurisilva” portugaliksi. Levadat ovat kastelukanavia, joista ensimmäiset on rakennettu jo 1500-luvulla. Yhteensä levadoja on Madeiralla 2150 kilometriä. Ne kulkevat vuorilta alas kuljettaen mukanaan vettä sateisilta vuoristoalueilta saaren kuivuudesta kärsiville viljelmille. Levadojen vieressä kulkee polku, jota pitkin pystyy vaeltamaan.

On ollut ihanaa kulkea vaihtelevassa maastossa kaikessa rauhassa auringosta nauttien. Osa levadoista kulkee asutuksen seassa ja ne ovat tärkeä liikenneväylä paikallisille asukkaille. Osaan taloista ei pääse edes kuin levadaa pitkin. Oikealla kuva Levada do Canicalista eli Mimosa-levadasta. Levadan varrella näkyi niin hedelmäpuita kuin toinen toistaan ihanampia kukkia. Alla banaanipuu kukassa sekä Madeiralaista maaseutua levadan varrelta.

Eilen lähdimme liikkeelle Paul da Serran ylängöltä 1290 metristä. Kuva alla. Tällä tasalla ei enää puita kasvaa, vaan kasvillisuus koostuu monimetriseksi kasvavista kanervista, jotka tosin näyttävät aika lailla puilta kumartuessaan polun ylle. Kuva oikealla. Kuljimme aluksi Levada do 25 Fontea eli 25 lähdettä. Levadan varrella oli pieniä vesiputouksia ja paikoin polku oli varsin kapea. Rinteessä ei mennyt kuin kastelukanava ja sen vieressä kapea polku, jossa juuri ja juuri mahtui kulkemaan. Alla siinsi kunnon putous rinnettä alas. Loppumatkan kuljimme Levada do Riscoa pitkin päätyen 800 metriä pitkään tunneliin, jonka toisella puolella siinsi eukalyptusmetsä. Metsää ei juurikaan meinannut erottaa sankalta sumulta, joka vallitsi tunnelin toisella puolella.

Ilma on Madeiralla uskomattoman raikasta ja puhdasta. Täällä ei ole käytännössä ollenkaan teollisuutta, mikä edesauttaa asiaa. Ilman laatu oli helppo havaita myös polun varrella olevista puista, jotka olivat valkoisenaan naavaa. Kuva alla.

Tänään olen kuluttanut päivän tutkimalla saaren pääkaupunkia Funchalia. Madeiralta ei tasaista kohtaa juurikaan löydy vaan kaikkialla on pelkkää mäkeä. Rannat ovat jyrkät ja rosoista kalliota, meri syvä heti rannan tuntumassa. Hiekkarantoja saarelta ei löydy muuta kuin yksi varta vasten rakennettu. Hiekka rannalle on tuota Marokosta laivalla.

Vaalipaneeli Joensuussa

Vaalipaneeli onnistui tänään yli odotusten. Kahdeksan ehdokkaan lisäksi paneeliin osallistui yli 50 henkeä. Paneeliin osallistuivat Markus Hirvonen (kok.), Maria Kanervikkoaho (KD), Heidi Lehikoinen (SDP), Urpo Leppänen (PS), Jani Lukkarinen (vihr.), Salla Remes (kesk.), Riitta Räihä (vas.) ja Jani Torvinen (IP). Eroja ehdokkaiden välille oli vaikea löytää, sillä panelistit olivat varsin yksimielisiäsuurimasta osasta kysymyksiä.

Kysymys maataloustukien poistamisesta herätti keskustelua panelistien keskuudessa ja herätti tunteita myös yleisössä. Kokoomuksen edustaja Markus Hirvonen otti vahvan kannan maataloustukien poistamisen puolesta, koska ne vääristävät kilpailua ja tekevät maatalouden keinotekoisesti kannattavaksi Euroopassa. Panelistitoverien esittämiin kommentteihin lähiruuanmerkityksestä Hirvonen totesi Afrikassa tuotetun ruuan olevan lähiruokaa afrikkalaisille. Vihreiden Jani Lukkarinen oli samoilla linjoilla siinä, ettei maataloustukien tulisi johtaa ylituotantoon Euroopassa ja sitä kautta ruuan myymiseen Afrikkaan. Yleisöstä tulleiden kommenttien mukaan kysymys oli aivan älytön, koska maataloustukien ansiosta ruuan hinta on alhainen Euroopassa ja ruokaa voidaan myös viedä halvalla Afrikkaan. Tätä voidaan jopa pitää yhtenä kehitysavun muotona.

Paneeliin osallistunut mosambikilaisen Forum Mulher-naisjärjestön toiminnanjohtaja Graça Samo kommentoi paneelissa käytyä keskustelua maataloustuista ja kertoi, että vaikka ne lopetettaisiin heti, Afrikan maat olisivat yhä alakynnessä. Euroopan maiden tuotantoa on tuettu pitkään, mikä on mahdollistanut tuotannon kehittelyn, korkean laadun ja vahvan teollisuuden. Afrikan maita taas ei ole tuettu koskaan. Esimerkiksi Mosambik on itsenäistynyt reilut kymmenen vuotta sitten sisällissodan jälkeen ja on kärsinyt tulvista ja muista luonnonkatastrofeista. Maalla ei tästä syystä ole ollut juurikaan mahdollisuutta kehittää tuotantoaan.

Panelistit saivat vallan päättää kolmesta kohteesta, joihin kohdistaisivat kehitysavun. Äärimmäisen köyhyyden poistaminen, naisten koulutuksen lisääminen ja terveydenhoito saivat eniten kannatusta. Heidi Lehikoinen totesi, että periaatteet ovat selviä, mutta keinot pitää valikoida maakohtaisesti maasta ja sen tarpeesta lähtien. Lehikoinen itse näki kehitysyhteistyöperiaatteiksi köyhyyden poistamisen, sekä tasa-arvon ja terveydenhoidon edistämisen. Jani Torvinen taas listasi kohteiksi sademetsien turvaamisen Afrikassa ja Etelä-Amerikassa, sairauksien leviämisen torjumisen ja globaalien ympäristösaasteiden poistamisen, koska nämä vaikuttavat kaikkiin ihmisiin. Urpo Leppänen nosti ykköstavoitteekseen ruuanjakamisen. Leppäsen mukaan ruokaa on riittävästi, jos sitä vain jaetaan.

Graça Samo muistutti niin panelisteja kuin yleisöä ihmisten kuuntelemisen tärkeydestä kehitysyhteistyötä tehtäessä. Samon mukaan on tärkeää kuunnella ihmisten tarpeita ja mielipiteitä. esimerkiksi köyhyydelle ei ole olemassa yhtä ainoaa määritelmää Mosambikissa. Samon mukaan ihmiseltä voi puuttua kengät, mutta hän ei silti ole omasta mielestään köyhä. Tärkeiksi kehitysyhteistyön kohteiksi Graça Samo nimesi naisten kouluttamisen ja infrastruktuurin. Äiti, joka on koulutettu, osaa pitää huolta lapsistaan, tehdä ravintorikasta ruokaa ja tietää, milloin lapsi on vietävä lääkärille. Infrastruktuuri taas on liikkumisen, koulunkäynnin ja kaupan kannalta tärkeää.

Panelistit listasivat kukin vuorollaan kaksi suurinta turvallisuusuhkaa Suomelle lähitulevaisuudessa. Esille nousivat muun muassa energian riittävyys, pandemiat, köyhyys, rikollisuus ja ympäristöuhat. Myös yleisö pääsi osallistumaan äänestämällä kädennostoäänestyksellä kaksi suurinta uhkaa ehdokkaiden listaamista uhista. Ilmastonmuutos ja maailmanlaajuinen köyhyys voittivat. Hyvänä kolmosena tulivat tuloerot.

Yleisöstä tullut kysymys ehdokkaiden ja puolueiden kannoista kansainvälisiin veroihin ja niiden kehittämiseen aiheutti hämmennystä panelistien keskuudessa. Vihreiden Jani Lukkarinen kertoi puolueensa suhtautuvan kv-veroihin myönteisesti ja itse vielä myönteisemmin. Lukkarinen näki verot tärkeänä keinona kansainvälisen kurjuuden vähentämiselle. Heidi Lehikoinen kertoi itse kannattavansa veroja, samoin kuin puolueensa SDP. Myönteiseen kantaan yhtyivät myös vasemmistoliiton Riitta Räihä ja kristillisdemokraattien Maria Kanervikkoaho. Keskustan Salla Remekselle asia tuntui olevan uusi. Remes ei tiennyt puolueensa kantaa asiaan, mutta epäili ettei se kannata veroja. Remes totesi, että voisi henkilökohtaisesti kannattaa Tobinin veroa. Asia oli uusi myös kokoomuksen Markus Hirvoselle, joka epäili myös puolueensa vastustavan veroja. Hirvonen totesi kuitenkin lopuksi, että jos kansainväliset verot parantaisivat maailmaa, niitä tulisi kannattaa.

Graça Samo painotti useaan otteeseen, etteivät monet Afrikan maat ole vielä valmiita EPA-sopimuksiin vaan tarvitsevat aikalisän. Afrikassa on käynnissä alueellisen yhteistyönlisääminen, mutta EPA-sopimukset ajavat tämän ohi. Paneelin lopuksi Samo rohkaisi Suomea jakamaan budjettitukea Mosambikiin, sillä se antaa maalle enemmän valtaa ja edistää hyvän hallinnon kehitttämistä. Samalla kun kehitetään budjettitukea, täytyy myös kiinnittää huomiota kansalaisyhteiskuntaan.

Kehy-viikon kuulumisia

Kehy-viikko alkoi varsin onnistuneesti. Carelian aulaan pystytimme eilen Reilun kaupan kahviaiheisen valokuvanäyttelyn. Näyttely esittelee neljä nicaragualaista Reilun kaupan osuuskuntaa.

Tänään esittelimme jaostoa Carelialla. Kehy-pöydän ympärillä riitti väkeä. Liekö syynä banaanipukuinen hahmo vai täpötäysi pöytä? :) Meillä oli paljon esitteitä ja lehtiä sekä Reilu-kahvinäytteitä jaettavana. Ihanat eläinaiheiset vuosituhattavoite-kortit tekivät hyvin kauppansa samoin kuin Kumppani-lehden uusin numero. Lisäksi tarjosimme Reilun kaupan banaani- ja suklaamaistiaisia. Pöytä saikin positiivista palautetta monelta taholta. Kehy-viikon teemana oli kansainvälinen kauppa. Teema itsessään jäi ehkä osittain piiloon, vaikka etenkin Reilu kauppa oli näkyvästi esillä.

Laadimme kehy-viikkoa varten sertifikaattivertailun, joka näkyy alla.

Ilonaihe oli myös jaostomme nettisivujen valmistuminen. Sivuja ehdittiin miettiä ja suunnitella yli vuosi. Nyt ne ovat kuitenkin valmiit ja ainakin omasta mielestäni varsin onnistuneet. Sivuja voi käydä lähemmin tutkailemassa osoitteessa www.joyy.fi/kehy.

Hajamietelmiä vaalipaneelin järjestämisestä

Joensuun kehitysyhteistyöaiheinen vaalipaneeli lähestyy kovaa vauhtia. Aikaa on enää pari viikkoa ja tekemistä tuntuu riittävän - tosin onneksi jäljellä on enää pientä hiomista ja viimeistelyä. Kehitysyhteistyökysymysten lisäksi mukana paneelissa on myös ympäristökysymyksiä. Paneelin järjestäminen on sujunut innolla, ideoita on ollut paljon ja paneelin järjestäminen sai innostuneen vastaanoton järjestäjiltä.

Kysymysten miettiminen oli sekä helppoa että vaikeaa. Kysymyksiä kyllä syntyi helposti, mutta tärkeiden kysymysten esille nostaminen vähemmän tärkeistä kysymyksistä ja aiheista oli vaikeaa. Kehitysyhteistyön saralla tapahtuu paljon ja aiheita kysymyksille riittää. Pariin tuntiin ei kuitenkaan kovin montaa kysymystä mahdu, etenkään kun panelisteja on seitsemän ja osa kysymyksistä painottuu ympäristöaiheisiin.

Mietimme pitkään ehdokkaiden rajaamista. Vaihtoehtoina olisi ollut pyytää ketä tahansa puolueen ehdokasta tai pyytää ehdokasta, joka on kiinnostunut kehitysyhteistyö- ja ympäristökysymyksistä. Kiinnostuksen mukaan rajaamista emmimme, koska mietimme, olisivatko ehdokkaiden mielipiteet liian lähellä toisiaan, jos kaikki olisivat samoista asioista kiinnostuneita. Lopulta päädyimme esittämään kutsukirjeissä toiveen, että paneeliin osallistuja olisi mielellään puolueen nuori ehdokas. Rajaus siksi, että paneelin kahtena järjestäjä tahona Kepan ohella ovat Joensuun Yliopiston Ylioppilaskunnan kehitysyhteistyö- ja ympäristöjaostot. Lisäksi paneeli järjestetään yliopistolla.

Tälläkin rajauksella on varmasti omat ongelmansa. Nuoret ehdokkaat ovat useammin kehitysyhteistyö- ja ympäristömyönteisiä kuin vanhemmat ehdokkaat. Lisäksi se saattaa rajata yleisöä nuoriin ja opiskelijoihin. Itse odotan paneelia suurella mielenkiinnolla, sillä lähes kaikki osallistujat ovat enemmän tai vähemmän tuttuja.

Paneelin ajankohta on hyvä. Vaaleihin on vielä aikaa lähes kuukausi, mutta vaalikampanjat ovat jo hyvässä vauhdissa. Paneelia on suunniteltu viime joulukuusta lähtien. Tositoimiin päästiin kuitenkin vasta joululoman jälkeen tammikuun puolivälissä. Pelkäsin jo hieman, olemmeko liian myöhään liikkeellä ja saammeko paneeliin osallistujia. Jyväskyläläisille täytyy nostaa hattua, sillä huhut heidän paneelinsa valmisteluista ja selvistä suunnitelmista kuulostivat todella hyvältä siinä vaiheessa kun meillä oli kaikki vielä alkuvaiheessa. Onneksi ehdokkailta löytyi vielä vapaata aikaa kalenteristaan ja saimme joukon kokoon juuri kyseiselle päivälle. Panelisteja saimme mukaan yhteensä seitsemästä puolueesta: keskustasta, kokoomuksesta, SDP:stä, kristillisdemokraateilta, vasemmistoliitosta, itsenäisyyspuolueesta ja vihreiltä.

Hienon lisän paneeliin tuo Graça Samon vierailu. Samo on Forum Mulher -naisjärjestön johtaja Mosambikissa ja toimii paneelissa kommentaattorina. Saimme myös sopivasti rakennettua kehy-viikon paneelin yhteyteen. Viikon teemana on kauppa ja samalla pidämme esillä kevään massaglobbaustapahtumaa ja Terveisiä jostakin Suomesta -kampanjaa. Nyt alkaakin olla hyvä aika kerätä ilmoittautumisia kevään massaglobbaukseen sekä innostaa ihmisiä vielä kirjoittamaan terveisiä päättäjille.

Kirjoitus on julkaistu myös Globbarit-verkoston blogissa: www.globbarit.fi/blogit/archive/2007/02/13/hajamietelmi-vaalipaneelin-jrjestmisest

Miksi 0,7 on yhä saavuttamatta, vaikka kaikki kannattavat sitä?

Vuoden ensimmäinen SYL:n kehy-tapaaminen järjestettiin Helsingissä toissapäivänä. Oli mukava nähdä niin vanhoja tuttuja kuin ylioppilaskuntien uusia toimijoita sekä kuulla kuulumisia. Tapaamisten parasta antia ovatkin useimmiten uudet ideat, joita saa muiden ylioppilaskuntien toiminnasta. Monia asia olisi meillä Joensuussakin varmasti jäänyt toteuttamatta ilman yhteyksiä muiden ylioppilaskuntien toimijoihin niin SYL:n tapaamisten välityksellä kuin muutoinkin.

Tapaamisen yhteydessä osallistuimme myös Kepan, YK-liiton ja Ulkopoliittisen instituutin järjestämään globaaliteemoihin keskittyvään vaalipaneeliin. Suuria eroja ja ristiriitoja paneelissa ei eri puolueiden välille muodostunut. Keskustelua ja mielipiteitä herättivät lähinnä kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen 0,7 prosenttiin BKT:stä sekä Nato-kysymys. Paneeliin ottivat osaa Arto välikangas (PS), Anni Sinnemäki (vihr.), Christina Gestrin (RKP), Katja Syvärinen (vas.), Paula Lehtomäki (kesk.), Jyrki Katainen (kok.), Päivi Räsänen (KD) ja Erkki Tuomioja (SDP).

Perussuomalaisten Arto Välikangas ihmetteli mitä kehitysyhteistyöllä on tähän mennessä saatu aikaan, miksi juuri 0,7 prosenttia, miksi määrärahoja pitäisi vielä nostaa, eikö rahoja tarvittaisi Suomessakin ja onko kehitysmaita oikeasti auttanut esimerkiksi se, että kuolleisuus on laskenut ja väkiluku noussut. Kipakoita vastauksia tuli muilta panelisteilta. Anni Sinnemäki hämmästeli, että olisiko parempi, jos kuolleisuus olisi korkealla. Miksi 0,7-kysymykseen Erkki Tuomioja heitti takaisin ”kun ei ole kyetty sopimaan suuremmastakaan”. Paula Lehtomäki taas totesi, että jos kehitysyhteistyössä lähdetään siitä, että rahaa annetaan ulospäin vasta kun täällä on kaikki hyvin, koskaan ei voitaisi antaa euroakaan. 0,7 prosenttia hän ei kuitenkaan suostunut lupaamaan saavutettavaksi ensi vaalikaudella. Myös kokoomuksen kanta oli varsin myönteinen. Jyrki Kataisen mukaan kyse on ensisijaisesti humaanista vastuusta. Lisäksi Suomi on sitä turvallisempi paikka elää, mitä vähemmän maailmassa on köyhyyttä.

Asiakokonaisuuden lopuksi panelisteja pyydettiin vielä äänestämään kyllä tai ei sille, ovatko he valmiita nostamaan kehitysyhteistyömäärärahoja 0,7 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Panelisteista Tuomioja ja Välikangas äänestivät ei. Tuomiojan perusteluna oli liian pitkä aikaväli, sillä tavoite pitäisi saavuttaa aikaisemmin. Välikankaan mukaan taas ei ole mitään syytä laittaa rahaa kankkulan kaivoon. Herää väistämättä kysymys, miksi tavoitetta ei ole saavutettu, kun kaikki puolueet perussuomalaisia lukuunottamatta kannattavat sitä.

Kun panelisteilta kysyttiin kahta Suomen suurinta turvallisuusuhkaa, mainitsivat lähes kaikki ilmastonmuutoksen. Tuomioja kannatti energiaveron nostamista ratkaisuksi vähentää energian kulutusta. Välikangas, Lehtomäki ja Katainen nostivat punaisen lapun merkiksi siitä, etteivät kannata energiaverotuksen nostoa. Lehtomäen mukaan on parempi, että veroa käytetään myönteisenä kannustimena kuin että tavalliselle kuluttajalle rajusti veroa nostamalla pyrittäisiin ohjaamaan kulutusta. Katainen kannatti ydinvoimaa välikauden ratkaisuna, jolla "ostetaan lisäaikaa" kestävämmälle energiantuotannolle. Kataisen jatkokommentti herätti suurta suosiota "Toisinaan politiikassa, esimerkiksi energiapolitiikassa, ruvetaan helposti rakastamaan vääriä asioita. Ikään kuin joku rakastaisi ydinvoimalaa. Kannattaa rakastaa toisia ihmisiä".

Natostakin päästiin lopulta keskustelemaan. Lehtomäki yritti tivata Kataiselta kyllä- tai ei-vastausta kokoomuksen Nato-kantaan. Selvää vastausta ei kuitenkaan tullut, sillä Kataisen mukaan Natosta olisi hyötyä Suomen turvallisuudelle, mutta jäsenyyttä ei voi hakea, ennen kuin asiasta vallitsee "kansallinen konsensus". Sinnemäki tiivisti Kataisen puheen kokoomuksen Nato-linjasta osuvasti "He ovat eri mieltä kuin muut, mutta aikovat odottaa, että muut tulevat sille kannalle, millä he ovat."

Paneeli oli varsin antoisa ja mielenkiintoinen. Toivottavasti paneeli onnistuu myös täällä Joensuussa.

