Opiskelijoiden mukaan saaminen ja kehy-toiminnassa pysyminen puhuttivat tänään SYL:n kehy-tapaamisessa. Mitään uutta kekustelussa ei sinällään tullut esille. Keskusteltiin kehy-toiminnan näkyvyyden tärkeydestä, matalan kynnyksestä, tiedottamisesta, sitoutamisesta, osallistamisesta ja fasilisoinnista.
Ongelmaksi nähtiin mm. se, että kehy-toiminnan näkyvimmät henkilöt ovat niitä, jotka ovat olleet pitkään mukana ja tuntuvat tietävän kaiken. Uusien on tällöin vaikea tulla mukaan, kun tuntuu, ettei tiedä mistään mitään. Totta on myös se, että kehy-ihmiset usein pitävät itseään varsin tiedostavina ihmisinä ja saattavat tästä syystä katsoa nenänvartaan pitkin niitä, jotka eivät kenties ole aivan yhtä tiedostavia. Tästä pitäisi päästä pois.
Kehy-tiedotksesta keskusteltaessa esille tuli varsin negatiivinen ja ongelmakeskeinen näkemys. Esille nousi lähinnä se, miten etenkin edustajistojen keskuudessa osa porukasta aina hannaa kehy-toimintaa vastaan. Porukkaa ei saada kiinnostumaan asiasta, mistä syystä ennakkoluulot elävät ja uudet avaukset koetaan uhkaaviksi. Toki kaikkia ei voi vaatia kehystä kiinnostumaan.
Ehkä osa syynä negatiiviseen kuvaan oli se, ettei ylioppilaskunnissa juuri ole mietitty kehy-tiedotusta - ei ainakaan pitemmällä aikajänteellä. Tiedotus on keskittynyt lähinnä kehy-viikkojen yhteyteen sekä erilaisiin lehtiin ja liitteisiin. Mitään linjauksia ei ole. Ylioppilaskuntiin olisi itseasiassa varsin hyvä saada pitempijänteisiä suunnitelmia siitä, mitkä asiat ovat tärkeimpiä ja mihin ensisijaisesti tulisi painottaa. Se toisi toimintaan lisää ammattimaisuutta ja lisäisi vaikuttavuutta.
Toisaaltaan ylioppilaskunatoimijoiden nopea vaihtuvuus asettaa omat haasteensa toiminnalle. Nyt toiminta rakentuu pitkälti sen mukaan, mikä kulloisiakin toimijoita kiinnnostaa, eikä tätä voida tai edes tule muuttaa. Toiminann on oltava toimijoidensa näköistä ja näille mielekästä. Jonkinlaiset painopisteet ja visiot voisivat kuitenkin olla hyödyksi.
Päivän viimeinen aihe käsitteli sitä, miten ylioppilaskuntien kehy-kriitikoille tulisi argumentoida toimintaa. Vielä 60-70-luvulla ylioppilasliikkeellä oli vahva solidaarisuuden tavoite. Kadulla oltiin valmiita marssimaan milloin minkin ryhmän puolesta. Nyt kehy-toiminta koetaan uhkaavana ja automaatiojäsenyyden nähdään monesti mahdollistavan vain suoraan opiskelijoihin liittyvän toiminnan. Kuitenkin yliopistolaissa ylioppilaskuntien tehtäviksi määritellään mm. opiskelijoiden yhteiskunnallisten, sosiaalisten ja henkisten pyrkimysten edistäminen. Tämän sisään voidaan myös lukea kehy-toiminta.
Itse näen kehy-toiminnan osana ylioppilasliikettä. Ympäröivä yhteiskunta vaikuttaa meihin kaikkiin. Sille tuntuu myös olevan jatkuvasti kysyntää. SYL:ssä kehitysyhteistyötä on tehty jo 1950-luvulta lähtien - jo ennen Suomen valtiota!
Nyt voi jännityksellä jäädä seuraamaan, hyväksyykö SYL:n liittokokous toimintasuunnitelmassa olevan esityksen, jonka mukaan 0,7 prosenttia SYL:n tuloista ohjattaisiin kehitysyhteistyöhön.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti