Limboa itsesi hyvinvointirajan alle

Syksyn kehy-toiminta huipentui viime viikkoiseen kehy-viikkoon. Viikko oli kaikin puolin onnistunut.

Maanantai alkoi nato-aiheisella keskustelutilaisuudella, johon en kuitenkaan itse valitettavasti päässyt osallistumaan. Tiistaina oli luvassa jaoston esittelyä. Pöydän ääressä oli mahdollista limbota itsensä hyvinvointirajan alapuolelle ja voittaa palkinnoksi Reilun kaupan banaanin. Muille oli luvassa lohdutuspalkintona oli Ruotsin lippu :) Pöydän ääressä oli myös mahdollisuus osallistua arvontaan vastaamalla kehy-visaan, johon yllättävän harva tiesi oikeita vastauksia :)

Yhteistyökoulu Tansaniassa herätti monen mielenkiinnon. Koulusta kertova valokuvanäyttely oli esillä Carelian aulassa koko viikon. Lisäksi tiistain Tansania-iltaan tuli 25 henkeä kuulemaan lisää koulusta. Mahdollisuus päästä koululle harjoittelemaan sai sekin kiinnostusta osakseen.

Keskiviikkona teemana oli Venäjä. Ylioppilaskunnalla on tällä hetkellä kummilapsi venäjällä. Yhteisökummiuden kautta tuetaan koko yhteisöä ja rahat menevät mm. lastenkodeille. Aiemmin Ylioppilaskunta on tehnyt yhteistyötä Sortavalan koulu numero 3:n kanssa 2001-2005. Erilaiset Venäjää koskevat ennakkoluulot kirvoittivat pitkän ja tuloksellisen keskustelun. Jonkinnäköisiä ennakkoluuloja tai stereotypiöitä löytyi lähes jokaiselta. Keskustelun lomassa mietittiin myös sitä, milloin joku on kuullut viimeksi Venäjään liittyvän positiivisen uutisen.

Alla muutamia kuvia koulu 3:n oppilaista kesällä 2005 järjestetyltä leiriltä:

Viikko huipentui vielä torstaina järjestettyyn afrotanssituntiin.

Kiitos kaikille kehy-viikkoon osallistuneille!

Vesipulloja kansanedustajille

Reilu viikko sitten globbarit tapasivat eduskunnassa nelisenkymmentä kansanedustajaa ja heidän avustajaansa. Eduskunnan karvalakkilähetystön tiloissa jaettiin vesipulloja, joiden kylkeen oli isolla painettu 0,7 tavoite ja havainnollistettu vielä 0,7 prosentin osuutta kertomalla sen olevan puolen litran vesipullosta vajaan teelusikallisen verran. Vesi toimi yhtenä esimerkkinä kehitysyhteistyöstä, jonka saralla on saavutettu huomattavaa edistystä.

Suurin osa kansanedustajista oli koko lyhyen keskustelun ajan toinen jalka lähdössä. Muutamat kuitenkin olivat aidosti kiinnostuneita asiasta ja jäivät juttelemaan pidemmäksi aikaa. Kansanedustajat innostuivat myös keskustelemaan arjen helpoista teoista, kuten kummilapsen hankkimisesta ja kouluissa tehtävän kansainvälisyykasvatuksen merkityksestä. Etelä-Savon vaalipiirin edustaja Pauliina Viitamies (sd,) muisteli toukokuiseen massaglobbaukseen osallistunutta mikkeliläistä lukiolaisluokkaa, joka oli tehnyt häneen syvän vaikutuksen.

Samana päivänä hyväksyttiin valtioneuvostossa kehityspoliittinen ohjelma. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen johdolla valmisteltu ohjelma herätti monissa mielipiteitä. Anni Sinnemäki (vihr.) piti ohjelman hyvinä puolina sitä, että se asettaa lopultakin konkreettisen aikatavoitteen 0,7 tavoitteeseen pääsemiseksi. Aiemmin aikataulua ei ole suostuttu lyömään lukkoon. Oras Tynkkysen (vihr.) mielestä positiivista on ympäristöasioiden vahva esiin nostaminen, vaikka kääntöpuolena onkin huomion väheneminen muilta osa-alueilta.

Eduskuntakampanjoinnin jälkeen oli vuorossa vielä vierailut puoluetoimistoille. Vierailu Keskustan toimistolla osoittautui päivän antoisimmaksi. Keskustelimme pitkä tovin suunnittelupäällikkö Ilkka Miettisen kanssa. Keskustelu liikkui virallisten terveisten ja kehityspoliittisen ohjelman lisäksi mm. Kiina-ilmiön vaikutuksissa ja ihmisten mielikuvista kehitysyhteistyön suhteen. Ulkoasiainministeriön tekemien tutkimusten mukaan ihmisten mielikuvat kehitysyhteistyöstä ovat varsin positiivisia ja suurin osa kannattaa sitä. Sama tulos oli nähtävissä myös Keskustan toimistolla, jossa ihmisten soittamien negatiivisesti kehitysyhteistyöhön suhtautuvien puheluiden määrä oli vähentynyt selkeästi.

