Hankkeessa kaikki hyvin?

Kaikki eiliseen asti saamamme palaute hankkeesta on ollut positiivista. Vanhempien ryhmää on kuvailtu mahtavaksi ja innostuneeksi, kuurojen lasten integrointi Leena-kouluun on onnistunut erinomaisesti ja kuurot lapset viihtyvät koulussa.

Aiemmin he eivät halunneet käydä koulua, koska eivät ymmärtäneet opetuksesta mitään. He olivat mieluummin kadulla kerjäämässä ja liikkuivat erilaisissa jengeissä. Viittomakielen opetus on saanut heidät palaamaan koulun penkille ja he tuntevat aitoa oppimisen riemua.

Vierailu Chavitassa, paikallisen kuurojen liiton toimistossa, oli kuitenkin hämmentävä kokemus. Tapasimme arviolta kymmenkunta Chavitan ihmistä ja kaikki he sanoivat vain, etteivät tiedä koko hankettamme. Chavita on kuitenkin ollut yhtenä hankkeemme yhteistyötahona ja Chavitasta on palkattu hankkeeseen myös henkilökuntaa opettamaan ja tekemään viittomakielen sanakirjaa. Vaikuttikin lähinnä, etteivät he halunneet tietää hanketta, vaikka tosiasiassa hyvin sen tiesivätkin. Myös Hellenin aiemmat puheet hankaluuksista Chavitasta palkattujen opettajien kanssa astuivat uuteen valoon. Ilmeisesti täällä on ollut järjestöjen välillä jotain häikkää jo pidemmän aikaa, mistä meillä ei ole ollut mitään tietoa.

Tapasimme eilen illalla hankkeessa mukana olevia vanhempia. Ryhmä oli kasvanut kuuden vanhemman ryhmästä 15-jäseniseksi. Ryhmään olisi enemmänkin halukkaita, joten se on selvästikin osoittautunut suosituksi. Vanhemmat totesivatkin olevansa hyvillään, kun voivat nyt kommunikoida lastensa kanssa. Lisäksi ryhmä säästää yhdessä rahaa, jota voi sitten lainata sitä tarvitseville ryhmän jäsenille, jotta nämä voivat esimerkiksi kehittää omaa liiketoimintaa mahdollistaakseen lastensa koulunkäynnin.

Uutena ongelmana ovat peruskoulun päättäneet kuurot, joilla ei ole mahdollisuutta viittomakieliseen opetukseen toisella asteella. Heillä on riski päätyä uudelleen kaduille kerjäämään. Tässä lienee haastetta seuraavaksi hankkeeksi.

Esittelimme eilen kirjaa Chavitassa, vanhempien ryhmässä sekä kehitysvammaisten lasten ja nuorten toimintakeskuksessa. Chavitassa suostuttiin sentään kirjaa kommentoimaan ja sanottiin sen olevan oikein hyvä. Kirjasta tykättiin kovasti myös muissa paikoissa ja sen todettiin auttavan paljon kuuroja lapsia. Hellen totesi kirjan olevan paras kuuroille suunnattu koulutusmateriaali Tansaniassa. Myös kirjan kuvitusta on kiitelty ja kehuttu toistamiseen. Kiitokset Rädyn Ninalle :)

Kuulumisia Morogorosta

Eilen kävimme uudelleen Kiwanja cha Ndege primary schoolissa ja juttelimme koulun opettajan Busiri Uyalon kanssa. Kuurojen yksikkö on osa 868 oppilaan koulua. Opettajia koulussa on 57 (10 miestä ja 47 naista). 60 oppilaan ja 10 opettajan kuurojen yksikön lisäksi koulussa toimii autismiyksikkö, jossa oli kaksi oppilasta ja yksi opettaja.

Kuurojen yksikössä asiat ovat muuta koulua paremmin. Siellä esimerkiksi koulukirjoja riittää jokaiselle oppilaalle, kun normaalipuolella yhtä kirjaa käyttää kolme oppilasta. Kuurojen puolella on opettajien huone, joka on Sawan rakentama, normaalipuolella opettajat joutuvat istumaan ulkona pöydän ääressä. Kuurojen puolella on myös sähkö rehtorin toimistossa, mitä ei ole normaalipuolella. Kuuroille tarjotaan myös ruokaa koulussa.

