2 minuuttia kehitysyhteistyölle

Ihmisten enemmistö matkustaa välikannella,
matkustaa kolmannessa luokassa,
jalkaisin kulkee maantietä
ihmisten enemmistö.

Ihmisten enemmistö menee työhön kahdeksanvuotiaana,
menee naimisiin kaksikymmenvuotiaana,
ja nelikymmenvuotiaana kuolee
ihmisten enemmistö.

Lukuun ottamatta ihmisten enemmistöä
leipää riittää kaikille,
ja riisiä
ja sokeria
ja kangasta
ja voita
kaikkea tätä riittää kaikille,
paitsi ihmisten enemmistölle.

Ihmisten enemmistölle ei löydy maailmassa suojaa,
ei lyhtyä tielle,
ei ruutua ikkunaan,
vain toivoa on annettu ihmisten enemmistölle,
ilman toivoa se ei voi elää.

Tällä Nazim Hikmetin runolla aloitti kaksiminuuttisen puheenvuoronsa kehitysyhteistyöstä Jutta Urpilainen. Puheenvuoro oli osa Helsingin tuomiokirkossa järjestettyä kansaliskeskustelua kehitysyhteistyöstä.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen muistutti omassa alustuksessaan Afrikan keskeisestä asemasta kehitysyhteistyössä, mikäli haluamme saavuttaa YK:n vuosituhattavoitteet. Maailma muuttuu kovaa vauhtia ja kaikkein eniten nykyisistä kriiseistä joutuvat kärsimään kaikkein köyhimmät ja haavoittuvaisimmat ihmiset. Kriisit vaikuttavat myös kansainväliseen kehitysyhteistyöhön. Jokainen Suomen hallitus on 1970 lähtien sitoutunut 0,7 tavoitteeseen ja siitä ei tule luopua taloudellisesta taantumasta huolimatta.

Kehitysyhteistyö on Halosen mukaan edelleen tärkeä keino auttaa kehitysmaita. Se ei kuitenkaan ole ainoa keino tehdä maailmasta parempi, sillä tarvitaan myös oikeudenmukaista globalisaatiota sekä johdonmukaista politiikkaa kaikilla politiikan sektoreilla.

Presidentti Martti Ahtisaari nosti suureksi ongelmaksi kasvavan kuilun rikkaiden ja köyhien välillä sekä kertoi odottavansa Obamalta tekoja myös Afrikassa, jonne terrorismin vastainen sota on jättänyt jälkensä. Kehitysyhteistyömäärärahojen nostosta Ahtisaari peräänkuulutti johtajuutta. Suomella on hänen mukaansa varaa täyttää kansainväliset velvoitteensa, tarvitaan vain päätöksiä ja niiden toimeenpanoa. Lopuksi hän totesi, että meidän on jatkettava työtä, jotta unelmat olisivat mahdollisia.

Puheenvuoroissa vilahtelivat tiuhaan sanat usko, toivo ja rakkaus. SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen totesi kehitysyhteistyön vaativan uskoa ja toivoa ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja heikompien auttamiseen. Helsingin tuomiokirkon pappi Arto Antturi taas totesi kehitysyhteistyön tarvitsevan motivaatioksi rakkautta, sillä rakkaus tekee enemmän kuin on oikein.

Antturi totesi kirkon olevan sopiva paikka keskustelulle, sillä siinä on kyse oikeudenmukaisuudesta, siitä, mikä osuus hyvinvoinnistamme on oikeudenmukaista antaa jaettavaksi. Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus totesi vaikeuksissa olevien ihmisten auttamisen olevan osa ihmisyyttä, Ihalainen taas totesi kehitysyhteistyön olevan sekä järjen että sydämen asia.

Puheenvuorot peräänkuuluttivat johdonmukaisuutta, 0,7 saavuttamista, ilmastonmuutoksen torjumista sekä koulutukseen panostamista. Unicefin pääsihteeri Pentti Kotoaro kertoi opetussektorin rahoituksen tippuneen 10 prosenttia muutamassa vuodessa. Kuitenkin koulutus on aina ollut Suomen vahvuus. Meillä olisi paljon koulutusosaamista, jota viedä muualle.