Vesipullotempaus oli osa globbarit-kampanjaa, jonka tarkoituksena on pitää esillä vaatimuksia kehitysavun nostamisesta sekä avun laadun ja koordinoinnin tärkeydestä. Vesipullotempauksella globbarit kertovat kansanedustajille kehitysyhteistyön tarpeellisuudesta ja vaikuttavuudesta. Edustajille myös muistutettiin toukokuisten lupausten seuraamisesta. Kansanedustajien tekemät lupaukset ja lupausten toteutuminen ovat nähtävissä osoitteessa www.globbarit.fi/edustajaseuranta/edustajaseuranta

Peace for Burma now

On hienoa, miten maailmalla leviää solidaarisuuden aalto burmalaisia kohtaan. Viime viikolla kehotettiin pukeutumaan punaiseen paitaan, viikonloppuna Helsingissä marssittiin Burman vapauden puolesta ja tänään sytytettiin kynttilöitä eduskuntatalon portaille.

Lauantain mielenosoituksessa satakunta ihmistä vaati väkivallan lopettamista ja rauhaa Burmalle sekä Aung San Suu Kyin vapauttamista. Punainen joukko kulki Senaatintorilta Mannerheimintien kautta Rautatientorille.

Tänään eduskuntatalon portaille kynttilöistä muodostettu "Peace for Burma now" teksti loisti tukea Burmalle. Vastaavia kynttilämielenosoituksia on samaan aikaan esimerkiksi Bangkokissa, Lontoossa ja Tokiossa.

Tilanne Burmassa on sekava. Tietoja heruu harvakseltaan, sillä maan internetyhteydet ovat olleet perjantaiaamusta lähtien suljetut, matkapuhelinverkot eivät toimi ja puhelinlinjoja on katkaistu. Joidenkin tietojen mukaan mielenosoitukset jatkuvat Rangoonissa kymmenien tuhansien ihmisten voimin.

Armeijan kerrotaan vastanneen mielenosoituksiin vesitykein. Myös ilmavoimat on liikehtimässä. Toisaalta armeijan rivien väitetään rakoilevan. Rangoonissa yhden joukko-osaston sotilaat ovat ryhtyneet puolustamaan mielenosoittajia, ja alueelta on raportoitu voimakasta laukaustenvaihtoa. Myös Mandalaysta on kantautunut viestejä, joiden mukaan joukko-osastot ovat kieltäytyneet hyökkäämästä mielenosoittajia vastaan ja jääneet parakkeihinsa. Tämä antaa toivoa valoisammasta huomisesta.

Virallisten tahojen mukaan mielenosoituksissa on kuollut vain kymmeniä ihmisiä, mutta maasta paenneet puhuvat tuhansista murhatuista munkeista, joiden ruumiit on haudattu viidakkoon.

Kaikille se ei ole "siistiä"

Koulutoverini ovat alkaneet epäillä, etten ole kertonut heille koko totuutta elämästäni.

- Miksi sinä lähdit Sierra Leonesta?

- Koska siellä oli sota - Näitkö taisteluita?

- Jokainen siinä maassa näki.

- Näit siis ihmisten juoksevan aseet kädessä ja ampuvan toisiaan?

- Kyllä, jatkuvasti.

- Siistiä.

Hymyilen hieman.

- Sinun pitää kertoa siitä joskus.

- Joo, sitten joskus.

Lauantaina Kampin Suomalaisessa kirjakaupassa vieraili entinen lapsisotilas Ishmael Beah. Beah oli kaupassa kertomassa menneisyydestään sekä julkaisemastaan Leikin loppu. Lapsisotilaan muistelmat –teoksesta. Beahin kertomus ei ollut kaunista kuultavaa.

Sierra Leonen sisällissota alkoi 1990-luvun alussa. Tuolloin 12-vuotias Beah pakotettiin lapsisotilaaksi. Hänen vanhempansa ja veljensä tapettiin. Seuraavaksi hänet itsensä pakotettiin tappamaan. Komentajat tekivät selväksi jo ensimmäisenä päivänä, että pitää joko tappaa tai tulla itse tapetuksi. Kaiken menettäneet pojat on helppo aivopestä sotilaiksi. Pelkoa voidaan myös eliminoida huumeiden avulla. Ajan myötä sodasta tulee arkea ja jonkun tappaminen tai näkeminen kuolleena ei enää vaikuta.

Beah oli kuitenkin onnekkaampi kuin moni muu, sillä hän pelastautui Unicefin leirille. Vaikka Beah ei voi unohtaa tapahtumia, hän oppii kuitenkin vähitellen elämään niiden kanssa.

