Toisenlaista maailmaa luomassa

Uusi vuosi vaihtui ja uudet haasteet ovat edessä. Itse toimin tämän vuoden ylioppilaskunnan hallituksessa kehitysyhteistyövastaavana. Kehy-jaoston puheenjohtajana toimin tänään viimeistä kertaa ja haluankin toivottaa kokouksessa valitulle puheenjohtajalle, varapuheenjohtajalle ja sihteerille onnea. Seuraava puheenjohtaja tulee varmasti hoitamaan hommansa hyvin. Nyt olo on hieman haikea, mutta myös innostunut uusien haasteiden ja mahdollisuuksien johdosta.

Viime vuosi oli antoisa ja opettavainen. Nautin myös todella paljon puheenjohtajana olosta. Olen ollut kehitysyhteistyöjaoston toiminnassa mukana nyt kolme ja puolivuotta. Pitempään ja ahkerammin kuin missään muussa järjestössä. Välillä jaosto tuntuu melkein kuin omalta lapselta. Se on rakas, tuttu ja turvallinen. Sitä haluaa kehittää ja myös tehdä näkyvämmäksi. Nähdä sen kasvavan ja voimistuvan. Näiden vuosien aikana jaosto on muuttunut paljon, ihmiset ympärillä ovat vaihtuneet ja monia asioita on saatu vietyä eteenpäin. Tällä hetkellä odottelen innolla jaoston nettisivujen valmistumista.

Kehitysyhteistyöllä on oma tärkeä roolinsa maailmassa. Kehy-jaostolla taas on oma paikkansa ylioppilaskunnassamme. Jaosto perustettiin vuoden 1999 lopulla, sillä sille katsottiin selvästi olevan tilausta opiskelijapiireissä. Poikkeuksena moniin muihin jaostoihin on se, ettei kehy-jaostolla ole selvää linkkiä opiskelijoiden etuihin tai hyvinvointiin.

Presidentti Tarja Halonen totesi uuden vuoden puheessaan, ettei Suomi voi olla maailman asioiden suhteen sivustaseuraaja. Halonen myös painotti, että Suomi on - ja sen pitää olla - omalta osaltaan rakentamassa oikeudenmukaisempaa maailmaa, sillä tämä on moraalisesti oikein ja samalla se on omien etujemme mukaista. Mielestäni on tärkeää luoda myös opiskelijoille mahdollisuus osallistua paremman maailman luomiseen – vaikkakin pienemmässä mittakaavassa. Edelleen Halosta lainatakseni, maailma ei ole luonnostaan reilu ja oikeudenmukainen, vaan ihmisten on tehtävä se sellaiseksi.

Vaatimukset kuudennesta ydinvoimalasta jatkuvat

Suomen työmarkkinajärjestöt ottivat kantaa kuudennen ydinvoimalan rakennuttamisesta tänään julkaistussa lähiajan energiapoliittisessa ohjelmassa. Ohjelmaa laatimassa oli 12 työmarkkinajärjestöä, muun muassa Elinkeinoelämän Keskusliitto, Energiateollisuus sekä useat työntekijäliitot. Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK haluasi maininnan kuudennesta ydinvoimalasta seuraavan hallituksen ohjelmaan sekä rakentamisen käyntiin mahdollisimman pian. Kuudetta ydinvoimalaa puoltavat työmarkkinajärjestöjen mielestä energiantarve, päästöjen vähentäminen sekä päästökauppalaskun ja sähkön hinnan pitäminen kohtuullisena.

SAK:n apulaisjohtajan Matti Viialaisen mukaan viimeaikaiset poliittiset kannanotot niin Suomessa kuin EU:ssa puoltavat ydinvoiman lisärakentamista. Tämä lienee totta, ainakin valtioiden tasolla. Usein kansalaisten mielipiteet kuitenkin poikkeavat tästä.

Euroopan unionin alueella on havaittavissa lisääntyvää kiinnostusta ydinenergiaa kohtaan. Syynä on halu vähentää riippuvuutta tuontienergiasta. Keskusteluun ovat kannustaneet fossiilisten polttoaineiden kallistuminen, päästösopimukset sekä pelko, että energiantuonnissa ollaan riippuvaisia Venäjästä. Suomen lisäksi muun muassa Britanniassa, Ranskassa, Bulgariassa, Romaniassa, Tšekissä, Sveitsissä, Ruotsissa, Italiassa, Belgiassa, Liettuassa sekä Saksassa on alettu miettiä ydinvoiman elvyttämistä. Esimerkiksi Iso-Britannia ei näe muita toimivia keinoja taistella ilmastonmuutosta vastaan, kuin ydinvoiman lisääminen.

Tämä on mielenkiintoista jo siinäkin mielessä, että Euroopan unionin alueella on pitkään eletty hiljaiseloa. Ranskan Civaux:in voimalaitoksen kakkosyksikön valmistuminen vuonna 1999 oli viimeinen länsieurooppalainen ydinvoiman rakennuskohde kunnes Suomi teki myönteisen päätöksen viidennestä voimalasta vuonna 2002. Yhteisön jäsenmaista Irlanti, Luxemburg ja Tanska eivät ole koskaan rakentaneet ydinvoimaloita, Itävalta, Kreikka ja Portugali olivat luopuneet rakennusohjelmistaan ja Italia sulkenut ydinvoimalansa.

Monet maat olivat myös luopumassa ydinvoiman käytöstä. Esimerkiksi Ruotsissa järjestettiin vuonna 1980 kansanäänestys kaikkien ydinvoimaloiden sulkemisesta ja ensimmäinen reaktori Barsebäckin voimalassa suljettiin marraskuussa 1999. Myös Alankomaissa suljettiin Dodewaardin reaktori vuonna 1997, Saksassa entisen Itä-Saksan alueella sijaitsevat Greifswaldin ja Stendalin ydinvoimalat on suljettu. Lykkäyksestä uusien voimaloiden rakentamiseen ovat päättäneet Iso-Britannia vuonna 1995, Espanjassa päätös lykkäyksestä tehtiin vuonna 1991 koskien myös jo olemassa olevia viittä ydinvoimalaa, Belgiassa eduskunta on päättänyt olemassa olevien voimaloiden sulkemisesta vuoteen 2040 mennessä.

Vaikka valtioiden ja unioni tasolla kiinnostus ydinvoiman lisäämiseen onkin kasvanut, ei kannatus näy kansalaisten keskuudessa. EU:n komission marraskuussa 2005 teettämän mielipidekyselyn mukaan vain 12 prosenttia näki, että hallitusten tulisi keskittyä ydinvoimaan taatakseen riippumattomuuden tuontienergiasta. Tutkimusta varten haastateltiin lähes 300 000:ta kansalaista kaikista 25:stä unionin jäsenmaasta. Vastauksissa eivät näy Venäjän ja Ukrainan välisen kaasukiistan vaikutukset. Tulokset vaihtelivat suuresti jäsenmaiden kesken. Suurinta ydinvoiman kannatus oli Ruotsissa (32 prosenttia) ja Suomessa (27 prosenttia). Mielenkiintoista on kuitenkin, että ydinenergiasta erittäin riippuvaisessa Ranskassa vain kahdeksan prosenttia kansalaisista halusi maansa panostavan ydinvoimaan.

Ydinvoimamyönteisyyttä liikkeellä

Viidennen ydinvoimalan rakennustyöt ovat yhä kesken ja viivästyneet alkuperäisestä suunnitelmasta. Viime aikoina on julkisuudessa kuitenkin esitetty kannanottoja kuuden voimalan rakentamisesta. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen vaatii Suomeen kuudetta ydinvoimalaa. Kuudennen ydinvoimalan rakentamista Pekkarinen perustelee Kioton sopimuksen täyttämisellä sekä kasvavalla sähkönkulutuksella. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jyri Häkämies taas perää hallitukselta ilmoitusta energiapolitiikasta vielä ennen vaaleja, jotta kansalaisilla olisi käsitys siitä, miten kohtuuhintaisen sähkön saanti voidaan turvata ja mitkä eri puolueiden kannat ovat.

Nykyinen ympäristöministeri Stefan Wallin näkee ydinvoiman lisärakentamisen tulevan ajankohtaiseksi vuonna 2012, kun Kioton ilmastosopimuksen jälkeiset velvoitteet selkiytyvät. Linja noudattelee joitakin päiviä sitten ympäristöministerinä lopettaneen Jan-Erik Enestamin kannanottoja. Juuri ennen vuoden vaihetta Enenstam otti kantaa ydinvoimakysymykseen ja piti kysymystä kuudennen ydinvoimalan ratkaisemisesta poliittisesti helpompana kuin vuoden 2002 päätöstä viidennestä ydinvoimalasta.

Myös kansainvälisillä areenoilla on otettu kantaa ydinvoimaan. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan ydinenergian käyttö lisääntyy tulevaisuudessa maailmanlaajuisesti, vaikka Euroopassa uusia hankkeita ei juuri ole vireillä. Siksi Euroopan unionin komission mukaan unionin maiden on pysyttävä mukana kehityksessä.

EU-komissio otti puoltavan kannan ydinvoimaan ensi viikolla julkaistavan energiastrategian alustavassa versiossa. Ydinenergia nähdään varteenotettavana vaihtoehtona, mikäli unionin jäsenmaat aikovat saavuttaa päästötavoitteet. Etuna nähdään ydinvoiman verrattain tasaiset ja edulliset tuotantokustannukset sekä vähäiset hiilidioksidipäästöt. Lisäksi polttoaineen saatavuus on turvattu vuosikymmeniksi eteenpäin poliittisesti vakaista maista kuten Kanadasta ja Australiasta. Kieltämättä herää kysymys, onko taustalla pelko Euroopan riippuvuudesta Venäjän energiavaroista. Vuosi sitten monet maat havahtuivat todellisuuteen, kun Moskovan ja Kiovan välinen kaasukiista vähensi kaasutoimituksia. Myös Lähi-idän epävakaa tilanne lienee omiaan lisäämään uhkakuvia.

Alustavan strategian mielenkiintoisin kohta on komission kehotus jäsenmaiden viranomaisille, jotta nämä tehostaisivat lupamenettelyitään ja poistaisivat tarpeettomia rajoituksia. Tavoitteena on taata teollisuudella tarpeen vaatiessa mahdollisuus toimia nopeasti, jos ydinvoiman lisärakentamisesta niin päätetään. Eiköhän ydinvoiman lisärakentaminen kuitenkin ole kysymys, jossa on syytä edetä maltillisesti.