Kahden minuutin puheenvuoron sijaan Ihalainen kehotti ihmisiä antamaan kahden minuutin työpanoksen kehitysyhteistyölle. Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen kehotti ihmisiä käyttämään sen kaksiminuuttisen vaatimalla kansanedustajilta toimia kehitysyhteistyön hyväksi globbarit.fi -sivuston kautta.

Kahvilla Ravin kanssa

Tapasimme kolmen hengen järjestöaktiiviporukalla Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravin. Ravi toimii mm. ulkoasiainvaliokunnassa, jossa käsitellään paljon kehitysyhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. Taustatietoa ja omia kokemuksia aiheeseen Ravilta löytyikin paljon. Keskustelu oli mielenkiintoinen ja siitä jäi hyvä mieli.

Keskustelimme Ravin kanssa kehitysyhteistyömäärärahojen nostamisesta 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta sekä taloustaantuman vaikutuksesta määrärahoihin. Yhteistä tahtoa kehy-rahojen korottamiselle tuntuu löytyvän yli puoluerajojen ja Ravi ymmärsi myös taantuman koettelevan kovasti kehitysmaiden asukkaita.

Tapaamisen teemoiksi olimme nostaneet erityisesti lapset ja koulutuksen, sillä Ravi on ammatiltaan opettaja ja rehtori. Pidimme kaikki koulutusta tärkeänä kehitysyhteistyön sektorina ja kattavaa ja maksutonta koulutusjärjestelmää Suomen vahvuutena. Ravin on vastaikää valittu Kuurojen Palvelusäätiön hallintoneuvoston jäseneksi, joten häntä kiinnosti kovasti esimerkkimme JoYY:n yhteistyökoulusta, Leena Primary Schoolista, ja siellä toteutettavasta viittomakielihankkeesta. Ravi lupasi myös selvitellä, miksei Suomi ole ratifioinut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa koskevaa lisäpöytäkirjaa.

Koulutuksen lisäksi Ravi nosti itse tärkeäksi kehitysyhteistyön sektoriksi hygienian lisäämisen, puhtaan veden ja tautien torjumisen. Hänen mukaansa perusjuttujen tulisi olla kunnossa kaikkialla.

Kahvikupposten ja puolen tunnin juttutuokion jälkeen hyvästelimme toisemme. Ravi kiitteli meitä tapaamisesta ja tärkeästä työstä ja me toivotimme hänelle hyvää jatkoa ja kehitysyhteistyöasioiden ajamista eduskunnassa. Toivo tulee talkoisiin -esitteen lisäksi lahjoitimme Raville lahjakortin Joensuun maailmankaupalle.

Kuulumisia kehy-tapaamisesta

Eilen oli vuoden ensimmäinen SYL:n kehitysyhteistyötapaaminen. Kehitysyhteistyö on jo pitkään ollut yksi SYL:n toiminta-alueista. Ylioppilasliike on tehnyt kehitysyhteistyötä jopa pidempään kuin Suomen valtio.

Päivä aloitettiin miettimällä, miksi ylioppilasliike tekee kehitysyhteistyötä. Kehy-aktiivit harvoin pysähtyvät miettimään tätä itse, vaikka se varsin yleinen kysymys opiskelijoiden keskuudessa onkin. Kehitysyhteistyö voidaan nähdä yhtenä osana ylioppilaskuntien kansainvälistä toimintaa. Se tarjoaa opiskelijoille tietoa globaaleista asioista ja laajentaa maailmankuvaa. Samalla se antaa monille mielekästä toimintaa sekä kokemuksia kehitysyhteistyöstä. Vaikka minkään toiminnan lähtökohtana ei tule olla CV-merkintä työhakemukseen, voi ylioppilaskunnan kehitysyhteistyötoiminta antaa arvokasta kokemusta työuralle.

Muina perusteluina esitettiin opiskelijoiden halu vaikuttaa yhteisiin asioihin, solidaarisuus sekä vastuu jakaa tiedostavana ihmisenä tietoa muille. Jos köyhyys vähenee, paranee turvallisuus myös Suomessa konfliktien ja pakolaisvirtojen vähentyessä.

Samaa asiaa on SYL:n kehy-tapaamisissa pohdittu toissa vuonnakin. Ja varmaan sitä tullaan käsittelemään jatkossakin. Nähtäväksi jää, linjataanko asiasta jotakin SYL:n linjapaperissa, jota päivitetään tänä vuonna.