Tällä hetkellä maailman väkivaltaisissa konflikteissa taistelee arviolta 300 000 lasta. Mukana on niin tyttöjä kuin poikia. Kaikki heistä eivät osallistu suoraan aseellisiin selkkauksiin, vaan heitä käytetään myös vakoojina, viestinviejinä, huolto- ja vartiointitehtävissä, kantajina, palvelijoina sekä seksiorjina.

Lapsisotilaat (Unicef): www.unicef.fi/lapsisotilaat

Lapsisotilaat (Pelastakaa Lapset ry): www.pelastakaalapset.fi/lapsen-oikeudet/lapsisotilaat.php

Lapset sotilaina: www.rauhanpuolustajat.org/vakivaltapelit/index.php?option=com_content&task=blogcategory&id=13&Itemid=2

Leikin loppu: www.like.fi/kirja.php?detail_id=4067

Kehy - ylioppilaskuntien kuuma peruna

Opiskelijoiden mukaan saaminen ja kehy-toiminnassa pysyminen puhuttivat tänään SYL:n kehy-tapaamisessa. Mitään uutta kekustelussa ei sinällään tullut esille. Keskusteltiin kehy-toiminnan näkyvyyden tärkeydestä, matalan kynnyksestä, tiedottamisesta, sitoutamisesta, osallistamisesta ja fasilisoinnista.

Ongelmaksi nähtiin mm. se, että kehy-toiminnan näkyvimmät henkilöt ovat niitä, jotka ovat olleet pitkään mukana ja tuntuvat tietävän kaiken. Uusien on tällöin vaikea tulla mukaan, kun tuntuu, ettei tiedä mistään mitään. Totta on myös se, että kehy-ihmiset usein pitävät itseään varsin tiedostavina ihmisinä ja saattavat tästä syystä katsoa nenänvartaan pitkin niitä, jotka eivät kenties ole aivan yhtä tiedostavia. Tästä pitäisi päästä pois.

Kehy-tiedotksesta keskusteltaessa esille tuli varsin negatiivinen ja ongelmakeskeinen näkemys. Esille nousi lähinnä se, miten etenkin edustajistojen keskuudessa osa porukasta aina hannaa kehy-toimintaa vastaan. Porukkaa ei saada kiinnostumaan asiasta, mistä syystä ennakkoluulot elävät ja uudet avaukset koetaan uhkaaviksi. Toki kaikkia ei voi vaatia kehystä kiinnostumaan.

Ehkä osa syynä negatiiviseen kuvaan oli se, ettei ylioppilaskunnissa juuri ole mietitty kehy-tiedotusta - ei ainakaan pitemmällä aikajänteellä. Tiedotus on keskittynyt lähinnä kehy-viikkojen yhteyteen sekä erilaisiin lehtiin ja liitteisiin. Mitään linjauksia ei ole. Ylioppilaskuntiin olisi itseasiassa varsin hyvä saada pitempijänteisiä suunnitelmia siitä, mitkä asiat ovat tärkeimpiä ja mihin ensisijaisesti tulisi painottaa. Se toisi toimintaan lisää ammattimaisuutta ja lisäisi vaikuttavuutta.

Toisaaltaan ylioppilaskunatoimijoiden nopea vaihtuvuus asettaa omat haasteensa toiminnalle. Nyt toiminta rakentuu pitkälti sen mukaan, mikä kulloisiakin toimijoita kiinnnostaa, eikä tätä voida tai edes tule muuttaa. Toiminann on oltava toimijoidensa näköistä ja näille mielekästä. Jonkinlaiset painopisteet ja visiot voisivat kuitenkin olla hyödyksi.

Päivän viimeinen aihe käsitteli sitä, miten ylioppilaskuntien kehy-kriitikoille tulisi argumentoida toimintaa. Vielä 60-70-luvulla ylioppilasliikkeellä oli vahva solidaarisuuden tavoite. Kadulla oltiin valmiita marssimaan milloin minkin ryhmän puolesta. Nyt kehy-toiminta koetaan uhkaavana ja automaatiojäsenyyden nähdään monesti mahdollistavan vain suoraan opiskelijoihin liittyvän toiminnan. Kuitenkin yliopistolaissa ylioppilaskuntien tehtäviksi määritellään mm. opiskelijoiden yhteiskunnallisten, sosiaalisten ja henkisten pyrkimysten edistäminen. Tämän sisään voidaan myös lukea kehy-toiminta.

Itse näen kehy-toiminnan osana ylioppilasliikettä. Ympäröivä yhteiskunta vaikuttaa meihin kaikkiin. Sille tuntuu myös olevan jatkuvasti kysyntää. SYL:ssä kehitysyhteistyötä on tehty jo 1950-luvulta lähtien - jo ennen Suomen valtiota!

Nyt voi jännityksellä jäädä seuraamaan, hyväksyykö SYL:n liittokokous toimintasuunnitelmassa olevan esityksen, jonka mukaan 0,7 prosenttia SYL:n tuloista ohjattaisiin kehitysyhteistyöhön.