Uusi yliopistolaki muuttaa myös halloped-valintoja

SYL järjesti viime viikolla koulutuksen liittyen hallinnon opiskelijaedustajien valintaan tulevaisuudessa. Selvää on ainakin se, että valinnat tulee hoitaa entistä paremmin ja samalla periaatteella kaikissa ylioppilaskunnissa.

Halloped-valinnat tiedekuntaneuvostoihin, yliopiston hallitukseen ja opintotukilautakuntaan kuuluvat ylioppilaskunnan hoitamien julkisten hallintotehtävien piiriin. Uuden lain myötä niissä on entistä tarkemmin noudatettava hallintolakia sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia. Kaiken toiminnan lähtökohtana tulee olla avoimuus, puolueettomuus, yhdenvertainen kohtelu sekä tarkoituksenmukaisuus. Lisäksi yhdenvertaisuuden noudattamisessa on huomioitava tasa-arvolaki.

Halloped-toiminnan kehittämistä on ylioppilaskunnassa mietitty pitkään. Viime vuoden toisen kopo-vastaavan kanssa pähkäilimme asiaa useaan otteeseen, mutta konkreettiset toimet jäivät uupumaan. Loppuvuodesta toteutetun halloped-kyselyn mukaan tarvetta olisi yhteisille tapaamisille, vertaistuelle ja tsemppaukselle. Etenkin tuo tsemppaus jää ylioppilaskunnalta harmittavan olemattomiin. Ylioppilaskunta valitsee hallopedit sekä täydentää paikkoja tarpeen tullen, mutta kiitokset ja muu yhteistyö on vähäistä.

Kyselystä nousi myös esille epätietoisuus halloped-oppaan olemassaolosta. Sen tunnetuksi tekemiseen tulisikin panostaa ja muistaa jakaa opas myös kesken kauden valituille hallopedeille.

Kyselyn mukaan halloped-opas oli monille täysin tuntematon, joten sen jakamiseen ja siitä infoamiseen tulisi jatkossa myös panostaa. Myös Savonlinnan kampuksen koulutus- ja tapaamistarve tulisi huomioida.

Itä-Suomen yliopistossa yliopiston hallituksessa ja tiedekuntaneuvostoissa on entistä vähemmän opiskelijaedustajia. Valta ja vastuu kasvavat samalla. Siksi onkin tärkeää löytää toimivia ratkaisuja ja käytäntöjä niin hallopedien valintaan, koulutukseen kuin yhteydenpitoon. Myös hallopedien ja ylioppilaskunnan suhdetta tulisi lähentää. Kynnys kysyä neuvoa ja tukea esimerkiksi koso-sihteeriltä tai hallitusvastaavilta pitäisi olla mahdollisimman matala. Tapaamiset ovat tärkeitä ja niitä tulisi olla riittävän usein. Myös jonkinlainen yhteinen kanava hallopedien keskustelulle olisi tarpeen. Se voisi olla foorumi ylioppilaskunnan sivuilla tai vaikkapa blogi, nyt kun sellainen saatiin ylioppilaskunnallekin tehtyä :)

Hyviä vinkkejä toiminnan kehittämisestä ja muitakin toiveita otetaan ilolla vastaan.

Halloped-opas

cc.joensuu.fi/~koposopo/kopo/hopas.php

SYL:n wiki-valintaopas

valintaopas.syl.fi/index.php5?title=Etusivu

Elämää aidsin varjossa

"Äitini oli kaunis ja kiltti. Ennen nukkumaanmenoa hänellä oli tapana silittää käsiäni ja laulaa minulle. Muistan sävelmät vieläkin hyvin. Joskus unelmoin äidistäni. Kävelemme yhdessä kaivolle hakemaan vettä. Hän sanoo: "Et kuole David, vaan elät ja kasvat vahvaksi mieheksi." En usko sitä, sillä olen sairas. En tule näkemään yhdeksättä syntymäpäivää, koska veljelläni ei ole rahaa lääkkeisiin."

