Valta ylioppilaskunnassa

Miten valta suhtautuu ylioppilaskuntaan? Vallan voi mielestäni nähdä osana organisaation toimintaa, joka monesti pitää sen kasassa ja takaa asioiden toimivuuden. Liiallinen valta voi myös haitata organisaatioiden toimintaa. Ylioppilaskunnassa huomaa välillä, että vallankäyttäjä alkavat pitämään valtaa oikeutenaan.

Yhteiset, organisaation etua tukevat pelisäännöt olisivat ihanteellinen tila, mutta niiden toteutuminen vaan tuntuu monesti olevan niin ja näin, ilman minkäänlaista valvontaa tai vallankäyttöä. Myös toiminnan pitkäjänteisyys ja tulevaisuuden suunnittelu voi ilman vallankäyttöä olla vaikeaa. Ristiriitatilanteissa on hyvä, jos joku käyttää valtaa ja ratkaisee tilanteen.

Ylioppilaskunnassa ylin päätösvalta on edustajistolla, toimeenpanovalta hallituksella. Vallanoikeutus haetaan edustajistovaalien avulla. Loppupeleissä valitut henkilöt käyttävät valtaa siten kuin parhaaksi näkevät ja valtaan pääsee helposti myös henkilö, joka ei ole vaaleissa menestynyt. Tosin vaaleissa menestyminen kertoo usein enemmän laajasta kaveriporukasta, kuin vallan oikeuttamisesta.

Tiedon ja vallan liitto näkyy sekin ylioppilaskunnassa. Kamppailua käydään siitä, mitä hallituksen tulee kertoa edustajistolle ja mitä edustajiston työntekijöille tai jäsenistölle, mistä pitää tiedottaa ja mistä taas ei. Kenellä on valtaa tietää mistäkin ja missä suhteessa eri tahoilla on valtaa toisiinsa. Kiista konkretisoitui etenkin viime vuonna edustajistossa, kun edustajisto katsoi ylintä päätösvaltaa omaavana elimenä olevansa oikeutettu hallituksen salaiseksi katsomiin tietoihin. Useassa perättäisessä edarissa käydyn valtakamppailun jälkeen tiedot kerrottiin edustajistolle.

Vallankäyttöä on myös arvojen ja asenteiden muuttaminen vallankäyttäjän toimintaa kohtaan. Ylioppilaskunnassa tämä näkyy esimerkiksi silloin kun jäsenmaksun korotusta perustelemalla haetaan jäsenistöltä oikeutusta edustajiston päätökseen ja yritetään saada heidät samalle kannalle.

Ylioppilaskunnassa valtaa harjoitetaan myös kontrollin avulla. Perustana ovat yhteisön säännöt. Olennaista on se, mitä pidetään legitiiminä eli ”sallittuna”, ”asianmukaisena”, ”oikeana” tai ”sopivana”.

Valta kietoutuu osaksi ylioppilaskuntaa monin tavoin. Tähän on koottu vain joitakin ajatuksia, joita minulle tuli mieleen valta-kysymystä pohtiessani.

Millainen vallankäyttäjä olen?

Kun käsitys vallasta on jotakuinkin saatu hahmotettua, voi alkaa miettiä, miten sitä itse käyttää.

Oli yllättävää huomata, miten valtaa voi käyttää täysin tiedostamattaan. Ja miten usein sitä käyttää normaalissa kanssakäymisessä ihmisten kanssa, parisuhteessa ja ylioppilaskunnassa. Keinoina ovat mm. kontrollointi, ns. äänetön valta, jonka avulla voi ohjailla ihmisiä toimimaan haluamallaan tavalla sekä kielen avulla.

Valtaa voi käyttää kielen ja ”faktojen” kautta. Vaikka kuvittelisi kertovansa keskustelukumppanille ”faktoja” esimerkiksi automaatiojäsenyyden tärkeydestä, saattaa itse asiassa käyttää valtaa istuttamalla omia arvojaan toiseen ja pyrkimällä saamaan tämän ymmärtämään asian merkityksen. Vallankäyttöä on jo se, käyttääkö nimitystä automaatio- vai pakkojäsenyys.