Turkmenistaniin uusi diktaattori?

Turkmenistalaiset pääsivät tänään äänestämään viidentoista vuoden jälkeen. Kyseessä on presidentinvaalit, joissa on ensimmäistä kertaa ehdolla enemmän kuin yksi ehdokas – tosin kaikki kuusi ehdokasta ovat samasta puolueesta. Vaaleissa valitaan seuraaja maata 25 hallinneelle presidentti-diktaattori Saparmurat Nijazoville, joka kuoli 21.12. sydänkohtaukseen 66 vuoden ikäisenä. Voittajasta ei ole epäselvyyttä, vaikka äänestystulosta ei vielä ole saatukaan, sillä voittaja on ollut tiedossa jo pitkään.

Tuleva presidentti Kurbanguli Berdymuhamedov on entinen terveysministeri ja toiminut reilun kuukauden maan väliaikaisena presidenttinä. Koulutukseltaan Berdymuhamedov on hammaslääkäri. Vaalikampanjassaan hän on lupaillut vapaampia aikoja ja kannattanut eläkkeiden maksamisen aloittamista uudelleen, korkeakoulujen opiskelurajoitusten poistamista, internetiin pääsyn vapauttamista ja monipuoluejärjestelmän luomista maahan. Toistaiseksi maanpakolaispoliitikot eivät kuitenkaan ole rajojen yli päässeet tai uskaltaneet tulla.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat älähtäneet vaaleista ja pitävät niitä näytöksenä, jossa valitaan jälleen uusi diktaattori valtaan. Joidenkin mielestä edistystä on kuitenkin se, että ehdokkaita on monta ja kansa vaikuttaa kiinnostuneelta vaaleista. EU, Etyj ja YK ovat lähettäneet omat asiantuntijaryhmänsä Ašgabatiin, mutta varsinaisesta vaalien tarkkailusta se ei tee.

Alkuiltapäivään mennessä äänestämässä oli virallisten tiedotusvälineiden mukaan käynyt 85 prosenttia vajaasta kolmesta miljoonasta äänioikeutetusta. Jos tämä pitää paikkansa, niin ihmisillä tosiaan on mielenkiintoa vaaleja kohtaan ja Suomen tulisi pyrkiä pikimmiten samaan :) Hieman epäilyttävältä luvun suuruus kuitenkin tuntuu, kuten myös se, että monet äänestäjät pudottivat äänestyslippujaan taittamattomina läpinäkyviin äänestyslippaisiin. Itse olen toiminut vaalilautakunnassa ja lähinnä yritimme olla näkemättä ehdokkaan numeroa, kun äänestäjä toi äänestyslippua leimattavaksi ilman että oli taittanut sitä.

Turkmenistanin entinen presidentti Nijazov loi valtakaudellaan henkilökultin nimittäen itsensä Turkmenbašiksi eli Kaikkien turkmeenien isäksi. Presidentti pystytti itselleen patsaita ja nimesi itsensä ja perheensä mukaan kuukausia, kaupunkeja ja meteoriitin. Jopa yleiskieli taipui hallitsijan tahtoon: sana "leipä" korvattiin kieliopissa ilmaisulla "Gurbansoltan Eje", joka on Nijazovin maanjäristyksessä 1948 kuolleen äidin nimi. Nijazov lakkautti kirjastoja ja sairaaloita, koska hänen mielestään maalaiset eivät lue ja turkmeenit ovat riittävän karaistuneita elääkseen ilman lääkäriä.

Vastaava tilanne on monissa muissakin maissa, sillä kymmeniä maita johdetaan yhä itsevaltaisesti. Amerikkalainen riippumaton Freedom House mittaa vuosittain kansalaisten vapautta maailman valtioissa. Freedom House listaa muun muassa Burman, Kiinan, Pohjois-Korean, Syyrian ja Valko-Venäjän maiksi, joissa poliittiset oikeudet ja kansalaisvapaudet toteutuvat huonosti.

Valko-Venäjän itsevaltainen presidentti Aleksandr Lukashenko on jo pitkään polkenut lakeja ja ihmisoikeuksia. Opposition edustajia on vangittu tai kadonnut, ja mediaa kontrolloitu. Kesäkuussa 2003 Lukashenko jopa luonnehti tiedotusvälineitä ”nykyajan mahtavimmiksi joukkotuhoaseiksi”. Pohjois-Korea lienee maailman suljetuin valtio. Sitä johtaa edesmenneen Kim Il-Sungin poika Kim Jong Il. Pohjois-Koreassa henkilöpalvonta on ehdotonta: molempien johtajien kuvien pölyttymisestä, repimisestä tai taittamisesta rangaistaan laissa.

Saudi-Arabia on poikkeuksellinen totalitaristinen maa, joka nojaa vahvasti uskontoon. Valta on keskittynyt kuninkaalliselle suvulle, johon kuuluu liki 20 000 henkeä. Valtaa pitää kuitenkin 81-vuotias kruununprinssi Abdullah, jota pidetään uskovaisena, korruptoimattomana ja yksinkertaista elämää viettävänä miehenä. Yhteiskunnallisten levottomuuksien seurauksena Abdullah taipui hiljattain vaalien järjestämiseen. Naiset eivät kuitenkaan päässeet äänestämään ”vaaliteknisten seikkojen” takia, sillä suurimmalta osalta naisia puuttui kuvallinen henkilötodistus ja vaalivirkailijoiksi ei riittänyt riittävästi naisia. Saudi-Arabiassa miehet ja naiset eivät voi julkisesti olla tekemisissä keskenään.

Onneksi itsevaltius ei aina näytä periytyvän. Libyan presidentti eversti Muammar Gaddafia pidettiin 1980-luvulla ”maailman vihollisena nro 1”. Gaddafin poika Saadi on luonut uraa toisaalla, sillä hän on pelannut Italian Serie A:ssa ja toiminut Libyan jalkapallojoukkueen kapteeni. Saadi pelasi vielä viime vuoden alussa Udineseassa ja sitä ennen Perugiassa.

Lisää vapaista ja ei-vapaista maista löytyy osoitteesta: www.freedomhouse.org

G7-maat perustavat rokoterahaston köyhille maille

Teollistuneiden maiden G7-ryhmä on ilmoittanut perustavansa 1,2 miljardin euron rokoterahaston lääkekehittelyyn köyhiä maita varten. Rahaston on tarkoitus toimia yhdyslenkkinä köyhien maiden ja lääkefirmojen välillä: kun jokin kehitysmaa kertoo tarvitsevansa tiettyä rokotetta, jonka lääkefirmat voivat valmistaa, rahasto sitoutuu hankkimaan rokotteita niiden valmistuttua.

Ensi vaiheessa tärkein tavoite on kehittää rokotteet pneumokokin aiheuttamaa aivokalvontulehdusta ja keuhkokuumetta vastaan. Listalla on myös rokotteita malariaa ja tuberkuloosia vastaan. Esimerkiksi pneumokokkibakteeri on kehitysmaissa tärkeä vakavien yleisinfektioiden ja hengitystietulehdusten aiheuttaja. Keuhkokuume aiheuttaa vuosittain noin neljän miljoonan lapsen kuoleman. Teollisuusmaiden lapsille kyseinen bakteeri aiheuttaa yleensä tavallisia korvatulehduksia ja nuhakuumeita. Ei tule kuitenkaan unohtaa, että kehitysmaihin tarvitaan lisäksi omia rokotteita, jotka vastaavat mikrobien paikallisia serotyyppejä.

Rahaston perustaminen on hieno idea ja toivottavasti toimii myös käytännössä. Ainakin tarvetta sille on, sillä joka vuosi kolme miljoonaa lasta lähinnä kehitysmaista kuolee tauteihin, jotka voisi välttää yleisimmillä rokotteilla. Lisäksi miljoonat lapset vammautuvat tai ovat heikkokuntoisia näiden samojen tautien johdosta.

Tämän lisäksi juuri näiden samojen tautien johdosta miljoonat muut lapset ovat heikkokuntoisia tai vammautuneet. Lisäksi vuosittain kuolee yli miljoona alle 5-vuotiasta lasta keuhkokuumeeseen, aivokalvontulehdukseen ja rotaviruksen aiheuttamaan ripuliin - kaikki sairauksia, joita vastaan on parhaillaan kehitteillä rokote

WHO:n mukaan noin 30 miljoonaa lasta jää kehitysmaissa vuosittain ilman rokotuksia yleisimpiä lastentauteja vastaan. Unicef on työskennellyt ahkerasti kuutta tappavaa lastentautia vastaan: kurkkumätää, hinkuyskää, jäykkäkouristusta, tuberkuloosia, poliota ja tuhkarokkoa. JoYY:n kehitysyhteistyö- ja ympäristöjaoston yhteisissä pikkujouluissa ommeltiin vaatteita Unicefin Anna- ja Toivo-nukeille. Nuket menivät myyntiin Unicefin liikkeeseen, josta ne voi adoptoida omakseen 20 eurolla. Kyseisellä summalla voidaan hankkia yhdelle lapselle rokotukset kuuteen tappavimpaan tautiin.

Rokotuksia ja ravintoaineiden antamista voidaan pitää kannattavimpana ja menestyksellisimpänä keinona taistella köyhyyttä vastaan, sillä yksi annos tuhkarokkorokotetta maksaa 11 senttiä (USD), mutta vuosittain tuhlaantuu miljoonia dollareita ja lukematon määrä koulupäiviä ja tuottavaa työtä ennaltaehkäistävissä olevien sairauksien ja tautien vuoksi. Esimerkiksi polion hävittäminen maailmasta säästäisi noin 1,5 miljardia dollaria, jotka voitaisiin käyttää muihin keinoihin taistella köyhyyttä vastaan.

Kaivosteollisuus lisää rikkaiden ja köyhien välistä kuilua

Suomessa on viime aikoina keskustelua herättänyt monin paikoin vanhentuneeksi koettu kaivoslaki sekä kansainvälisten yhtiöiden tulo Suomeen louhimaan uraania. Kiinnostus uraaniin on kasvanut, sillä uraanin hinta on noussut viime aikoina, ydinvoimateollisuus näyttää kasvamisen merkkejä ja lähes kaikki tiedossa olevat uraanialueet on jo varattu. Kaivannaisten hinnan nopea nousu näkyy myös muualla maailmassa ja kaivosteollisuudella menee varsin hyvin.

Suuri osa mineraalivaroista sijaitsee kehitysmaissa, mutta kehitysmaiden tilannetta hinnannousu ei ole auttanut. Monin paikoin tilanne on päinvastoin huonontunut. Joidenkin arvioiden mukaan runsaasti luonnonvaroja omaavat maat ovat viime vuosikymmeninä menestyneet taloudellisesti heikommin kuin vähän luonnonvaroja omaavat maat. Teollisuusmaat ja kansainvväliset yhtiöt sen sijaan tienaavat sievoisia summia, vieläpä varsin helposti. Sen lisäksi, että monet kehitysmaat pyrkivät houkuttelemaan yhtiöitä alueelleen edullisin sopimuksin, teollisuusmaiden kiinnostusta lisää entisestään se, että niiden omat luonnonvarat ovat usein kulutettu loppuun ja ympäristöliikehdintä ja –lainsäädäntö asettavat rajoitteita ja esteitä luonnonvarojen hyödyntämiselle.

Esimerkiksi Sambiassa kaivosteollisuus yksityistettiin lamakauden jälkeen. Kansainväliset rahoituslaitokset kannustivat maata houkuttelemaan sijoittajia alentamalla veroja ja löyhentämällä ympäristö- ja työmarkkinasäädöksiä. Tätä voi kuitenkin pitää jokseenkin turhana, sillä yritykset tulevat sinne, missä raaka-ainetta on.

Ennen yksityistämistä kuparikaivosmiesten elintaso oli parempi kuin useimpien muiden ammattiryhmien. Kaivosyhtiöt pitivät yllä elokuvateattereita, kouluja ja terveyskeskuksia, mutta uusia yrityksiä ei kiinnosta ylläpitää edes peruspalveluja alueella. Alueen elintaso onkin romahtanut ja on syntynyt uusi luokka: työssä käyvät köyhät. Kaivosmiehet käyttävät elämänsä maan alla työskentelyyn, mutta eivät silti pysty elättämään perheitään. Yksityistäminen on vaikuttanut myös työvoimaan. Noin 45 prosenttia kaivostyöläisistä työskentelee ilman eläkkeeseen oikeuttavaa pysyvää sopimusta ja kaikki uudet työsuhteet ovat määräaikaisia sopimuksia.

Hallituksen tulot kaivosteollisuudesta ovat puoliintuneet yksityistämisen jälkeen, vaikka maasta viedyn kuparin arvo on kaksinkertaistunut. Syy löytyy Sambian hallituksen ja kaivosyritysten välisistä ns. kehityssopimuksista, jotka ovat pitkään pysyneet salaisina. Sopimuksilla yritykset on vapautettu lähes kaikista veroista ja säädöksistä 10-20 vuoden ajaksi. Sopimuksia on myös mahdoton muuttaa millään lainsäädännöllä. Kaivokset eivät maksa ollenkaan arvolisäveroa tai tulleja maahantuoduista koneista, maksavat alennettua yritysveroa ja minimaalisen pieniä rojalteja. Valtion verotulot kaivosteollisuudesta koostuvatkin lähinnä työntekijöiden veroista. Esimerkiksi valtionyhtiö ZCCM tilitti valtion kassaan vuonna 1992 noin 200 miljoonaa dollaria, nyt saman määrän kuparia mutta paremmilla hinnoilla tuottavien yksityisten yritysten kontribuutio oli vuonna 2004 vain hieman yli kahdeksan miljoonaa dollaria. Lisäksi yrityksille edulliset sopimukset takaavat sen, ettei yritysten tarvitse käytännössä noudattaa ollenkaan ympäristölainsäädäntöä.

Lehdistön sananvapaus uhattuna

Amerikkalainen CPJ (Committee to Protect Journalists) on ilmaissut huolensa lehdistön sananvapauden heikkenemisestä vaaleilla valittujen "demokraattorien" noustua valtaan Venäjällä ja Venezuelassa. Järjestön mukaan presidentti Vladimir Putinin ja presidentti Hugo Chavezin ovat hyviä esimerkkejä vaaleilla valituista johtajista, jotka käyttävät lakeja median kontrolloimiseen, pelotteluun ja sensurointiin.

Huoli sananvapauden puolesta ei ole turha, sillä viime vuoden aikana maailmalla tapettiin 81 toimittajaa ja 32 assistenttia. Lisäksi toimittajia kidnapattiin ennätysmäärä, yhteensä 56. Joulukuun 2006 alussa maailman vankiloissa oli ennätysmäinen määrä toimittajia, 134 toimittajaa. Yhteensä pidätettyjä toimittajia oli vuoden aikana 871. Vaarallisin alue toimittajien kannalta oli Irak, mutta myös Gazan alueella tapahtui paljon toimittajien kaappauksia.

Venäjällä toimittajia on surmattu 13 Putinin hallinnon aikana vuodesta 2000 lähtien - ysikään tappajista ei ole joutunut oikeuden eteen. Viime vuoden kuuluisin surma on eittämättä toimittaja Anna Politskovskajan surma, mutta Venäjällä murhattiin myös muita toimittajia. Esimerkiksi paikallista korruptiota tutkinut Yevgeny Gerasimenko löytyi kotoaan kidutettuna, muovipussi pään ympärille sidottuna. Lisäksi Putinin hallinto on pyrkinyt omalla propagandallaan aktiivisesti vaientamaan toisinajattelijat: useat median linjat erosivat valtion virallisesta linjasta, mediataloja suljettiin ja viralliset totuudet syrjäyttivät toisinajattelijoiden näkemykset. Käytäntö kolhi myös blogipiirejä. Sananvapautta heikentää myös maassa rehottava korruptio.

Naapurimaassa Valko-Venäjällä tilanne ei ole juurikaan parempi. Maan itsevaltainen hallinto kurittaa toimittajia ja toisinajattelijoita muun muassa estämällä järjestelmällisesti toimittajia tekemästä työtään. Poliisit jopa pahoinpitelevät mielenosoitusten aikana väärään paikkaan kameransa kanssa eksyneitä henkilöitä.

Myös suuryritykset ovat tuoneet kortensa kekoon. Viime vuonna Yahoo!, Google ja Microsoft auttoivat Kiinan kommunistista hallintoa sensuroimaan verkkoa sekä antoivat Kiinan viranomaisille tietoja salanimillä hallitusta arvostelleista toimittajista ja toisinajattelijoista. Lisäksi Google rakensi kiinaan sensuroidun Google China palvelun.

Mielenkiintoista on, että sananvapaudesta huolissaan oleva ja sananvapautta ihanteenaan pitävä USA ei pärjää maailmanlaajuisessa vertailussa juurikaan muita paremmin. Irakissa käyty sota on saanut USA:n median sensuroimaan itseään: valtamedia vaikeni pitkään sekä USA:n tappioista että Irakin siviiliuhreista. Media painotti yhä viime vuonna USA:n ”voittoa” Irakissa vähätellen terrorisminvastaisen sodan aiheuttamia ihmisoikeusloukkauksia. Myös USA:n sotapropaganda esitti lukuisia valheita totuuksina ja Google painostettiin jakamaan hallitukselle tietojaan terrorismin vastaisen sodan varjolla.

USA:ssa sensuuri on ulotettu mitä mielenkiintoisemmille tahoille. Tähän kuuluvat muun muassa tietyt kappaleet. Esimerkiksi John Lennonin Imagine on jo pari vuotta ollut niin sanotulla mustalle listalle.

Imagine there's no Heaven
It's easy if you try
No hell below us
Above us only sky
Imagine all the people
Living for today

Imagine there's no countries
It isn't hard to do
Nothing to kill or die for
And no religion too
Imagine all the people
Living life in peace

You may say that I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you'll join us
And the world will be as one

Imagine no possessions
I wonder if you can
No need for greed or hunger
A brotherhood of man
Imagine all the people
Sharing all the world

You may say that I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you'll join us
And the world will live as one

Ylioppilaskunnalle kummilapsi!

Viime keskiviikkona (31.1.) Joensuun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto päätti kokouksessaan hankkia kummilapsen Venäjältä Pelastakaa Lapset ry:n kautta. Kyseessä on yhteisökummius, jossa koko yhteisöä ja siinä eläviä lapsia autetaan tasapuolisesti. Kummien maksamat kummiavustukset menevät yhteiseen pottiin, josta jaetaan tarpeen mukaan avustuksia niihin kohteisiin, missä kulloinkin eniten tarvitaan. Opiskelijaa kohden vuosimaksu on reilut kolme senttiä.

Muissa ylioppilaskunnissa kummilapsi on ainakin HYY:llä, Oulun yliopiston ylioppilaskunnalla, TYY:llä, jolla on kaksi kummikohdetta Virossa ja Intiassa, Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnalla Keniassa, ja Tampereen teknilliselle korkeakoululla Intiassa sekä LYY:llä Keniassa.

Kummilapsi Venäjältä on mielestäni varsin luonnollinen vaihtoehto kun ajattelee ylioppilaskuntamme itäistä sijaintia ja Joensuun yliopiston painopistealueita. Venäjä ei virallisesti ole kehitysmaa, vaan eräänlainen ”rajatapaus”, jolla on kuitenkin suuri avuntarve etenkin rajantakaisessa Karjalassa. Esimerkiksi Sortavalassa jopa 80 prosenttia alueen väestöstä elää tällä hetkellä köyhyydessä, toimeentulorajan alapuolella ja keskimääräinen elinikä on kehitysmaatasoa, naisilla noin 63 vuotta ja miehillä 51–57 vuotta. Kummilapsi Venäjältä on myös erilainen vaihtoehto nykyisen JoYY:n tansanialaisen yhteistyökoulun, Leena Primary Schoolin rinnalla.

Ei voi muuta sanoa kuin, että olen iloinen päätöksestä. Asiasta on ensimmäisen kerran puhuttu jaostossa jo viime toukokuussa sekä käsitelty asiaa lähes jokaisessa kokouksessa viime syksynä. Uutteruus ja valmistelu selvästikin kannatti!

Helmikuun ensimmäiset päivät menivätkin sitten periferiatapaamisessa Kuopiossa. Tapahtumassa antoisinta oli ehdottomasti tutustuminen muiden ylioppilaskuntien toimijoihin sekä lukuisten ideoiden saaminen niin ympäristö- kuin kehy-sektorille.