Kepan mukaan lähes yhdeksän kymmenestä kansanedustajasta haluaa nostaa kehitysyhteistyömäärärahat 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta tulevan hallituskauden loppuun mennessä tai viimeistään vuonna 2015. Tulokseen on päädytty kansalaisjärjestöjen vaalikoneen vastausten perusteella. Pohjois-Karjalan kohdalla 0,7 kannatusta on vaikea arvioida. Vaalikoneeseen vastannut Lauri Kähkönen on ilmoittanut kannattavansa kehitysmäärärahojen nostamista 0,7 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Positiivista on joka tapauksessa se, että kehitysavun nostaminen ja velkojen mitätöinti näyttävät saavan kannatusta yli puoluerajojen.
Kun näinkin hyviin tuloksiin on päästy, ei työtä saa jättää nyt kesken vaan kehityskysymyksiä on pidettävä yllä koko seuraavan neljän vuoden ajan. Viestiä onkin tullut monelta taholta. Loppuviikosta sekä poliittiset nuorisojärjestöt että talouselämän vaikuttajat muistuttivat kansanedustajia 0,7 prosentin tavoitteesta. Nyt on hyvä aika toimia, sillä puolueet antavat parhaillaan vastauksia hallitustunnustelija Matti Vanhaselle. Tulevassa hallitusohjelmassa otetaan kantaa myös kehitysyhteistyön rahoitukseen ja siihen, mikä määrärahojen kasvattamisen tahdin tulisi olla. Seuraavan hallituskauden kehitysaputavoitteista päätetään 11. huhtikuuta alkavissa hallitusneuvotteluissa.
Perjantaina eduskuntapuolueiden nuorisojärjestöt luovuttivat yhteisen kannanottonsa emopuolueiden puheenjohtajille. Vetoomuksen oli allekirjoittanut seitsemän poliittista nuorisojärjestöä sekä Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi, jotka vaativat yhdessä Suomen tulevalta hallitukselta tehokkaampia toimia globaaliongelmien edessä.
Nuorisojärjestöt vaativat "Lupaus on lupaus" -vetoomuksessa Suomea täyttämään YK:n vuosituhatjulistuksen velvoitteet, parempaa kehitysapua, johdonmukaisempaa kauppa- ja kehityspolitiikkaa, kehitysmaiden velkataakan keventämistä sekä aktiivisempaa roolia ilmastonmuutoksen torjumisessa. Suomen kehitysyhteistyö- määrärahojen nostaminen 0,7 prosentin tasolle bruttokansantulosta vaalikauden loppuun eli vuoteen 2011 mennessä on yksi nuorisojärjestöjen vaatimuksista. Nuorisojärjestöt ovat tehneet vastaavanlaisia kannanottoja myös muissa Pohjoismaissa, esimerkiksi Tanskassa.
Vetoomusta vastaanottamassa oli muun muassa keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas, joka kiitteli poliittisten nuorisojärjestöjen yhteistyötä suurissa asioissa. Pienissä asioissa voi sitten Rantasen mukaan tehdä puoluepolitiikkaa.
Tilaisuus alkoi maailman kalleimmilla munkkikahveilla, joita puoluejohtajille kaupitteli stand-up-koomikko ja poliitikko Lotta Backlund. Kupponen kuumaa ja hillomunkki olisi irronnut kolmellasadalla eurolla, mutta yllätys, yllätys, kauppa ei käynyt. Munkkikahvit olivat YK:n kehitysrahasto UNDP:n tapa havainnollistaa, miltä maailma näyttää dollarilla päivässä elävien näkökulmasta. Maailmassa on yli miljardi köyhyysrajalla elävää
ihmistä, joiden tulot eivät riitä yksinkertaisimpiinkaan hyödykkeisiin.
Munkkikahvien hinta oli laskettu suhteuttamalla suomalaisen keskimääräinen vuositulo (noin 21 025 euroa) ja munkkikahvin hinta (noin neljä euroa), dollarilla päivässä elävän vuosituloihin (noin 273 euroa). Vastaavanlainen tempaus on järjestetty aikaisemmin esimerkiksi Ruotsissa, jossa kaupiteltiin maailman kalleimpia hodareita 999 kruunulla.
Kenties munkkikahvit herättävät paremmin päättäjien huomion, kuin kansalaisjärjestöjen kahden vuoden takainen tempaus, jossa päättäjille luovutettiin tiikerikakku, josta puuttui alle prosentin kokoinen, lähes huomaamaton pala. Tämän oli tarkoitus symboloida sitä, kuinka vähän YK:n apusuositus on loppujen lopuksi koko kansantalouden kakusta. Osa kansanedustajista ei edes huomannut palan puutumista ja luovuttajat saivat kuulla jälkeenpäin kommentteja siitä, että onpa kiva saada lahjoja eikä aina vain haukkuja.
Perjantaina julkaistiin Kauppalehdessä ja Taloussanomissa ilmoitus talouselämän vaikuttajien kokoamasta vetoomuksesta, joka luovutetaan tuleville hallitusneuvottelijoille huhtikuun aikana. Vetoomuksessa tavoitellaan kehitysyhteistyömäärärahojen nostamista 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta tällä vaalikaudella. Vetoomuksen on allekirjoittanut yli 60 talouselämän vaikuttajaa, muun muassa Kemiran toimitusjohtaja Lasse Kurkilahti, Koneen toimitusjohtaja Matti Alahuhta, Nordean varatoimitusjohtaja Eira Palin-Lehtinen, presidentti Martti Ahtisaari ja metropoliitta Ambrosius.
Ajatus vetoomuksesta syntyi Kirkon ulkomaanavun järjestämällä Liberian-matkalla, jossa oli mukana joukko talouselämän vaikuttajia. Vetoomuksessa todetaan, että kehitysavulla luodaan vakautta ja autetaan markkinoiden syntymistä - ja näin kehitysmaiden ihmisille syntyy mahdollisuuksia vähentää köyhyyttään työllistymisen ja yrittäjyyden avulla. Lisäksi muistutetaan, että kehitysmaiden kasvavat markkinat ovat tärkeitä myös suomalaisyrityksille ja Suomen talouselämälle. "Suomen kansainvälisen maineen ja vaikuttavuuden sekä talouselämän menestyksen kannalta on tärkeää, että tällä kertaa pidämme kiinni tavoitteesta ja saamme kehitysavun nostettua 0,7 %:iin tämän vaalikauden aikana eli vuoteen 2011 mennessä", allekirjoittajat vaativat.
Viime hallituskauden aikana vuosina 2003–2006 kehitysyhteistyömäärärahat nousivat vain viidellä prosenttiyksikön sadasosalla. Viime vuoden lopulla bruttokansantuloon suhteutetut kehitysyhteistyövarat eivät ripeän talouskasvun vuoksi ylittäneet 0,4 prosentin rajaa vaan jäivät 0,39 prosenttiin vaikka budjettiin kirjattu tavoite oli 0,42 prosenttia. Syynä oli kansantalouden ennakoitua suurempi kasvu. Euroissa apua annettiin lähes yhtä paljon kuin suunniteltiin eli 659 miljoonaa euroa. Mikäli 0,7 prosentin tavoitteen saavuttamisesta vuoteen 2010 mennessä olisi haluttu pitää kiinni, olisi määrärahojen pitänyt olla viime vuoden lopulla jo 0,51.
Jo Urho Kekkosen presidentin kaudella on linjattu ensimmäisen kerran 0,7-tavoitteesta vuonna 1970. Tuolloin Jaakko Iloniemi totesi kansainvälisen politiikan polttopisteessä, YK:n yleiskokouksen puhujapöntössä, valtionpäämiehille 23. lokakuuta 1970 muun muassa, että ”Suomen kansantalouden myönteinen kehitys viime vuosina on tehnyt mahdolliseksi lisätä kehitysyhteistyömäärärahoja jopa 40 prosenttia vuosittain". Suomi oli vain viikkoa aikaisemmin julkistanut ensimmäisen kerran virallisen sitoumuksensa nostaa kehitysapu 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Kyseinen taso piti saavuttaa alkuperäisen suunnitelman mukaan jo 1970-luvun puolivälissä ja Kekkonen lupaili jopa yhden prosentin saavuttamista ”niin aikaisessa vaiheessa kuin mahdollista”.
Tavoite on kuitenkin saavutettu vain kerran, vuonna 1991. Tätä kuulee usein selitettävän lamalla, mistä se toki osittain johtuukin. Viime vuosina Suomen talous on elpynyt, mutta määrärahat ovat yhä yli 20 prosenttia pienemmät kuin vastaavat menot vuonna 1991, kun inflaation vaikutus poistetaan ja luku indeksoidaan vertailukelpoiseksi. Eiköhän vähitellen olisi aika saada tuloksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti