Teerijärven naurulokkikonflikti

Viime viikolla ministeri Lehtomäki vieraili Kruunupyyn Teerijärvelle. Pääsin laatimaan vierailusta ihka ensimmäisen tiedotteeni. Kyseessä on varsin mielenkiintoinen konflikti, jossa paikalliset asukkaat kokevat naurulokkien suuren määrän rasitteeksi. Lokit likaavat ympäristön ja järviveden ulosteillaan ja aiheuttavat meteliä. Naurulokit ovat kuitenkin uhanalainen laji, mistä syystä niitä ei voi hävittää alueelta.

Kruunupyyn Teerijärven lähialueilla arvioidaan pesivän 11 000 – 15 000 naurulokkiparia, mikä on lähes 20 prosenttia koko Suomen kannasta. Naurulokkikannat keskittyvät Teerijärvellä pienelle alueelle aivan kirkonkylän taajaman tuntumaan. Paikalliset asukkaat kokevat naurulokkien aiheuttavan melua ja tautiriskiä, heikentävän uimavesien laatua, kuormittavan ympäristöä ulosteillaan sekä näin heikentävän asukkaiden hyvinvointia ja viihtyisyyttä.

Teerijärven metsästysseura Terjärv Jaktförening r.f haki viime vuoden huhtikuussa Länsi-Suomen ympäristökeskukselta poikkeuslupaa luonnonsuojelulaista pienentääkseen naurulokkikolonioita. Ympäristökeskus hylkäsi hakemuksen tämän vuoden huhtikuussa. Ympäristökeskuksen mielestä naurulokkien aiheuttamia vahinkoja kyetään ehkäisemään muutoinkin kuin kantaa pienentämällä, esimerkiksi vaikeuttamalla naurulokkien ravinnonsaantia turkistarhoilta. Myöskään naurulokkien aiheuttamia haittoja ympäristölle ei pystytty ympäristökeskuksen mukaan osoittamaan riittävästi.

Metsästysseura valitti yhdessä paikallisen kalastusseuran Terjärv Fiskelag:n kanssa asiasta Vaasan hallinto-oikeuteen huhtikuun lopulla. Tällä hetkellä tilanteeseen odotetaan hallinto-oikeuden ratkaisua ja jatko riippuu sen päätöksestä.

Naurulokkikannat ovat Suomessa vähentyneet 1970-luvulta lähtien, jonka takia naurulokki on luokiteltu Suomessa uhanalaiseksi lajiksi. Syynä kannan vähenemiseen ovat ympäristömuutokset, jätehuollon ja jätevesien puhdistuksen paraneminen, maatalouden tehostuminen, ravinnon saannin vaikeutuminen sekä lokkeja saalistavien pienpetojen, kuten minkin lisääntyminen.

Teerijärvellä lokkikannan runsauteen ovat Länsi-Suomen ympäristökeskuksen tekemien selvitysten mukaan syynä muun muassa järven rehevä kasvillisuus ja runsas eliöstö. Taustalla on myös Keski-Pohjanmaan jokivesistöjen tulvasuojelu- ja järjestelytyöt, jotka ovat nostaneet järvien pintaa ja tehneet niistä sopimattomia pesimisalueita naurulokeille. Tämä on saanut lokkiyhdyskunnat siirtymään muualle.

Lehtomäki on antanut Länsi-Suomen ympäristökeskukselle toimeksiannon pikaisesti koota yhteen paikalliset sidosryhmät ympäristöhallinnon kanssa. Yhteistyössä on löydettävä sellaisia pehmeitä keinoja, joilla lokkiongelmaa voidaan helpottaa ilman suojeluun kajoamista.

Ympäristökonfliktit ovat siitä mielenkiintoisia, että niissä törmäävät monet eri intressit. Niiden sovittelu ja ratkaisujen löytäminen vaatii kaikkien osapuolien panosta.