Hankkeessa kaikki hyvin?

Kaikki eiliseen asti saamamme palaute hankkeesta on ollut positiivista. Vanhempien ryhmää on kuvailtu mahtavaksi ja innostuneeksi, kuurojen lasten integrointi Leena-kouluun on onnistunut erinomaisesti ja kuurot lapset viihtyvät koulussa.

Aiemmin he eivät halunneet käydä koulua, koska eivät ymmärtäneet opetuksesta mitään. He olivat mieluummin kadulla kerjäämässä ja liikkuivat erilaisissa jengeissä. Viittomakielen opetus on saanut heidät palaamaan koulun penkille ja he tuntevat aitoa oppimisen riemua.

Vierailu Chavitassa, paikallisen kuurojen liiton toimistossa, oli kuitenkin hämmentävä kokemus. Tapasimme arviolta kymmenkunta Chavitan ihmistä ja kaikki he sanoivat vain, etteivät tiedä koko hankettamme. Chavita on kuitenkin ollut yhtenä hankkeemme yhteistyötahona ja Chavitasta on palkattu hankkeeseen myös henkilökuntaa opettamaan ja tekemään viittomakielen sanakirjaa. Vaikuttikin lähinnä, etteivät he halunneet tietää hanketta, vaikka tosiasiassa hyvin sen tiesivätkin. Myös Hellenin aiemmat puheet hankaluuksista Chavitasta palkattujen opettajien kanssa astuivat uuteen valoon. Ilmeisesti täällä on ollut järjestöjen välillä jotain häikkää jo pidemmän aikaa, mistä meillä ei ole ollut mitään tietoa.

Tapasimme eilen illalla hankkeessa mukana olevia vanhempia. Ryhmä oli kasvanut kuuden vanhemman ryhmästä 15-jäseniseksi. Ryhmään olisi enemmänkin halukkaita, joten se on selvästikin osoittautunut suosituksi. Vanhemmat totesivatkin olevansa hyvillään, kun voivat nyt kommunikoida lastensa kanssa. Lisäksi ryhmä säästää yhdessä rahaa, jota voi sitten lainata sitä tarvitseville ryhmän jäsenille, jotta nämä voivat esimerkiksi kehittää omaa liiketoimintaa mahdollistaakseen lastensa koulunkäynnin.

Uutena ongelmana ovat peruskoulun päättäneet kuurot, joilla ei ole mahdollisuutta viittomakieliseen opetukseen toisella asteella. Heillä on riski päätyä uudelleen kaduille kerjäämään. Tässä lienee haastetta seuraavaksi hankkeeksi.

Esittelimme eilen kirjaa Chavitassa, vanhempien ryhmässä sekä kehitysvammaisten lasten ja nuorten toimintakeskuksessa. Chavitassa suostuttiin sentään kirjaa kommentoimaan ja sanottiin sen olevan oikein hyvä. Kirjasta tykättiin kovasti myös muissa paikoissa ja sen todettiin auttavan paljon kuuroja lapsia. Hellen totesi kirjan olevan paras kuuroille suunnattu koulutusmateriaali Tansaniassa. Myös kirjan kuvitusta on kiitelty ja kehuttu toistamiseen. Kiitokset Rädyn Ninalle :)

Kuulumisia Morogorosta

Eilen kävimme uudelleen Kiwanja cha Ndege primary schoolissa ja juttelimme koulun opettajan Busiri Uyalon kanssa. Kuurojen yksikkö on osa 868 oppilaan koulua. Opettajia koulussa on 57 (10 miestä ja 47 naista). 60 oppilaan ja 10 opettajan kuurojen yksikön lisäksi koulussa toimii autismiyksikkö, jossa oli kaksi oppilasta ja yksi opettaja.

Kuurojen yksikössä asiat ovat muuta koulua paremmin. Siellä esimerkiksi koulukirjoja riittää jokaiselle oppilaalle, kun normaalipuolella yhtä kirjaa käyttää kolme oppilasta. Kuurojen puolella on opettajien huone, joka on Sawan rakentama, normaalipuolella opettajat joutuvat istumaan ulkona pöydän ääressä. Kuurojen puolella on myös sähkö rehtorin toimistossa, mitä ei ole normaalipuolella. Kuuroille tarjotaan myös ruokaa koulussa.

Saimme roppakaupalla kiitosta hankkeesta ja tuestamme. Tuli melkein kiusallinen olo kaikista ylenpalttisista kiitoksista. Kuurojen luokassakin lapset kiittivät meitä kauniisti tuestamme. Tukea tarvitaan kuitenkin jatkossakin. Kuuroille suunnatusta opetusmateriaalista on yhä pulaa, sähkö, tietokoneet ja muu opetustekniikka hyödyttäisivät kuurojen oppimista.

Samwel na Angel – njia ya shule ya Tanzania sai hyvää palautetta. Uyallon totesi sen auttavan kuuroja ja Leena-koululla lapset ihastuivat siihen ikihyviksi, kun näytimme heille kirjaa. Istuimme koulun pihalla ja lapset kerääntyivät ympärillemme lukemaan kirjaa. Me luimme kirjan ensin lapsille englanniksi, sitten he lukivat sen swahiliksi, Leena-koulun kuuro oppilas viittoi kirjan tarinan ja lopuksi kirjaa vielä luettiin pienissä ryhmissä.

Kuurojen oppilaiden integrointi normaaliluokkiin on Leena-koulussa onnistunut erinomaisesti. Koko luokka osasi viittoa ja selvästi myös piti viittomisesta. Meille esitettiin viittoen laulu ja lapset käyttivät viittomia myös välitunnilla.

Samwel na Angel kirjaa on tähän mennessä esitelty eri henkilöille Leena-koulussa ja Sawassa, Kiwanja schoolissa sekä kansalaisjärjestöyksikössä (UNGO). Saa nähdä, mitä tahoja julkaisutilaisuus vielä tavoittaa.

Takaisin Morogorossa

Melkein kolme vuotta on väliä edellisestä Tansanian matkasta. Paljon on muuttunut, mutta paljon myös pysynyt ennallaan. Morogoroon tullut uusia rakennuksia, mutta vanhat tutut paikat on yhä helppo tunnistaa. Myös Leena-koululle on tullut uusia rakennuksia ja vanhoja on jatkettu pidemmiksi. Rakenustyöt olivat myös käynnissä Kiwanja schoolissa.

Eilen kävimme Leena-koululla, jossa oppilaat olivat juuri palanneet joululomalta. Lapset olivat yhtä ihania kuin edelliselläkin kerralla. Hymyt olivat valloittavia ja he tervehtivät meitä seisten ja lausumalla kuorossa ”good morning teachers”.

Kiwanja schoolin rakennusta oli myös jatkettu pidemmäksi. Parhaillaan meneillään oli uuden vessan rakentaminen SAWA:n varoilla. Koulun toimistoon oli myös saatu sähkö, joka oli kustannettu ylioppilaskunnan varoilla. Toiveena oli laajentaa sähköistystä luokkiin, jolloin opetuksessa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi tietokonetta. Kuurojen opetuksessa myös kunnollinen valaistus olisi tarpeellinen. Meille vihjattiinkin koulun puolelta, että sähköistämiselle olisi tarvetta.

Tekemämme viittomakielen satukirjat otettiin tyytyväisinä vastaan ja niiden hyvää painolaatua ja muutakin laadukkuutta kehuttiin. Ainut harmi oli, että kirjaan oli jäänyt pari virhettä, joita emme olleet huomanneet. Opettajat kuitenkin ilmoittivat korjaavansa ne helposti liimaamalla päälle pienen paperipalan.

Hanke-evaluoinnin lisäksi tarkoituksemme oli jakaa kirjaa eri paikkoihin ja opastaa sen käyttöideaa eli vahvaa kuvien hyödyntämistä itse tarinan ohessa. Kuvien avulla voi esimerkiksi opetella viittomaan ”kuinka monta ikkunaa kuvassa on?”, ”mitä värejä kuvan matossa on?” ”mikä maa on Tansanian ylä/alapuolella” jne. Kirjojen jakaminen kouluihin ei kuitenkaan näytä nyt onnistuvan, osittain virheiden takia ja osittain siksi, että kirjasta halutaan järjestää kunnon julkaisutilaisuus.

Koko kirjaprojekti meinasi kärsiä takaiskun jo heti alkumatkasta, kun meidän lentoyhtiö jätti meidän molempien matkalaukut Zansibarille välilaskun yhteydessä. Vähän epäilimme asiaa jo koneessa, sillä olimme ainoat, jotka jatkoivat matkaa Nairobista Dar es Salaamiin välilaskun jälkeen. Saimme kuitenkin onneksi laukut seuraavalla lennolla kolmen tunnin odottelun jälkeen.

Joensuusta Reilun kaupan kaupunki?

Tutkailin tänään Reilun kaupan sivuja ja ilokseni huomasin, että entinen kotikaupunkini Joensuu on hakemassa Reilun kaupan kaupungiksi. Aivan mahtava juttu!

Joensuun kaupunki on jättänyt lokakuun alussa Reilun kaupan edistämisyhdistykselle hakemuksen Reilun kaupan kaupunki -arvonimen saamiseksi. Arvonimi edellyttää muun muassa Reilun kaupan kahvin käyttämistä kaupungin omissa tilaisuuksissa. Lisäksi kaupungin alueen kaupoissa ja kahviloissa täytyy olla tarjolla riittävässä määrin Reilun kaupan tuotteita. Myös Reilun kaupan tuotteiden käyttö seurakunnissa, työpaikoilla ja eri yhteisöissä vaikuttavat arvonimen myöntämiseen.

Lisätietoa ja kriteerit: www.reilukaupunki.fi

Köyhyys yhä poistamatta

Viime lauantaina (17.10.) vietettiin YK:n kansainvälistä köyhyyden poistamisen päivää. Päivälle on tarvetta, sillä köyhyys ei ole puolitumassa ja viidennes maailman ihmisistä elää äärimäisessä köyhyydessä eli alle 1,25 dollarilla päivässä. Melkein puolet maailman väestöstä – yli kolme miljardia ihmistä – elää alle 2,50 dollarilla päivässä, ja 80 prosenttia alle 10 dollarilla. Köyhyys on siis enemmistön ongelma.

Vuonna 2000 YK:n jäsenvaltiot sopivat äärimmäisessä köyhyydessä ja nälässä elävien ihmisten määrän puolittamisesta vuoden 1990 tasosta vuoteen 2015 mennessä. Vaikka kehitys lähti positiiviseen suuntaan monissa maissa, ovat ruoka-, energia- ja talouskriisi muuttaneet kehityksen suuntaa.

Globaalien kriisien ja ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat köyhimpiin maihin ja näiden haavoittuvimpiin kansalaisiin. Maailmanpankin arvioiden talouskriisin seurauksena 46 miljoonaa ihmistä aiempaa ennustettua enemmän vajoaa äärimmäiseen köyhyyteen. Alle kahdella dollarilla päivässä toimeentulevien joukon ennustetaan kasvavan 53 miljoonalla. Nämä ovat siis lisäksi niille 130–155 miljoonalle, jotka vajosivat viime vuonna köyhyysrajan alapuolelle korkeiden ruoan- ja öljynhintojen vuoksi.

Köyhyys on myös sukupuolisidonnaista. Äärimmäisessä köyhyydessä eli vuonna 2005 Maailmanpankin mukaan 1,4 miljardia ihmistä. Heistä 70 prosenttia oli naisia ja tyttöjä. Tämä siitä huolimatta, että naiset tekevät kaksi kolmasosaa maailman työtunneista ja tuottavat puolet maailman ruoasta. He ansaitsevat kuitenkin vain 10 prosenttia maailman tuloista ja omistavat alle prosentin maailman yhteenlasketusta omaisuudesta. Naisia pitävät köyhyydessä monet tekijät: puuttuvat oikeudet, kulttuuriset ennakkokäsitykset sekä vähäiset positiiviset roolimallit.

Köyhyyden vähentämisessä naiset ovat avainasemassa. Kehitysyhteistyöstä saadut kokemukset osoittavat, että naisten saama apu kohdistuu koko perheen - usein vielä koko yhteisön hyväksi. Miehille päätyvä apu ei hyödytä yhtä laajaa joukkoa.