Valtaa haluan käyttää yhteisen hyvän edistämiseen. Siitä yhteisestä hyvästä voi sitten jokainen olla omaa mieltään. Vallankäytössä tärkeää on muiden mielipiteiden kuunteleminen ja kyky luopua omista mielipiteistä, jos enemmistö on toista mieltä. En usko, että diktaattorimaisella vallankäytöllä saadaan mitään hyvää aikaan, vaan vallankäytössäkin tarvitaan demokratiaa.

Vallankäyttöä on myös se, mitä asioita nostaa esiin ja mitä haluaa erityisesti viedä eteenpäin. Itse nostan etenkin kehitysyhteistyöhön ja ympäristöön liittyviä asioita pöydälle, puolustan ja haluan kehittää parempaan.

Kehitysyhteistyö sisältää todella paljon vallankäyttöä. Valkoisen miehen taakan ajateltiin pitkään oikeuttavan muiden kulttuurien alistamiseen ja muuttamiseen. Kaiken länsimaista tulevan ajateltiin olevan parempaa ja oikein. Nykyisin kehitysmaille halutaan antaa mahdollisimman paljon päätösvaltaa ja esimerkiksi hankeideoiden toivotaan tulevan etelästä käsin. Tässäkin on kyse mitä suurimmassa määrin vallankäytöstä. Pohjoisessa käytetään valtaa antamalla sitä etelän käyttöön. Kehitysyhteistyö sisältää myös edelleen paljon länsimaista annettua normistoa ja kulttuuria esimerkiksi raportoinnista.

Mikä on suhteeni valtaan?

”Mikä on suhteesi valtaan?” kysyttiin minulta tänään Porkkanat-kahvituksen yhteydessä yliopistolla. Kysymys oli vaikea, eikä siihen tahtonut löytyä nopeasti vastausta. Ajatukset poukkoilivat lähinnä siihen, miten itse käytän valtaa esimerkiksi kokouksen puheenjohtajana toimiessani.

Jotta voisi vastata kysymykseen, pitäisi ensin olla selkeä kuva siitä, mitä valta itselle tarkoittaa.

Laajasti ottaen vallalla tarkoitetaan kykyä saada joku tekemään jotakin tai estää tekemästä jotain. Tämä pätee mielestäni niin yksilöihin kuin instituutioihin. Valtaa on monenlaista. Voidaan puhua poliittisesta vallasta, taloudellisesta vallasta, uskonnollisesta tai ideologisesta vallasta, patriarkaalisesta vallasta, fyysisestä vallasta… Tässä se ymmärretään kuitenkin lähinnä poliittiseksi vallaksi.

Valta voi olla joko rajoite tai mahdollisuus. Valta voi rajata yksilön toiminnan mahdollisuuksia tai alistaa. Mutta se voi myös olla sosiaalisen toiminnan mahdollistaja.

Kysymystä ovat pohtineet myös lukuisat yhteiskuntatieteilijät, filosofit ja ajattelijat. Max Weberille valta merkitsi yksilön mahdollisuutta toteuttaa omaa tahtoaan toisten vastustuksesta huolimatta. Michel Foucaultille valta on sisäistettyä herruutta sekä subjektien toimintaa suhteessa itseen ja toisiin. Valta on aina läsnä kaikkialla, ensisijaisesti instituutioissa. Positiivisempaa kantaa valtaan edustaa Talcott Parsons, jonka mukaan valta on suorastaan välttämätön resurssi yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi, esimerkiksi valtiossa.

Vallan määritteleminen on poliittinen teko. Se, miten vallan näkee, kertoo paljon omasta ajattelusta ja toiminnasta. Itse suhtaudun valtaan pääsääntöisesti positiivisesti. Näen sen myönteisenä resurssina, jonka kautta voi päästä yhteisöllisiin päämääriin.