Tuhdin kehy-hankkeiden taloushallinto -paketin lisäksi tapaamisessa pohdittiin hyvän kehy-hankkeen ominaisuuksia, kumppanuutta ja kehitysyhteistyötä ylioppilaskunnissa. Tärkeimmät hyvän kehy-hankkeen ainekset ovat todellinen tarve, paikallisten kuuleminen, vahva ja luottamuksellinen kumppanuus, sitoutuneisuus, riittävät resurssit sekä hyvä suunnittelu.

Ylioppilaskunnissa haasteina on usein henkilöiden nopea vaihtuvuus, mikä hankaloittaa kumppanuussuhteita, tiedonsiirtymistä ja toiminnan pitkäjänteisyyttä. Hankkeen suunnittelu vie vuodesta kahteen ja itse hanke yleensä kolmisen vuotta. Todella harva toimija ehtii siis nähdä ja kokea koko hankkeen. Vaihtuvuuden lisäksi haasteena on asiantuntemuksen puute. Usein opiskelijoilla on palava halu tehdä jotakin, mutta ei välttämättä riittävää asiantuntemusta.

Kaikkein visaisin kysymys on ehkä se, miten saada opiskelijoita mukaan ylioppilaskuntien kehy-toimintaan. Toiminnan pitäisi olla riittävän rentoa ja epämuodollista, mutta silti vakavasti otettavaa. Tarjolla pitäisi olla konkreettista tekemistä, joka olisi sidoksissa opiskelijoiden maailmaan ja tarjoaisi kokemusta myös tulevaisuutta silmällä pitäen.

Tervetuloa kaikki kehitysyhteistyöstä kiinnostuneet JoYY:n kehy-toimintaan mukaan. Uusia aktiiveja ja toimintaideoita kaivataan aina. Seuraava kokous on 10.3.2009 poikkeuksellisesti jo klo 16:30.

Uusi yliopistolaki muuttaa myös halloped-valintoja

SYL järjesti viime viikolla koulutuksen liittyen hallinnon opiskelijaedustajien valintaan tulevaisuudessa. Selvää on ainakin se, että valinnat tulee hoitaa entistä paremmin ja samalla periaatteella kaikissa ylioppilaskunnissa.

Halloped-valinnat tiedekuntaneuvostoihin, yliopiston hallitukseen ja opintotukilautakuntaan kuuluvat ylioppilaskunnan hoitamien julkisten hallintotehtävien piiriin. Uuden lain myötä niissä on entistä tarkemmin noudatettava hallintolakia sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia. Kaiken toiminnan lähtökohtana tulee olla avoimuus, puolueettomuus, yhdenvertainen kohtelu sekä tarkoituksenmukaisuus. Lisäksi yhdenvertaisuuden noudattamisessa on huomioitava tasa-arvolaki.

Halloped-toiminnan kehittämistä on ylioppilaskunnassa mietitty pitkään. Viime vuoden toisen kopo-vastaavan kanssa pähkäilimme asiaa useaan otteeseen, mutta konkreettiset toimet jäivät uupumaan. Loppuvuodesta toteutetun halloped-kyselyn mukaan tarvetta olisi yhteisille tapaamisille, vertaistuelle ja tsemppaukselle. Etenkin tuo tsemppaus jää ylioppilaskunnalta harmittavan olemattomiin. Ylioppilaskunta valitsee hallopedit sekä täydentää paikkoja tarpeen tullen, mutta kiitokset ja muu yhteistyö on vähäistä.

Kyselystä nousi myös esille epätietoisuus halloped-oppaan olemassaolosta. Sen tunnetuksi tekemiseen tulisikin panostaa ja muistaa jakaa opas myös kesken kauden valituille hallopedeille.

Kyselyn mukaan halloped-opas oli monille täysin tuntematon, joten sen jakamiseen ja siitä infoamiseen tulisi jatkossa myös panostaa. Myös Savonlinnan kampuksen koulutus- ja tapaamistarve tulisi huomioida.