Näin kertoi kenialainen, kahdeksanvuotias David.

Maailma on täynnä tarinoita ja kohtaloita. Toiset niistä saavat hymyn huulille, toiset kyyneleet silmiin. World Visionin "Mummi, täti, futisjengi... Aidsin rikkomat ja rakentamat kodit" -valokuvanäyttely oli kaikin puolin koskettava. Se näytti aidsin lasten silmin. Kertoi, miten aids hajottaa perheet, tuo tullessaan epävarmuutta ja surua, vie pohjan perheiden toimeentulolta lopettaen monesti lasten koulunkäynnin sekä laittaa lapset aikuistumaan aivan liian varhain.

"Isän kuolemasta lähtien meillä on ollut vaikeaa. Useimmiten menemme nukkumaan nälkäisinä. Meillä ei ole rahaa uusiin vaatteisiin tai lääkkeisiin. Kävisin mielelläni koulua, mutta en voi.Minun on huolehdittava äidistä, joka on hyvin heikko ja tarvitsee apua. Veljeni ja siskoni työskentelevät pelloilla. En muista, milloin viimeksi leikin ystävieni kanssa tai luin kirjaa. Elämäni on hyvin surullista, toivon sen muuttuvan paremmaksi jonain päivänä."

Maureen (10) Kenia

Surullisten tarinoiden seassa on myös onnellisia ihmiskohtaloita. Lapsia, joilla on kaikki hyvin orpokodissa tai lapsia, jotka ovat löytäneet uuden "perheen" jalkapallojoukkueesta.

Kymmenvuotias Meti Etiopista kertoo: "Asumme tätimme luona. Hän on paras ystäväni. Voin puhua hänelle kaikesta: koulusta, pojista, unelmista. Hän on luvannut, ettei koskaan jätä meitä yksin. "

Aids koskettaa miljoonia ihmisiä maailmassa. Suurin ongelma se on kuitenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Joka 13 sekunti joku ihminen saa hivin ja joka 15 sekunti joku kuolee aidsiin. Tilannetta voi seurata aids kellosta. www.unfpa.org/aids_clock/index.html.

Valokuvanäyttelyn lisäksi kehy-viikolla oli Reilun kaupan suklaan ja banaanin maistatusta, tietokilpailu sekä työpajoja, joissa oli mahdollisuus neuloa tilkku tai pelata afrikkalaista lautapeliä sekä etnobic-tunti. Tilkuista kootaan peitto, joka lähetetään maailmalle apua tarvitseville Vaaka ry:n kautta.

Kopo-kopo-kopo

Jospa sitä saisi taas otettua itseä niskasta kiinni ja palattua blogin pariin. Vuoden alku on ollut melkoista haipakkaa. Hallitus pesti on vaihtunut kehitysyhteistyön ja ympäristön sijasta koulutuspolitiikkaan. Kopo-vastaavaksi siirtyminen on ollut haasteellista, mutta myös todella mielenkiintoista. Uusia asioita on ollut paljon ja mm. yliopistojen tulosohjausmalli on tuottanut päänvaivaa. Sen verran työnjakoa on kopo-sektorilla tehty, että minulle kuuluvat erityisesti Itä-Suomen yliopistoon liittyvät asiat.

Uuden yliopiston rakenteeseen on otettu alkuvuodesta kantaa sekä käyty keskusteluja Optimin kanssa kauppatieteiden tutkinnonannon tilanteesta. Tältä osin tulikin iloinen yllätys tänään OPM:n taholta, nimittäin OPM näytti vihreää valoa Itä-Suomen yliopiston kauppatieteiden tutkinnonanto-oikeudelle. Jossain määrin päätös myös yllätti, sillä opetusministeri Sarkomaan kannat olivat olleet varsin kielteisiä kaikille uusille tutkinnonanto-oikeuksille. Lisäksi viime viikkoisessa periferiatapaamisessa LTY:n vararehtori totesi jyrkästi, ettei kauppatieteillä ole tulevaisuutta Itä-Suomen yliopistossa. Mutta hyvä näin :)

