Massaglobbaus lähestyy

Massaglobbaukseen on aikaa enää kahdeksan viikkoa. Tuossa ajassa pitäisi vielä ratkaista ja järjestää monta käytännönasiaa sekä hankkia osallistujat globbaukseen.

Massaglobbauksen tavoitteena on ennen kaikkea laajentaa kansanedustajien tietoisuutta globaaleista asioista ja antaa tietoa täällä tehtyjen päätösten vaikutuksista globaalilla tasolla. Tarkoituksena on myös herätellä päättäjiä huomaamaan, miten monella eri politiikan alalla vaikutetaan kehitysmaihin ja köyhyyden poistamiseen. Kehityspolitiikan johdonmukaisuus pitää sisällään eri teemoja, joista massaglobbaukseen on valittu viisi: 1) ilmastonmuutos, 2) kehitysrahoitus ja kehitysyhteistyön laatu, 3) kauppapolitiikka, 4) nuoret naiset ja lapset sekä 5) turvallisuus ja kehitys. Mukana kehittelemässä teemoja ja niiden muuttamista konkreettiseen ja helposti ymmärrettävään muotoon ovat olleet monet järjestöt, kuten Maan Ystävät, Luontoliitto, Reilu kauppa, Attack, Plan, Väestöliitto ja Amnesty.

Tilaisuudessa kansanedustajilta kerätään lupauksia lomakkeella, josta edustaja voi rastia ne kohdat, jotka uskoo pystyvänsä täyttämään. Lupauslomakkeessa voidaan pyytää esimerkiksi kansanedustajaa osallistumaan eduskunnan väestö ja kehitys ryhmän tapahtumaan vuoden aikana. Osa lupauksista vaatii jo hieman suurempaa paneutumista ja sitoutumista kehityskysymyksiin.

Tänään globbarigurukoulutuksessa mietimme mahdollisia katastrofi- ja onnistumistilanteita. Näistä tehtiin sitten pieniä näytelmiä ja mietittiin ratkaisukeinoja. Varsinainen katastrofi lienee tilanne, jossa joku globbaamaan tullut alkaa puhua aivan muusta kuin mistä pitäisi. Myös jännitys ja tilanne, jossa työnjakoa ei ole kunnolla sovittu etukäteen voi koitua ongelmaksi. Näytelmien kautta testasimme tilannetta, jossa globbaamaan tulleiden pitäisi esitellä asiansa kansanedustajalle. Näytelmiä ei juuri ehtinyt harjoitella ja heti tuli olo, ettei oikein tiennyt mitä pitikään sanoa ja kenen pitäisi aloittaa, vaikka teemoja oli käsitelty vain hieman aikaisemmin. Harjoittelua on selvästikin hyvä olla ennen varsiaista globbausta.

Varsin onnistunut ja hauska on massaglobbauksesta kertova flyeri, joka tuli painosta vasta eilen. Flyerissa lukee isolla ”Maailmanparannus ei vaadi ihmetekoja” ja kuvassa ovat puolueiden johtajat lääkäri- ja hoitaja-asuisina. Päivi Räsänen hymyilee vihreässä hoitajan puvussa iso ruisku kädessä ja Timo Soini näyttää hieman reppanalta ensiapulaukkuineen. Kerrottakoon, että kuva on lavastettu. Kepan globbaritiimillä mahtoi olla hauskaa valokuvia otettaessa. Puolueiden johtajien päät on lisätty kepalaisten vartaloihin jälkikäteen luvan kanssa. Idea sai alkunsa hollantilaisessa mainoksesta, jossa sikäläiset puolueiden johtajat leijuvat pilvien päällä enkeleiksi puettuina.

Kannattavatko pohjoiskarjalaiset kansanedustajaehdokkaat 0,7 tavoitetta?

Vaaleihin on enää pari päivää aikaa. Kansalaisjärjestöjen vaalikoneeseen on vastannut 1997 ehdokkaasta 1153 eli 57 prosenttia. Pohjois-Karjalan osalta vastaamisaktiivisuus on kutakuinkin samaa luokkaa, sillä 69 ehdokkaasta 53,6 prosenttia eli 37 ehdokasta on vastannut.

Suurinta vastaamisaktiivisuus näyttää olleen vasemmistoliitolla (3/3), itsenäisyyspuolueella (3/3), vihreillä (11/14) ja SKP:llä (6/8). Keskustan ehdokkaista puolet vastasi (7/14) ja SDP:llä vain viisi yhdestätoista ehdokkaasta. Kokoomusta ympäristö- ja kehitysyhteistyökysymykset eivät selvästikään houkutelleet vastaamaan, sillä puolueen kymmenestä ehdokkaasta vain yksi vastasi. Kommunistisen työväenpuolueen, Perussuomalaisten ja Suomen Työväenpuolueen ehdokkaat jättivät kokonaan vastaamatta vaalikoneeseen.

Kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen 0,7 bruttokansantulosta on viime aikoina ollut paljon esillä ja tuntunut myös saavan kannatusta julkisuudessa. Vaalikoneen 15. kysymyksessä kysytään: ”Tulisiko Suomen mielestänne lisätä vai vähentää kehitysapuaan?” Perusteluna kysymykseen oli annettu: ”Suomi on sitoutunut nostamaan kehitysavun 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Nykyisessä hallitusohjelmassa takarajaksi on asetettu vuosi 2010, EU:n jäsenmaiden keskinäisessä sopimuksessa vuosi 2015. Tänä vuonna Suomi käyttää apuun 670 miljoonaa euroa, eli 0,42 prosenttia kansantaloudesta, muut teollisuusmaat 0,15-1 %:n välillä.” Vastausvaihtoehtoja oli neljä: 1) nostaa apu 0,7 prosenttiin viimeistään tulevan hallituskauden loppuun vuoteen 2011 mennessä, 2) nostaa apu 0,7 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä, 3) nostaa apua taloudellisen tilanteen salliessa sekä 4) pitää apu nykyisellä tasolla tai laskea sitä.

Vastausvaihtoehdot jakoivat mielipiteitä niin puolueiden sisällä kuin välillä. Varsin yksimielisiä olivat vihreät ja vasemmistoliitto, joiden kaikki vaalikoneeseen vastanneet ehdokkaat kannattivat 0,7 prosentin nostamista vuoteen 2011 mennessä. Myös kristillisdemokraattien Maria Kanervikkoaho kannattaa määrärahojen nostamista vuoteen 2011 mennessä.

SDP:n vastaukset kannattivat sekä vuotta 2011 että vuotta 2015. Tosin pidemmän aikatavoitteen valinneet Säde Tahvanainen ja Heidi Lehikoinen kommentoivat molemmat kannattavansa myös nopeampaa tahtia, mutta pitävänsä vuotta 2015 realistisempana. Sittemmin Lehikoinen on hieman muuttanut kantaansa, sillä kehitysyhteistyö- ja ympäristöpoliittisessa vaalipaneelissa Joensuussa 21.2. hän vaati ainoana panelistina, että tavoitteeseen tulee päästä jo vuoteen 2010 mennessä.

Keskustasta osa kannattaa tavoitteeseen pääsyä vuoteen 2011 mennessä enemmistön kannattaessa kuitenkin avun nostamista taloudellisen tilanteen salliessa. Salla Remes kannattaa kehitysyhteistyömäärärahojen nostamista taloudellisen tilanteen salliessa, mutta korostaa, että avun kohdistamista oikein tulisi kehittää edelleen. Tosin vaalipaneelissa 21.2. hän kannatti 0,7 prosenttiin pääsyä vuoteen 2015 mennessä.

Myös Suomen kommunistisen puolueen sisällä kannat ovat ristiriitaisia. Kaksi vaalikoneeseen vastannutta oli jättänyt vastaamatta kokonaan kysymykseen, kaksi kannattaa vuotta 2011 ja loput kaksi vastanneista taloudellisen tilanteen niin salliessa. Raimo Ruttonen näkee, että määrärahoja voisi nostaa jopa yli 0,7 prosentin. Rahat 0,7 nostamiseen heti seuraavan hallituskauden alussa Teuvo Kilpeläinen ottaisi luopumalla esimerkiksi hyökkäyssodankäyntiin soveltuvan aseistuksen hankkimisesta.

Itsenäisyyspuolueen Miia Kettunen nostaisi määrärahoja vuoteen 2011 mennessä, Veikko Liehu taas pitäisi ne nykyisellä tasolla tai laskisi niitä. Kantaansa Liehu perustelee sillä, että kehitysmaiden pitää ratkaista ongelmat ensisijaisesti itse. Jani Torvinen nostaisi apua taloudellisen tilanteen salliessa.

Kokoomuksen Markus Hirvonen pitäisi avun nykyisellä tasolla, sillä 670 miljoonaa euroa on hänen mielestään jo iso summa rahaa. Vaalipaneelissa 21.2. Hirvonen kuitenkin asettui kannattamaan 0,7 prosentin saavuttamista vuoteen 2015 mennessä.

Loppupäätelmänä voi todeta, että vaalikoneeseen vastanneista ehdokkaista 25 kannattaa määrärahojen nostamista viimeistään vuoteen 2015 mennessä, kaksi pitäisi ennallaan ja loput seitsemän nostaisi taloudellisen tilanteen niin salliessa. Kaikista 69 ehdokkaasta 0,7 pyrkimistä on näin ollen ilmoittanut kannattavansa reilut 35 prosenttia ehdokkaista!

Kepan laskelmien mukaan kahdeksan kymmenestä kansanedustajaehdokkaasta haluaa Suomen nostavan kehitysyhteistyömäärärahat 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta tulevan hallituskauden loppuun mennessä tai viimeistään vuoteen 2015 mennessä. Eniten kannatusta löytyy vihreiden (95%),Vasemmistoliiton (89%) ja RKP:n (87 %) sekä kristillisdemokraattien ehdokkailta (79%). Myös SDP:n ehdokkaat (66%) tukevat tavoitetta selvästi, mutta kokoomuksen (34%) ja keskustan piirissä (42%) tuki on hieman heikompaa.

Puolueiden kannatus 0,7 tavoitteelle näyttäisi Pohjois-Karjalassa myötäilevän valtakunnan keskiarvoa, mutta kannatus tavoitteelle jää hieman pienemmälle. Tosin ero ei ole suuri, jos laskuista jätetään vaalikoneeseen vastaamattomat ehdokkaat pois. Tällöin tavoitteen toteuttamista vuoteen 2015 mennessä kannattaisi meillä 6-7 ehdokasta kymmenestä.

Vuoristoa ja merta Madeiralla

Viikko Madeiralla oli ihana. Keskiviikkona levadat vaihtuivat vuoristomaisemiin ja kuljimme Madeiran toiseksi korkeimmalta huipulta Pico do Areeirolta korkeimmalle huipulle, Pico Ruivolle, jolla on korkeutta 1862 metriä merenpinnasta. Huipulta näkyi pieniä kyliä, metsää ja merta niiltä kohdin, kuin pilvet eivät olleet tiellä. Itse olimme pilvien yläpuolella koko vaelluksen ajan, joten ylhäällä aurinko paistoi lämpimästi.

Polku mutkitteli vuoroin ylös ja vuoroin alas. Paikoin oli jyrkkiä nousuja ja laskuja, välillä leveämpää polkua ja välillä kapeita kohtia. Kuvassa näkyy polkua pilvien yläpuolella. Alemmassa kuvassa näkyy pieniä ihmisiä kulkemassa kiemurtelevia polkuja pitkin vuorenrinteellä.

Torstaina oli välipäivä, jolloin ehti kiertää saarta ympäri. Maisemat olivat kauniita. Meri kimalteli turkoosina ja aurinko paistoi.



Atlantin valtameren tyrskyt iskivät rantaan
Perjantaina oli vielä aikaa vaeltaa saaren itäisimmässä kärjessä. Maisemat olivat jylhät. Kasvillisuutta ei juuri ollut heinän, satunnaisten pensaiden ja kukkien lisäksi. Saaren itäisin kärki on madeiran aurinkovarminta seutua ja se on siten myös kuivinta. Saari on muodostunut aioinaan tulivuorten purkauksista, mikä näkyi kallionseinämien upeissa raidoissa.