Itä-Suomen yliopistossa yliopiston hallituksessa ja tiedekuntaneuvostoissa on entistä vähemmän opiskelijaedustajia. Valta ja vastuu kasvavat samalla. Siksi onkin tärkeää löytää toimivia ratkaisuja ja käytäntöjä niin hallopedien valintaan, koulutukseen kuin yhteydenpitoon. Myös hallopedien ja ylioppilaskunnan suhdetta tulisi lähentää. Kynnys kysyä neuvoa ja tukea esimerkiksi koso-sihteeriltä tai hallitusvastaavilta pitäisi olla mahdollisimman matala. Tapaamiset ovat tärkeitä ja niitä tulisi olla riittävän usein. Myös jonkinlainen yhteinen kanava hallopedien keskustelulle olisi tarpeen. Se voisi olla foorumi ylioppilaskunnan sivuilla tai vaikkapa blogi, nyt kun sellainen saatiin ylioppilaskunnallekin tehtyä :)

Hyviä vinkkejä toiminnan kehittämisestä ja muitakin toiveita otetaan ilolla vastaan.

Halloped-opas

cc.joensuu.fi/~koposopo/kopo/hopas.php

SYL:n wiki-valintaopas

valintaopas.syl.fi/index.php5?title=Etusivu

Elämää aidsin varjossa

"Äitini oli kaunis ja kiltti. Ennen nukkumaanmenoa hänellä oli tapana silittää käsiäni ja laulaa minulle. Muistan sävelmät vieläkin hyvin. Joskus unelmoin äidistäni. Kävelemme yhdessä kaivolle hakemaan vettä. Hän sanoo: "Et kuole David, vaan elät ja kasvat vahvaksi mieheksi." En usko sitä, sillä olen sairas. En tule näkemään yhdeksättä syntymäpäivää, koska veljelläni ei ole rahaa lääkkeisiin."

Näin kertoi kenialainen, kahdeksanvuotias David.

Maailma on täynnä tarinoita ja kohtaloita. Toiset niistä saavat hymyn huulille, toiset kyyneleet silmiin. World Visionin "Mummi, täti, futisjengi... Aidsin rikkomat ja rakentamat kodit" -valokuvanäyttely oli kaikin puolin koskettava. Se näytti aidsin lasten silmin. Kertoi, miten aids hajottaa perheet, tuo tullessaan epävarmuutta ja surua, vie pohjan perheiden toimeentulolta lopettaen monesti lasten koulunkäynnin sekä laittaa lapset aikuistumaan aivan liian varhain.

"Isän kuolemasta lähtien meillä on ollut vaikeaa. Useimmiten menemme nukkumaan nälkäisinä. Meillä ei ole rahaa uusiin vaatteisiin tai lääkkeisiin. Kävisin mielelläni koulua, mutta en voi.Minun on huolehdittava äidistä, joka on hyvin heikko ja tarvitsee apua. Veljeni ja siskoni työskentelevät pelloilla. En muista, milloin viimeksi leikin ystävieni kanssa tai luin kirjaa. Elämäni on hyvin surullista, toivon sen muuttuvan paremmaksi jonain päivänä."

Maureen (10) Kenia

Surullisten tarinoiden seassa on myös onnellisia ihmiskohtaloita. Lapsia, joilla on kaikki hyvin orpokodissa tai lapsia, jotka ovat löytäneet uuden "perheen" jalkapallojoukkueesta.

Kymmenvuotias Meti Etiopista kertoo: "Asumme tätimme luona. Hän on paras ystäväni. Voin puhua hänelle kaikesta: koulusta, pojista, unelmista. Hän on luvannut, ettei koskaan jätä meitä yksin. "

Aids koskettaa miljoonia ihmisiä maailmassa. Suurin ongelma se on kuitenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Joka 13 sekunti joku ihminen saa hivin ja joka 15 sekunti joku kuolee aidsiin. Tilannetta voi seurata aids kellosta. www.unfpa.org/aids_clock/index.html.

Valokuvanäyttelyn lisäksi kehy-viikolla oli Reilun kaupan suklaan ja banaanin maistatusta, tietokilpailu sekä työpajoja, joissa oli mahdollisuus neuloa tilkku tai pelata afrikkalaista lautapeliä sekä etnobic-tunti. Tilkuista kootaan peitto, joka lähetetään maailmalle apua tarvitseville Vaaka ry:n kautta.