Vararehtori Teuvo Pohjolaine oli tännän puhumassa mm. Itä-Suomen yliopistosta hallopedi-koulutuksessa. Paljon mielenkiintoa ja tunteita herättänyt aihe on tulevan yliopiston rakenne. Aihe herätti paljon mielenkiintoa edustajiston kokouksessa ja niin ilmeisesti yliopistollakin. Nyt kun kauppatieteiden tutkinnonanto-oikeus saatiin, näyttää siltä, että tulevan yliopiston rakenne koostuu viidestä suurtiedekunnasta. Kauppatieteiden lisäksi selviä kokonaisuuksia ovat ilmeisesti terveystieteet ja luonnon- ja luonnonvaratieteet. Muilta osin suunnitelmat eivät vielä ole selviä. Kysymysmerkillä olevia aloja ovat ainakin teologia ja psykologia. Myös humanististen aineiden sijoittamista mietitään.

Itä-Suomen yliopisto tuo muutoksia myös ylioppilaskunnille. 1.1.2010 meillä tulee olemaan yhteinen ylioppilaskunta Kuopion kanssa. Ylioppilaskuntien yhdistämisessä on lähdetty hitaasti, mutta varmasti liikkeelle. Hanketta suunnittelemaan on jo perustettu johtoryhmä. Lisäksi neuvotteluja on käyty kuopiolaisten kanssa ja suunnitteilla on mm. kopo- ja sopo-jaostojen reissu Kuopioon.

Valta ylioppilaskunnassa

Miten valta suhtautuu ylioppilaskuntaan? Vallan voi mielestäni nähdä osana organisaation toimintaa, joka monesti pitää sen kasassa ja takaa asioiden toimivuuden. Liiallinen valta voi myös haitata organisaatioiden toimintaa. Ylioppilaskunnassa huomaa välillä, että vallankäyttäjä alkavat pitämään valtaa oikeutenaan.

Yhteiset, organisaation etua tukevat pelisäännöt olisivat ihanteellinen tila, mutta niiden toteutuminen vaan tuntuu monesti olevan niin ja näin, ilman minkäänlaista valvontaa tai vallankäyttöä. Myös toiminnan pitkäjänteisyys ja tulevaisuuden suunnittelu voi ilman vallankäyttöä olla vaikeaa. Ristiriitatilanteissa on hyvä, jos joku käyttää valtaa ja ratkaisee tilanteen.

Ylioppilaskunnassa ylin päätösvalta on edustajistolla, toimeenpanovalta hallituksella. Vallanoikeutus haetaan edustajistovaalien avulla. Loppupeleissä valitut henkilöt käyttävät valtaa siten kuin parhaaksi näkevät ja valtaan pääsee helposti myös henkilö, joka ei ole vaaleissa menestynyt. Tosin vaaleissa menestyminen kertoo usein enemmän laajasta kaveriporukasta, kuin vallan oikeuttamisesta.

Tiedon ja vallan liitto näkyy sekin ylioppilaskunnassa. Kamppailua käydään siitä, mitä hallituksen tulee kertoa edustajistolle ja mitä edustajiston työntekijöille tai jäsenistölle, mistä pitää tiedottaa ja mistä taas ei. Kenellä on valtaa tietää mistäkin ja missä suhteessa eri tahoilla on valtaa toisiinsa. Kiista konkretisoitui etenkin viime vuonna edustajistossa, kun edustajisto katsoi ylintä päätösvaltaa omaavana elimenä olevansa oikeutettu hallituksen salaiseksi katsomiin tietoihin. Useassa perättäisessä edarissa käydyn valtakamppailun jälkeen tiedot kerrottiin edustajistolle.