Pienlainat ovat hyvä keino tukea naisten yrittäjyyttä ja toimeentuloa. Samalla ne voivat tukea positiivista kehitystä: naiselle annettu pienlaina lisää naisen äänivaltaa perheessä ja yhteisössä. Kun vaimo tuo pöytään osan perheen toimeentulosta, on hänet otettava paremmin huomioon perheen sisällä. Pienlainoja voi tarjota kuka vain, esimerkiksi osoitteessa kiva.org.

Kädet ilmaan!

Eduskunta, eduskunta
Herää jo, herää jo
Ilmasto ei oota, ilmasto ei oota
Laki nyt, Laki nyt

100 päivän päästä Kööpenhaminassa sovitaan kansainvälisestä ilmastosopimuksesta. Sopimuksne tuloksellisuuden kannalta keskeistä on se, miten hyvin kehittyvät maat, kuten Kiina ja Intia saadaan siihen mukaan. Länsimaiden tuleekin näyttää muille mallia.

Suomen nykyisessä ilmastopolitiikassa ei ole kehumista. Tällä hetkellä Suomi on tyytynyt EU:n asettamiin tavoitteisiin vähentää kotimaisia päästöjään 5-10 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.

Ilmastolakia vaati eilen eduskuntatalon edessä yli 1500 sinisiin sadetakkeihin pukeutunutta mielenosoittajaa. Tavoitteena oli kuvata ilmastonmuutoksen aiheuttamaa painetta sekä painetta poliittiselle ilmastonmuutokselle.

Nyt jos koskaan on aika nostaa kädet ilmaan ja vaatia ilmastolakia Suomen päättäjiltä!

PS. Tilaisuudessa jaetut Ben & Jerry´s jäätelökeksit olivat aivan ihania. Vaniljajäätelöä kahden keksin välissä ja ihania suklaahippuja...nam!

2 minuuttia kehitysyhteistyölle

Ihmisten enemmistö matkustaa välikannella,
matkustaa kolmannessa luokassa,
jalkaisin kulkee maantietä
ihmisten enemmistö.

Ihmisten enemmistö menee työhön kahdeksanvuotiaana,
menee naimisiin kaksikymmenvuotiaana,
ja nelikymmenvuotiaana kuolee
ihmisten enemmistö.

Lukuun ottamatta ihmisten enemmistöä
leipää riittää kaikille,
ja riisiä
ja sokeria
ja kangasta
ja voita
kaikkea tätä riittää kaikille,
paitsi ihmisten enemmistölle.

Ihmisten enemmistölle ei löydy maailmassa suojaa,
ei lyhtyä tielle,
ei ruutua ikkunaan,
vain toivoa on annettu ihmisten enemmistölle,
ilman toivoa se ei voi elää.

Tällä Nazim Hikmetin runolla aloitti kaksiminuuttisen puheenvuoronsa kehitysyhteistyöstä Jutta Urpilainen. Puheenvuoro oli osa Helsingin tuomiokirkossa järjestettyä kansaliskeskustelua kehitysyhteistyöstä.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen muistutti omassa alustuksessaan Afrikan keskeisestä asemasta kehitysyhteistyössä, mikäli haluamme saavuttaa YK:n vuosituhattavoitteet. Maailma muuttuu kovaa vauhtia ja kaikkein eniten nykyisistä kriiseistä joutuvat kärsimään kaikkein köyhimmät ja haavoittuvaisimmat ihmiset. Kriisit vaikuttavat myös kansainväliseen kehitysyhteistyöhön. Jokainen Suomen hallitus on 1970 lähtien sitoutunut 0,7 tavoitteeseen ja siitä ei tule luopua taloudellisesta taantumasta huolimatta.

Kehitysyhteistyö on Halosen mukaan edelleen tärkeä keino auttaa kehitysmaita. Se ei kuitenkaan ole ainoa keino tehdä maailmasta parempi, sillä tarvitaan myös oikeudenmukaista globalisaatiota sekä johdonmukaista politiikkaa kaikilla politiikan sektoreilla.