Saimme roppakaupalla kiitosta hankkeesta ja tuestamme. Tuli melkein kiusallinen olo kaikista ylenpalttisista kiitoksista. Kuurojen luokassakin lapset kiittivät meitä kauniisti tuestamme. Tukea tarvitaan kuitenkin jatkossakin. Kuuroille suunnatusta opetusmateriaalista on yhä pulaa, sähkö, tietokoneet ja muu opetustekniikka hyödyttäisivät kuurojen oppimista.

Samwel na Angel – njia ya shule ya Tanzania sai hyvää palautetta. Uyallon totesi sen auttavan kuuroja ja Leena-koululla lapset ihastuivat siihen ikihyviksi, kun näytimme heille kirjaa. Istuimme koulun pihalla ja lapset kerääntyivät ympärillemme lukemaan kirjaa. Me luimme kirjan ensin lapsille englanniksi, sitten he lukivat sen swahiliksi, Leena-koulun kuuro oppilas viittoi kirjan tarinan ja lopuksi kirjaa vielä luettiin pienissä ryhmissä.

Kuurojen oppilaiden integrointi normaaliluokkiin on Leena-koulussa onnistunut erinomaisesti. Koko luokka osasi viittoa ja selvästi myös piti viittomisesta. Meille esitettiin viittoen laulu ja lapset käyttivät viittomia myös välitunnilla.

Samwel na Angel kirjaa on tähän mennessä esitelty eri henkilöille Leena-koulussa ja Sawassa, Kiwanja schoolissa sekä kansalaisjärjestöyksikössä (UNGO). Saa nähdä, mitä tahoja julkaisutilaisuus vielä tavoittaa.

Takaisin Morogorossa

Melkein kolme vuotta on väliä edellisestä Tansanian matkasta. Paljon on muuttunut, mutta paljon myös pysynyt ennallaan. Morogoroon tullut uusia rakennuksia, mutta vanhat tutut paikat on yhä helppo tunnistaa. Myös Leena-koululle on tullut uusia rakennuksia ja vanhoja on jatkettu pidemmiksi. Rakenustyöt olivat myös käynnissä Kiwanja schoolissa.

Eilen kävimme Leena-koululla, jossa oppilaat olivat juuri palanneet joululomalta. Lapset olivat yhtä ihania kuin edelliselläkin kerralla. Hymyt olivat valloittavia ja he tervehtivät meitä seisten ja lausumalla kuorossa ”good morning teachers”.

Kiwanja schoolin rakennusta oli myös jatkettu pidemmäksi. Parhaillaan meneillään oli uuden vessan rakentaminen SAWA:n varoilla. Koulun toimistoon oli myös saatu sähkö, joka oli kustannettu ylioppilaskunnan varoilla. Toiveena oli laajentaa sähköistystä luokkiin, jolloin opetuksessa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi tietokonetta. Kuurojen opetuksessa myös kunnollinen valaistus olisi tarpeellinen. Meille vihjattiinkin koulun puolelta, että sähköistämiselle olisi tarvetta.

Tekemämme viittomakielen satukirjat otettiin tyytyväisinä vastaan ja niiden hyvää painolaatua ja muutakin laadukkuutta kehuttiin. Ainut harmi oli, että kirjaan oli jäänyt pari virhettä, joita emme olleet huomanneet. Opettajat kuitenkin ilmoittivat korjaavansa ne helposti liimaamalla päälle pienen paperipalan.

Hanke-evaluoinnin lisäksi tarkoituksemme oli jakaa kirjaa eri paikkoihin ja opastaa sen käyttöideaa eli vahvaa kuvien hyödyntämistä itse tarinan ohessa. Kuvien avulla voi esimerkiksi opetella viittomaan ”kuinka monta ikkunaa kuvassa on?”, ”mitä värejä kuvan matossa on?” ”mikä maa on Tansanian ylä/alapuolella” jne. Kirjojen jakaminen kouluihin ei kuitenkaan näytä nyt onnistuvan, osittain virheiden takia ja osittain siksi, että kirjasta halutaan järjestää kunnon julkaisutilaisuus.

Koko kirjaprojekti meinasi kärsiä takaiskun jo heti alkumatkasta, kun meidän lentoyhtiö jätti meidän molempien matkalaukut Zansibarille välilaskun yhteydessä. Vähän epäilimme asiaa jo koneessa, sillä olimme ainoat, jotka jatkoivat matkaa Nairobista Dar es Salaamiin välilaskun jälkeen. Saimme kuitenkin onneksi laukut seuraavalla lennolla kolmen tunnin odottelun jälkeen.