Kopo-kopo-kopo

Jospa sitä saisi taas otettua itseä niskasta kiinni ja palattua blogin pariin. Vuoden alku on ollut melkoista haipakkaa. Hallitus pesti on vaihtunut kehitysyhteistyön ja ympäristön sijasta koulutuspolitiikkaan. Kopo-vastaavaksi siirtyminen on ollut haasteellista, mutta myös todella mielenkiintoista. Uusia asioita on ollut paljon ja mm. yliopistojen tulosohjausmalli on tuottanut päänvaivaa. Sen verran työnjakoa on kopo-sektorilla tehty, että minulle kuuluvat erityisesti Itä-Suomen yliopistoon liittyvät asiat.

Uuden yliopiston rakenteeseen on otettu alkuvuodesta kantaa sekä käyty keskusteluja Optimin kanssa kauppatieteiden tutkinnonannon tilanteesta. Tältä osin tulikin iloinen yllätys tänään OPM:n taholta, nimittäin OPM näytti vihreää valoa Itä-Suomen yliopiston kauppatieteiden tutkinnonanto-oikeudelle. Jossain määrin päätös myös yllätti, sillä opetusministeri Sarkomaan kannat olivat olleet varsin kielteisiä kaikille uusille tutkinnonanto-oikeuksille. Lisäksi viime viikkoisessa periferiatapaamisessa LTY:n vararehtori totesi jyrkästi, ettei kauppatieteillä ole tulevaisuutta Itä-Suomen yliopistossa. Mutta hyvä näin :)

Vararehtori Teuvo Pohjolaine oli tännän puhumassa mm. Itä-Suomen yliopistosta hallopedi-koulutuksessa. Paljon mielenkiintoa ja tunteita herättänyt aihe on tulevan yliopiston rakenne. Aihe herätti paljon mielenkiintoa edustajiston kokouksessa ja niin ilmeisesti yliopistollakin. Nyt kun kauppatieteiden tutkinnonanto-oikeus saatiin, näyttää siltä, että tulevan yliopiston rakenne koostuu viidestä suurtiedekunnasta. Kauppatieteiden lisäksi selviä kokonaisuuksia ovat ilmeisesti terveystieteet ja luonnon- ja luonnonvaratieteet. Muilta osin suunnitelmat eivät vielä ole selviä. Kysymysmerkillä olevia aloja ovat ainakin teologia ja psykologia. Myös humanististen aineiden sijoittamista mietitään.

Itä-Suomen yliopisto tuo muutoksia myös ylioppilaskunnille. 1.1.2010 meillä tulee olemaan yhteinen ylioppilaskunta Kuopion kanssa. Ylioppilaskuntien yhdistämisessä on lähdetty hitaasti, mutta varmasti liikkeelle. Hanketta suunnittelemaan on jo perustettu johtoryhmä. Lisäksi neuvotteluja on käyty kuopiolaisten kanssa ja suunnitteilla on mm. kopo- ja sopo-jaostojen reissu Kuopioon.

Valta ylioppilaskunnassa

Miten valta suhtautuu ylioppilaskuntaan? Vallan voi mielestäni nähdä osana organisaation toimintaa, joka monesti pitää sen kasassa ja takaa asioiden toimivuuden. Liiallinen valta voi myös haitata organisaatioiden toimintaa. Ylioppilaskunnassa huomaa välillä, että vallankäyttäjä alkavat pitämään valtaa oikeutenaan.

Yhteiset, organisaation etua tukevat pelisäännöt olisivat ihanteellinen tila, mutta niiden toteutuminen vaan tuntuu monesti olevan niin ja näin, ilman minkäänlaista valvontaa tai vallankäyttöä. Myös toiminnan pitkäjänteisyys ja tulevaisuuden suunnittelu voi ilman vallankäyttöä olla vaikeaa. Ristiriitatilanteissa on hyvä, jos joku käyttää valtaa ja ratkaisee tilanteen.

Ylioppilaskunnassa ylin päätösvalta on edustajistolla, toimeenpanovalta hallituksella. Vallanoikeutus haetaan edustajistovaalien avulla. Loppupeleissä valitut henkilöt käyttävät valtaa siten kuin parhaaksi näkevät ja valtaan pääsee helposti myös henkilö, joka ei ole vaaleissa menestynyt. Tosin vaaleissa menestyminen kertoo usein enemmän laajasta kaveriporukasta, kuin vallan oikeuttamisesta.

Tiedon ja vallan liitto näkyy sekin ylioppilaskunnassa. Kamppailua käydään siitä, mitä hallituksen tulee kertoa edustajistolle ja mitä edustajiston työntekijöille tai jäsenistölle, mistä pitää tiedottaa ja mistä taas ei. Kenellä on valtaa tietää mistäkin ja missä suhteessa eri tahoilla on valtaa toisiinsa. Kiista konkretisoitui etenkin viime vuonna edustajistossa, kun edustajisto katsoi ylintä päätösvaltaa omaavana elimenä olevansa oikeutettu hallituksen salaiseksi katsomiin tietoihin. Useassa perättäisessä edarissa käydyn valtakamppailun jälkeen tiedot kerrottiin edustajistolle.

Vallankäyttöä on myös arvojen ja asenteiden muuttaminen vallankäyttäjän toimintaa kohtaan. Ylioppilaskunnassa tämä näkyy esimerkiksi silloin kun jäsenmaksun korotusta perustelemalla haetaan jäsenistöltä oikeutusta edustajiston päätökseen ja yritetään saada heidät samalle kannalle.

Ylioppilaskunnassa valtaa harjoitetaan myös kontrollin avulla. Perustana ovat yhteisön säännöt. Olennaista on se, mitä pidetään legitiiminä eli ”sallittuna”, ”asianmukaisena”, ”oikeana” tai ”sopivana”.

Valta kietoutuu osaksi ylioppilaskuntaa monin tavoin. Tähän on koottu vain joitakin ajatuksia, joita minulle tuli mieleen valta-kysymystä pohtiessani.

Millainen vallankäyttäjä olen?

Kun käsitys vallasta on jotakuinkin saatu hahmotettua, voi alkaa miettiä, miten sitä itse käyttää.

Oli yllättävää huomata, miten valtaa voi käyttää täysin tiedostamattaan. Ja miten usein sitä käyttää normaalissa kanssakäymisessä ihmisten kanssa, parisuhteessa ja ylioppilaskunnassa. Keinoina ovat mm. kontrollointi, ns. äänetön valta, jonka avulla voi ohjailla ihmisiä toimimaan haluamallaan tavalla sekä kielen avulla.

Valtaa voi käyttää kielen ja ”faktojen” kautta. Vaikka kuvittelisi kertovansa keskustelukumppanille ”faktoja” esimerkiksi automaatiojäsenyyden tärkeydestä, saattaa itse asiassa käyttää valtaa istuttamalla omia arvojaan toiseen ja pyrkimällä saamaan tämän ymmärtämään asian merkityksen. Vallankäyttöä on jo se, käyttääkö nimitystä automaatio- vai pakkojäsenyys.

Valtaa haluan käyttää yhteisen hyvän edistämiseen. Siitä yhteisestä hyvästä voi sitten jokainen olla omaa mieltään. Vallankäytössä tärkeää on muiden mielipiteiden kuunteleminen ja kyky luopua omista mielipiteistä, jos enemmistö on toista mieltä. En usko, että diktaattorimaisella vallankäytöllä saadaan mitään hyvää aikaan, vaan vallankäytössäkin tarvitaan demokratiaa.

Vallankäyttöä on myös se, mitä asioita nostaa esiin ja mitä haluaa erityisesti viedä eteenpäin. Itse nostan etenkin kehitysyhteistyöhön ja ympäristöön liittyviä asioita pöydälle, puolustan ja haluan kehittää parempaan.

Kehitysyhteistyö sisältää todella paljon vallankäyttöä. Valkoisen miehen taakan ajateltiin pitkään oikeuttavan muiden kulttuurien alistamiseen ja muuttamiseen. Kaiken länsimaista tulevan ajateltiin olevan parempaa ja oikein. Nykyisin kehitysmaille halutaan antaa mahdollisimman paljon päätösvaltaa ja esimerkiksi hankeideoiden toivotaan tulevan etelästä käsin. Tässäkin on kyse mitä suurimmassa määrin vallankäytöstä. Pohjoisessa käytetään valtaa antamalla sitä etelän käyttöön. Kehitysyhteistyö sisältää myös edelleen paljon länsimaista annettua normistoa ja kulttuuria esimerkiksi raportoinnista.

Mikä on suhteeni valtaan?

”Mikä on suhteesi valtaan?” kysyttiin minulta tänään Porkkanat-kahvituksen yhteydessä yliopistolla. Kysymys oli vaikea, eikä siihen tahtonut löytyä nopeasti vastausta. Ajatukset poukkoilivat lähinnä siihen, miten itse käytän valtaa esimerkiksi kokouksen puheenjohtajana toimiessani.

Jotta voisi vastata kysymykseen, pitäisi ensin olla selkeä kuva siitä, mitä valta itselle tarkoittaa.

Laajasti ottaen vallalla tarkoitetaan kykyä saada joku tekemään jotakin tai estää tekemästä jotain. Tämä pätee mielestäni niin yksilöihin kuin instituutioihin. Valtaa on monenlaista. Voidaan puhua poliittisesta vallasta, taloudellisesta vallasta, uskonnollisesta tai ideologisesta vallasta, patriarkaalisesta vallasta, fyysisestä vallasta… Tässä se ymmärretään kuitenkin lähinnä poliittiseksi vallaksi.

Valta voi olla joko rajoite tai mahdollisuus. Valta voi rajata yksilön toiminnan mahdollisuuksia tai alistaa. Mutta se voi myös olla sosiaalisen toiminnan mahdollistaja.

Kysymystä ovat pohtineet myös lukuisat yhteiskuntatieteilijät, filosofit ja ajattelijat. Max Weberille valta merkitsi yksilön mahdollisuutta toteuttaa omaa tahtoaan toisten vastustuksesta huolimatta. Michel Foucaultille valta on sisäistettyä herruutta sekä subjektien toimintaa suhteessa itseen ja toisiin. Valta on aina läsnä kaikkialla, ensisijaisesti instituutioissa. Positiivisempaa kantaa valtaan edustaa Talcott Parsons, jonka mukaan valta on suorastaan välttämätön resurssi yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi, esimerkiksi valtiossa.

Vallan määritteleminen on poliittinen teko. Se, miten vallan näkee, kertoo paljon omasta ajattelusta ja toiminnasta. Itse suhtaudun valtaan pääsääntöisesti positiivisesti. Näen sen myönteisenä resurssina, jonka kautta voi päästä yhteisöllisiin päämääriin.

Vaikka vallassa on paljon hyvää, sisältyy siihen myös paljon uhkaa. Historia on täynnä vallasta sokeutuneita diktaattoreja. Itsellenikin vallasta tuli ensimmäisenä mieleen Adolf Hitler. Monesti valta sokaisee ihmiset. Mikään ei enää riitä, vaan valtaa pitää saada jatkuvasti lisää.

Ongelmana on myös se, mikä koetaan yhteiseksi hyväksi ja päämääräksi. Onko esimerkiksi terrorismin vastainen sota kenen näkökulmasta oikeutettua vallankäyttöä? Tähän sisältyy suuri riski vallan väärinkäytöstä. Mukana on usein subjektiivisia intressejä, vaikkei sitä aina tiedostaisi edes itse.

Tiivistettynä, valta on mielestäni välttämätön edellytys yhteiskuntien ja organisaatioiden toiminnalle. Liiallinen valta on kuitenkin haitaksi. Valta on resurssi päästä johonkin, mutta tavoitteet, joihin pyritään, vaikuttavat siihen, onko valta loppujen lopuksi hyväksi vai pahaksi. Yksilöiden välisissä suhteissa, esimerkiksi miehen ja naisen välisessä suhteessa tai ystävyydessä vallasta on enemmän haittaa kuin hyötyä. samoin on kulttuurien välillä.

Valta sisältää aina vastuun. Sillä, jolla on valta, on myös vastuu. Ennen kaikkea vastuu olla käyttämättä valtaa väärin ja toimia oikein. Sitä kautta vallalla on valtaa käyttäjäänsä, kun vallankäyttäjän tulee noudattaa tiettyjä periaatteita.