Vallankäyttöä on myös arvojen ja asenteiden muuttaminen vallankäyttäjän toimintaa kohtaan. Ylioppilaskunnassa tämä näkyy esimerkiksi silloin kun jäsenmaksun korotusta perustelemalla haetaan jäsenistöltä oikeutusta edustajiston päätökseen ja yritetään saada heidät samalle kannalle.

Ylioppilaskunnassa valtaa harjoitetaan myös kontrollin avulla. Perustana ovat yhteisön säännöt. Olennaista on se, mitä pidetään legitiiminä eli ”sallittuna”, ”asianmukaisena”, ”oikeana” tai ”sopivana”.

Valta kietoutuu osaksi ylioppilaskuntaa monin tavoin. Tähän on koottu vain joitakin ajatuksia, joita minulle tuli mieleen valta-kysymystä pohtiessani.

Millainen vallankäyttäjä olen?

Kun käsitys vallasta on jotakuinkin saatu hahmotettua, voi alkaa miettiä, miten sitä itse käyttää.

Oli yllättävää huomata, miten valtaa voi käyttää täysin tiedostamattaan. Ja miten usein sitä käyttää normaalissa kanssakäymisessä ihmisten kanssa, parisuhteessa ja ylioppilaskunnassa. Keinoina ovat mm. kontrollointi, ns. äänetön valta, jonka avulla voi ohjailla ihmisiä toimimaan haluamallaan tavalla sekä kielen avulla.

Valtaa voi käyttää kielen ja ”faktojen” kautta. Vaikka kuvittelisi kertovansa keskustelukumppanille ”faktoja” esimerkiksi automaatiojäsenyyden tärkeydestä, saattaa itse asiassa käyttää valtaa istuttamalla omia arvojaan toiseen ja pyrkimällä saamaan tämän ymmärtämään asian merkityksen. Vallankäyttöä on jo se, käyttääkö nimitystä automaatio- vai pakkojäsenyys.

Valtaa haluan käyttää yhteisen hyvän edistämiseen. Siitä yhteisestä hyvästä voi sitten jokainen olla omaa mieltään. Vallankäytössä tärkeää on muiden mielipiteiden kuunteleminen ja kyky luopua omista mielipiteistä, jos enemmistö on toista mieltä. En usko, että diktaattorimaisella vallankäytöllä saadaan mitään hyvää aikaan, vaan vallankäytössäkin tarvitaan demokratiaa.

Vallankäyttöä on myös se, mitä asioita nostaa esiin ja mitä haluaa erityisesti viedä eteenpäin. Itse nostan etenkin kehitysyhteistyöhön ja ympäristöön liittyviä asioita pöydälle, puolustan ja haluan kehittää parempaan.

Kehitysyhteistyö sisältää todella paljon vallankäyttöä. Valkoisen miehen taakan ajateltiin pitkään oikeuttavan muiden kulttuurien alistamiseen ja muuttamiseen. Kaiken länsimaista tulevan ajateltiin olevan parempaa ja oikein. Nykyisin kehitysmaille halutaan antaa mahdollisimman paljon päätösvaltaa ja esimerkiksi hankeideoiden toivotaan tulevan etelästä käsin. Tässäkin on kyse mitä suurimmassa määrin vallankäytöstä. Pohjoisessa käytetään valtaa antamalla sitä etelän käyttöön. Kehitysyhteistyö sisältää myös edelleen paljon länsimaista annettua normistoa ja kulttuuria esimerkiksi raportoinnista.

Mikä on suhteeni valtaan?

”Mikä on suhteesi valtaan?” kysyttiin minulta tänään Porkkanat-kahvituksen yhteydessä yliopistolla. Kysymys oli vaikea, eikä siihen tahtonut löytyä nopeasti vastausta. Ajatukset poukkoilivat lähinnä siihen, miten itse käytän valtaa esimerkiksi kokouksen puheenjohtajana toimiessani.