Vaikka vallassa on paljon hyvää, sisältyy siihen myös paljon uhkaa. Historia on täynnä vallasta sokeutuneita diktaattoreja. Itsellenikin vallasta tuli ensimmäisenä mieleen Adolf Hitler. Monesti valta sokaisee ihmiset. Mikään ei enää riitä, vaan valtaa pitää saada jatkuvasti lisää.

Ongelmana on myös se, mikä koetaan yhteiseksi hyväksi ja päämääräksi. Onko esimerkiksi terrorismin vastainen sota kenen näkökulmasta oikeutettua vallankäyttöä? Tähän sisältyy suuri riski vallan väärinkäytöstä. Mukana on usein subjektiivisia intressejä, vaikkei sitä aina tiedostaisi edes itse.

Tiivistettynä, valta on mielestäni välttämätön edellytys yhteiskuntien ja organisaatioiden toiminnalle. Liiallinen valta on kuitenkin haitaksi. Valta on resurssi päästä johonkin, mutta tavoitteet, joihin pyritään, vaikuttavat siihen, onko valta loppujen lopuksi hyväksi vai pahaksi. Yksilöiden välisissä suhteissa, esimerkiksi miehen ja naisen välisessä suhteessa tai ystävyydessä vallasta on enemmän haittaa kuin hyötyä. samoin on kulttuurien välillä.

Valta sisältää aina vastuun. Sillä, jolla on valta, on myös vastuu. Ennen kaikkea vastuu olla käyttämättä valtaa väärin ja toimia oikein. Sitä kautta vallalla on valtaa käyttäjäänsä, kun vallankäyttäjän tulee noudattaa tiettyjä periaatteita.

Kuka päättää, mitä toimintaa ylioppilaskunnan tulee järjestää?

Edustajistovaalien aikana on esiintynyt kommentteja siitä, tulisiko ylioppilaskunnan harjoittaa kehitysyhteistyötä. Argumentteina on esitetty, etteivät kaikki jäsenet kannata kehitysyhteistyötä. Eivät kaikki jäsenet myöskään käytä liikunta- tai kulttuurijaoston tarjoamia palveluja, käy vuosijuhlassa tai edes äänestä edarivaaleissa. Puhumattakaan, että moni teitäisi, mikä ylioppilaskunta, edustajisto tai hallitus edes on.

Tämän lukukauden aikana vapaaehtoisia kehy-maksuja on jo kertynyt lähes kolme tuhatta euroa, mikä tarkoittaa, että 600 ylioppilaskunnan jäsentä on maksanut maksun. Prosentuaalisesti luku tekee yli kahdeksan. Se on jo lähellä liikuntailtapäivään osallistuvien opiskelijoiden määrää. Kuka määrittelee, mitä ylioppilaskunnan tulee tarjota, mitä taas ei. Liikuntailtapäivän järjestämistä ei kukaan ole kyseenalaistanut. Kuinka monen jäsenen tulee ilmaista tukensa toiminnalle, että sitä voidaan pitää hyväksyttynä? Kuka asettaa nämä mitta-asteikot?

Kehy-maksujen ja jaostoaktiivien perusteella kysyntää kehy-toiminnalle ylioppilaskunnan alaisuudessa löytyy. Kehy-jaostolla ei toki ole samanlaista, ylioppilaskunnan perustehtäviin kuuluvaa asemaa kuin sosiaalipoliittisella ja koulutuspoliittisella jaostolla, mutta se tarjoaa aktiviteetteja, tietoa ja kokemusta kehitysyhteistyöstä. Ylioppilaskunnan budjetista kehy-jaosto lohkaisi viime vuonna 1055 euroa eli ei puolta prosenttiakaan koko menoista.

Kehy-maksujen määrä on kasvanut tasaisesti. Lukuvuonna 2004-05 maksuja kertyi yhteensä vajaat 800 Sortavalan koulu nro kolmelle. Kohteen vaihto tansanialaiseen Leena-kouluun kasvatti seuraavana lukuvuotena maksuja 1052,80 euroon. Viime lukuvuonna maksaneita oli vajaa viisisataa ja maksuja kertyi yhteensä 2398,54 euroa.