Presidentti Martti Ahtisaari nosti suureksi ongelmaksi kasvavan kuilun rikkaiden ja köyhien välillä sekä kertoi odottavansa Obamalta tekoja myös Afrikassa, jonne terrorismin vastainen sota on jättänyt jälkensä. Kehitysyhteistyömäärärahojen nostosta Ahtisaari peräänkuulutti johtajuutta. Suomella on hänen mukaansa varaa täyttää kansainväliset velvoitteensa, tarvitaan vain päätöksiä ja niiden toimeenpanoa. Lopuksi hän totesi, että meidän on jatkettava työtä, jotta unelmat olisivat mahdollisia.

Puheenvuoroissa vilahtelivat tiuhaan sanat usko, toivo ja rakkaus. SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen totesi kehitysyhteistyön vaativan uskoa ja toivoa ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja heikompien auttamiseen. Helsingin tuomiokirkon pappi Arto Antturi taas totesi kehitysyhteistyön tarvitsevan motivaatioksi rakkautta, sillä rakkaus tekee enemmän kuin on oikein.

Antturi totesi kirkon olevan sopiva paikka keskustelulle, sillä siinä on kyse oikeudenmukaisuudesta, siitä, mikä osuus hyvinvoinnistamme on oikeudenmukaista antaa jaettavaksi. Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus totesi vaikeuksissa olevien ihmisten auttamisen olevan osa ihmisyyttä, Ihalainen taas totesi kehitysyhteistyön olevan sekä järjen että sydämen asia.

Puheenvuorot peräänkuuluttivat johdonmukaisuutta, 0,7 saavuttamista, ilmastonmuutoksen torjumista sekä koulutukseen panostamista. Unicefin pääsihteeri Pentti Kotoaro kertoi opetussektorin rahoituksen tippuneen 10 prosenttia muutamassa vuodessa. Kuitenkin koulutus on aina ollut Suomen vahvuus. Meillä olisi paljon koulutusosaamista, jota viedä muualle.

Kahden minuutin puheenvuoron sijaan Ihalainen kehotti ihmisiä antamaan kahden minuutin työpanoksen kehitysyhteistyölle. Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen kehotti ihmisiä käyttämään sen kaksiminuuttisen vaatimalla kansanedustajilta toimia kehitysyhteistyön hyväksi globbarit.fi -sivuston kautta.

Kahvilla Ravin kanssa

Tapasimme kolmen hengen järjestöaktiiviporukalla Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravin. Ravi toimii mm. ulkoasiainvaliokunnassa, jossa käsitellään paljon kehitysyhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. Taustatietoa ja omia kokemuksia aiheeseen Ravilta löytyikin paljon. Keskustelu oli mielenkiintoinen ja siitä jäi hyvä mieli.

Keskustelimme Ravin kanssa kehitysyhteistyömäärärahojen nostamisesta 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta sekä taloustaantuman vaikutuksesta määrärahoihin. Yhteistä tahtoa kehy-rahojen korottamiselle tuntuu löytyvän yli puoluerajojen ja Ravi ymmärsi myös taantuman koettelevan kovasti kehitysmaiden asukkaita.

Tapaamisen teemoiksi olimme nostaneet erityisesti lapset ja koulutuksen, sillä Ravi on ammatiltaan opettaja ja rehtori. Pidimme kaikki koulutusta tärkeänä kehitysyhteistyön sektorina ja kattavaa ja maksutonta koulutusjärjestelmää Suomen vahvuutena. Ravin on vastaikää valittu Kuurojen Palvelusäätiön hallintoneuvoston jäseneksi, joten häntä kiinnosti kovasti esimerkkimme JoYY:n yhteistyökoulusta, Leena Primary Schoolista, ja siellä toteutettavasta viittomakielihankkeesta. Ravi lupasi myös selvitellä, miksei Suomi ole ratifioinut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa koskevaa lisäpöytäkirjaa.

Koulutuksen lisäksi Ravi nosti itse tärkeäksi kehitysyhteistyön sektoriksi hygienian lisäämisen, puhtaan veden ja tautien torjumisen. Hänen mukaansa perusjuttujen tulisi olla kunnossa kaikkialla.

Kahvikupposten ja puolen tunnin juttutuokion jälkeen hyvästelimme toisemme. Ravi kiitteli meitä tapaamisesta ja tärkeästä työstä ja me toivotimme hänelle hyvää jatkoa ja kehitysyhteistyöasioiden ajamista eduskunnassa. Toivo tulee talkoisiin -esitteen lisäksi lahjoitimme Raville lahjakortin Joensuun maailmankaupalle.

Kuulumisia kehy-tapaamisesta

Eilen oli vuoden ensimmäinen SYL:n kehitysyhteistyötapaaminen. Kehitysyhteistyö on jo pitkään ollut yksi SYL:n toiminta-alueista. Ylioppilasliike on tehnyt kehitysyhteistyötä jopa pidempään kuin Suomen valtio.

Päivä aloitettiin miettimällä, miksi ylioppilasliike tekee kehitysyhteistyötä. Kehy-aktiivit harvoin pysähtyvät miettimään tätä itse, vaikka se varsin yleinen kysymys opiskelijoiden keskuudessa onkin. Kehitysyhteistyö voidaan nähdä yhtenä osana ylioppilaskuntien kansainvälistä toimintaa. Se tarjoaa opiskelijoille tietoa globaaleista asioista ja laajentaa maailmankuvaa. Samalla se antaa monille mielekästä toimintaa sekä kokemuksia kehitysyhteistyöstä. Vaikka minkään toiminnan lähtökohtana ei tule olla CV-merkintä työhakemukseen, voi ylioppilaskunnan kehitysyhteistyötoiminta antaa arvokasta kokemusta työuralle.

Muina perusteluina esitettiin opiskelijoiden halu vaikuttaa yhteisiin asioihin, solidaarisuus sekä vastuu jakaa tiedostavana ihmisenä tietoa muille. Jos köyhyys vähenee, paranee turvallisuus myös Suomessa konfliktien ja pakolaisvirtojen vähentyessä.

Samaa asiaa on SYL:n kehy-tapaamisissa pohdittu toissa vuonnakin. Ja varmaan sitä tullaan käsittelemään jatkossakin. Nähtäväksi jää, linjataanko asiasta jotakin SYL:n linjapaperissa, jota päivitetään tänä vuonna.

Tuhdin kehy-hankkeiden taloushallinto -paketin lisäksi tapaamisessa pohdittiin hyvän kehy-hankkeen ominaisuuksia, kumppanuutta ja kehitysyhteistyötä ylioppilaskunnissa. Tärkeimmät hyvän kehy-hankkeen ainekset ovat todellinen tarve, paikallisten kuuleminen, vahva ja luottamuksellinen kumppanuus, sitoutuneisuus, riittävät resurssit sekä hyvä suunnittelu.

Ylioppilaskunnissa haasteina on usein henkilöiden nopea vaihtuvuus, mikä hankaloittaa kumppanuussuhteita, tiedonsiirtymistä ja toiminnan pitkäjänteisyyttä. Hankkeen suunnittelu vie vuodesta kahteen ja itse hanke yleensä kolmisen vuotta. Todella harva toimija ehtii siis nähdä ja kokea koko hankkeen. Vaihtuvuuden lisäksi haasteena on asiantuntemuksen puute. Usein opiskelijoilla on palava halu tehdä jotakin, mutta ei välttämättä riittävää asiantuntemusta.

Kaikkein visaisin kysymys on ehkä se, miten saada opiskelijoita mukaan ylioppilaskuntien kehy-toimintaan. Toiminnan pitäisi olla riittävän rentoa ja epämuodollista, mutta silti vakavasti otettavaa. Tarjolla pitäisi olla konkreettista tekemistä, joka olisi sidoksissa opiskelijoiden maailmaan ja tarjoaisi kokemusta myös tulevaisuutta silmällä pitäen.

Tervetuloa kaikki kehitysyhteistyöstä kiinnostuneet JoYY:n kehy-toimintaan mukaan. Uusia aktiiveja ja toimintaideoita kaivataan aina. Seuraava kokous on 10.3.2009 poikkeuksellisesti jo klo 16:30.