Jotta voisi vastata kysymykseen, pitäisi ensin olla selkeä kuva siitä, mitä valta itselle tarkoittaa.

Laajasti ottaen vallalla tarkoitetaan kykyä saada joku tekemään jotakin tai estää tekemästä jotain. Tämä pätee mielestäni niin yksilöihin kuin instituutioihin. Valtaa on monenlaista. Voidaan puhua poliittisesta vallasta, taloudellisesta vallasta, uskonnollisesta tai ideologisesta vallasta, patriarkaalisesta vallasta, fyysisestä vallasta… Tässä se ymmärretään kuitenkin lähinnä poliittiseksi vallaksi.

Valta voi olla joko rajoite tai mahdollisuus. Valta voi rajata yksilön toiminnan mahdollisuuksia tai alistaa. Mutta se voi myös olla sosiaalisen toiminnan mahdollistaja.

Kysymystä ovat pohtineet myös lukuisat yhteiskuntatieteilijät, filosofit ja ajattelijat. Max Weberille valta merkitsi yksilön mahdollisuutta toteuttaa omaa tahtoaan toisten vastustuksesta huolimatta. Michel Foucaultille valta on sisäistettyä herruutta sekä subjektien toimintaa suhteessa itseen ja toisiin. Valta on aina läsnä kaikkialla, ensisijaisesti instituutioissa. Positiivisempaa kantaa valtaan edustaa Talcott Parsons, jonka mukaan valta on suorastaan välttämätön resurssi yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi, esimerkiksi valtiossa.

Vallan määritteleminen on poliittinen teko. Se, miten vallan näkee, kertoo paljon omasta ajattelusta ja toiminnasta. Itse suhtaudun valtaan pääsääntöisesti positiivisesti. Näen sen myönteisenä resurssina, jonka kautta voi päästä yhteisöllisiin päämääriin.

Vaikka vallassa on paljon hyvää, sisältyy siihen myös paljon uhkaa. Historia on täynnä vallasta sokeutuneita diktaattoreja. Itsellenikin vallasta tuli ensimmäisenä mieleen Adolf Hitler. Monesti valta sokaisee ihmiset. Mikään ei enää riitä, vaan valtaa pitää saada jatkuvasti lisää.

Ongelmana on myös se, mikä koetaan yhteiseksi hyväksi ja päämääräksi. Onko esimerkiksi terrorismin vastainen sota kenen näkökulmasta oikeutettua vallankäyttöä? Tähän sisältyy suuri riski vallan väärinkäytöstä. Mukana on usein subjektiivisia intressejä, vaikkei sitä aina tiedostaisi edes itse.

Tiivistettynä, valta on mielestäni välttämätön edellytys yhteiskuntien ja organisaatioiden toiminnalle. Liiallinen valta on kuitenkin haitaksi. Valta on resurssi päästä johonkin, mutta tavoitteet, joihin pyritään, vaikuttavat siihen, onko valta loppujen lopuksi hyväksi vai pahaksi. Yksilöiden välisissä suhteissa, esimerkiksi miehen ja naisen välisessä suhteessa tai ystävyydessä vallasta on enemmän haittaa kuin hyötyä. samoin on kulttuurien välillä.

Valta sisältää aina vastuun. Sillä, jolla on valta, on myös vastuu. Ennen kaikkea vastuu olla käyttämättä valtaa väärin ja toimia oikein. Sitä kautta vallalla on valtaa käyttäjäänsä, kun vallankäyttäjän tulee noudattaa tiettyjä periaatteita.

Kuka päättää, mitä toimintaa ylioppilaskunnan tulee järjestää?

Edustajistovaalien aikana on esiintynyt kommentteja siitä, tulisiko ylioppilaskunnan harjoittaa kehitysyhteistyötä. Argumentteina on esitetty, etteivät kaikki jäsenet kannata kehitysyhteistyötä. Eivät kaikki jäsenet myöskään käytä liikunta- tai kulttuurijaoston tarjoamia palveluja, käy vuosijuhlassa tai edes äänestä edarivaaleissa. Puhumattakaan, että moni teitäisi, mikä ylioppilaskunta, edustajisto tai hallitus edes on.

Tämän lukukauden aikana vapaaehtoisia kehy-maksuja on jo kertynyt lähes kolme tuhatta euroa, mikä tarkoittaa, että 600 ylioppilaskunnan jäsentä on maksanut maksun. Prosentuaalisesti luku tekee yli kahdeksan. Se on jo lähellä liikuntailtapäivään osallistuvien opiskelijoiden määrää. Kuka määrittelee, mitä ylioppilaskunnan tulee tarjota, mitä taas ei. Liikuntailtapäivän järjestämistä ei kukaan ole kyseenalaistanut. Kuinka monen jäsenen tulee ilmaista tukensa toiminnalle, että sitä voidaan pitää hyväksyttynä? Kuka asettaa nämä mitta-asteikot?

Kehy-maksujen ja jaostoaktiivien perusteella kysyntää kehy-toiminnalle ylioppilaskunnan alaisuudessa löytyy. Kehy-jaostolla ei toki ole samanlaista, ylioppilaskunnan perustehtäviin kuuluvaa asemaa kuin sosiaalipoliittisella ja koulutuspoliittisella jaostolla, mutta se tarjoaa aktiviteetteja, tietoa ja kokemusta kehitysyhteistyöstä. Ylioppilaskunnan budjetista kehy-jaosto lohkaisi viime vuonna 1055 euroa eli ei puolta prosenttiakaan koko menoista.

Kehy-maksujen määrä on kasvanut tasaisesti. Lukuvuonna 2004-05 maksuja kertyi yhteensä vajaat 800 Sortavalan koulu nro kolmelle. Kohteen vaihto tansanialaiseen Leena-kouluun kasvatti seuraavana lukuvuotena maksuja 1052,80 euroon. Viime lukuvuonna maksaneita oli vajaa viisisataa ja maksuja kertyi yhteensä 2398,54 euroa.

Limboa itsesi hyvinvointirajan alle

Syksyn kehy-toiminta huipentui viime viikkoiseen kehy-viikkoon. Viikko oli kaikin puolin onnistunut.

Maanantai alkoi nato-aiheisella keskustelutilaisuudella, johon en kuitenkaan itse valitettavasti päässyt osallistumaan. Tiistaina oli luvassa jaoston esittelyä. Pöydän ääressä oli mahdollista limbota itsensä hyvinvointirajan alapuolelle ja voittaa palkinnoksi Reilun kaupan banaanin. Muille oli luvassa lohdutuspalkintona oli Ruotsin lippu :) Pöydän ääressä oli myös mahdollisuus osallistua arvontaan vastaamalla kehy-visaan, johon yllättävän harva tiesi oikeita vastauksia :)

Yhteistyökoulu Tansaniassa herätti monen mielenkiinnon. Koulusta kertova valokuvanäyttely oli esillä Carelian aulassa koko viikon. Lisäksi tiistain Tansania-iltaan tuli 25 henkeä kuulemaan lisää koulusta. Mahdollisuus päästä koululle harjoittelemaan sai sekin kiinnostusta osakseen.

Keskiviikkona teemana oli Venäjä. Ylioppilaskunnalla on tällä hetkellä kummilapsi venäjällä. Yhteisökummiuden kautta tuetaan koko yhteisöä ja rahat menevät mm. lastenkodeille. Aiemmin Ylioppilaskunta on tehnyt yhteistyötä Sortavalan koulu numero 3:n kanssa 2001-2005. Erilaiset Venäjää koskevat ennakkoluulot kirvoittivat pitkän ja tuloksellisen keskustelun. Jonkinnäköisiä ennakkoluuloja tai stereotypiöitä löytyi lähes jokaiselta. Keskustelun lomassa mietittiin myös sitä, milloin joku on kuullut viimeksi Venäjään liittyvän positiivisen uutisen.

Alla muutamia kuvia koulu 3:n oppilaista kesällä 2005 järjestetyltä leiriltä:

Viikko huipentui vielä torstaina järjestettyyn afrotanssituntiin.

Kiitos kaikille kehy-viikkoon osallistuneille!

Vesipulloja kansanedustajille

Reilu viikko sitten globbarit tapasivat eduskunnassa nelisenkymmentä kansanedustajaa ja heidän avustajaansa. Eduskunnan karvalakkilähetystön tiloissa jaettiin vesipulloja, joiden kylkeen oli isolla painettu 0,7 tavoite ja havainnollistettu vielä 0,7 prosentin osuutta kertomalla sen olevan puolen litran vesipullosta vajaan teelusikallisen verran. Vesi toimi yhtenä esimerkkinä kehitysyhteistyöstä, jonka saralla on saavutettu huomattavaa edistystä.

Suurin osa kansanedustajista oli koko lyhyen keskustelun ajan toinen jalka lähdössä. Muutamat kuitenkin olivat aidosti kiinnostuneita asiasta ja jäivät juttelemaan pidemmäksi aikaa. Kansanedustajat innostuivat myös keskustelemaan arjen helpoista teoista, kuten kummilapsen hankkimisesta ja kouluissa tehtävän kansainvälisyykasvatuksen merkityksestä. Etelä-Savon vaalipiirin edustaja Pauliina Viitamies (sd,) muisteli toukokuiseen massaglobbaukseen osallistunutta mikkeliläistä lukiolaisluokkaa, joka oli tehnyt häneen syvän vaikutuksen.

Samana päivänä hyväksyttiin valtioneuvostossa kehityspoliittinen ohjelma. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen johdolla valmisteltu ohjelma herätti monissa mielipiteitä. Anni Sinnemäki (vihr.) piti ohjelman hyvinä puolina sitä, että se asettaa lopultakin konkreettisen aikatavoitteen 0,7 tavoitteeseen pääsemiseksi. Aiemmin aikataulua ei ole suostuttu lyömään lukkoon. Oras Tynkkysen (vihr.) mielestä positiivista on ympäristöasioiden vahva esiin nostaminen, vaikka kääntöpuolena onkin huomion väheneminen muilta osa-alueilta.

Eduskuntakampanjoinnin jälkeen oli vuorossa vielä vierailut puoluetoimistoille. Vierailu Keskustan toimistolla osoittautui päivän antoisimmaksi. Keskustelimme pitkä tovin suunnittelupäällikkö Ilkka Miettisen kanssa. Keskustelu liikkui virallisten terveisten ja kehityspoliittisen ohjelman lisäksi mm. Kiina-ilmiön vaikutuksissa ja ihmisten mielikuvista kehitysyhteistyön suhteen. Ulkoasiainministeriön tekemien tutkimusten mukaan ihmisten mielikuvat kehitysyhteistyöstä ovat varsin positiivisia ja suurin osa kannattaa sitä. Sama tulos oli nähtävissä myös Keskustan toimistolla, jossa ihmisten soittamien negatiivisesti kehitysyhteistyöhön suhtautuvien puheluiden määrä oli vähentynyt selkeästi.

Vesipullotempaus oli osa globbarit-kampanjaa, jonka tarkoituksena on pitää esillä vaatimuksia kehitysavun nostamisesta sekä avun laadun ja koordinoinnin tärkeydestä. Vesipullotempauksella globbarit kertovat kansanedustajille kehitysyhteistyön tarpeellisuudesta ja vaikuttavuudesta. Edustajille myös muistutettiin toukokuisten lupausten seuraamisesta. Kansanedustajien tekemät lupaukset ja lupausten toteutuminen ovat nähtävissä osoitteessa www.globbarit.fi/edustajaseuranta/edustajaseuranta